Köyhä mies ketoa kynti,
Sekä kynti, jotta kylvi,
Kylvi kymmenen jyveä,
Kynti kymmenen vakoa.
Sihen lintuja sikesi,
Kasvoi paljo peiposia;
Hakahti harakat siinä,
Sekä närhit näppäsivät,
Kävi sirkut sissimässä,
Varpuset varastamassa.
Pajulintu palkulainen
Äkättihin, keksittihin,
Vievän viimeistä jyveä,
Reunimmäistä reutoavan.
Nuorittihin, käärittihin,
Pieksettihin, pyntättihin,
Lyötihin, lytistettihin,
Jaloin päällä pyörittihin;
Vesi silmästä sirusi,
Veri vaivaisen nokasta
Keräjihin käytettihin,
Laitettiin lain etehen.
Kurki lintujen kuningas
Itse istui tuomariksi,
Laklat lautamiehiksi,
Valamiehiksi varikset.
Kurki huuti kulkustansa,
Kajahutti kaulastansa
“Ootko ottanut jyviä
Köyhän miehen kynnökseltä?”
Pajulintu palkulainen
Sihen vastaten sanovi:
“Söin minä jyveä kaksi,
Kovin äiä, kun on kolme.”
Kurki kulkkunsa kurotti
Yli pöyän lausumahan:
“Kosk’ oot ottanut jyviä,
Käynyt kurja sissimässä,
Köyhän miehen kynnöksellä,
Kynnöksellä, kylvöksellä;
Niin ei saa sääliä varasta—
Tahi korvat karsitahan,
Tahi kaula katkotahan,
Pää poikki järitetähän.”
Pääskyläinen pieni lintu
Se lausui laen rajasta:
“Varastat sinäki kurki,
Otat otria oloksi,
Rukeita mielen määrin,
Kannat kauranki jyviä.”
Kurki laski suuren kulkun,
Parkasi pahan sävelen,
Pääskyselle pienimmälle:
“Oonko mie varastanunna
Köyhän miehen kylvöksestä?—
Taian mie ilmanki eleä
Köyhän miehen kylvöksettä;
Lennän synkkähän salohon,
Siellä riivin rikkahia,
Katkon kaurahalmehia,
Tahi syön marjoja metsästä,
Kaivan suolta karpaloita.”
Lausui pääsky pieni lintu:
“Vaan minäpäs en varasta;
Olen ihmisten ilona,
Riemu kaiken ristikansan,
Saattelen suven sanoman,
Laitan päivän lämpimämmän.”