Kaipaus kevätsateessa
Yli jalavan urpujen kellertäväin sade kevättä kantaen lankeaa. Sade kovia katuja kostuttaa ja puistikon ruohon niukan. Majan aution …
Yli jalavan urpujen kellertäväin sade kevättä kantaen lankeaa. Sade kovia katuja kostuttaa ja puistikon ruohon niukan. Majan aution …
Kevät kirkkahin, mitä virkkaisin, jos armahain tulis vastahain? ”Älä muuta kuin sula silmin, suin, kuole riutuen kera hankien!” …
Herran henki mailla kulkee, haudat kaikki aukeaa. Kas, jo katkee kääriliinat! Sydän uuden uskon saa. Maa, mi nukkui …
(Gustaf Fröding) ”Sula jääni, suo mun vieriä, virrata vapaana”, näin keväälle huokasi talvi. ”Kenties, jos päivän on tahto …
Terve päivä Pohjolahan, terve Suomehen suvinen aika! Terve lepikot lehtimään, terve käköset helkkymään, terve lämpimät lounatuulet, lemmen tuulet, …
Hän tuli mua vastahan vuorilla kuin taivahan valkea hattara. Hän tuli mua vastahan laaksoissa kuin koski, kuin virta …
Jäät järkkyvät, paisuvat maat sekä veet, nyt kansojen käy kevätmyrsky, veri virtoina vierii ja kyyneleet, soi itkun ja …
Tänään syntyi kevät. Meri suuteli rantansa jäättömiksi. Lokit ovat siipensä pesseet kaukaisten karien keskellä. Taivaan telttakatto oli vielä …
Tulen kuoleman varjon maasta. Tulen iltaan vaaleaan. Näen mykkänä: vihreä huntu on tullut ja kietonut maan. Ja on …
Kevätillan autuas kirkkaus yli maan, yli aaltojen ui. Kuin pilvien loistoa pitkin liukuu minun purteni päivälaskua kohti. Vesi …
Sanos mitä Pohjolaan kevät tuopi tullessaan? Kukkia, kukkia, paljon kukkia! Syys kun sitten saapuvi, mitäs hän tuo lahjaksi? …
En tieä poloinen poika, Poloisiksi päivikseni, Mitäpä minäki mietin; Kuta kurja toivottelin, Kun läksin kotoa koito, Raukka rannoilta …
Niin on Väinön laulun taika kuin on Suomen myrsky-aika, jylhä niinkuin jyske korven, soipa niinkuin kutsu torven, viepä …
(Abraham Ojanperän muistolle omistettu) Päivän poiat, laulun lapset, heimo henkien ijäisten tuskin muisti muinaistansa. Kansa kantelon pyhäisen ihaili, …
Olin nuori ja onnehen luotin, sulosilmien lupauksiin, petin itseni, järkeni juotin utuhienoihin unelmihin. Opin taas kevätlaulujen nuotin, jonk’ …
Etäällä jossain, yössä sateisessa pois luotani sa kuljet, läheinen. Mut huulillani tulta huulien mun on niin lämmin kadun …
Tumma vuosi kului unen lailla. Miten kestinkään sen — unta vailla? Kivun alle kuinka kuollut en? Kimaltaen läpi …
On jälleen kuultava kevät. Ja kun lehdin puhkeavin puut ihanat hymyilevät, koko talven unhoitin. Kun hivellen herkkää maata …
Jäin yksin jälleen, illan himmetessä, jokainen sanas vielä sydämessä kuin polte, joka ei voi helpottaa. Miks päästimme niin …
Kuin taivaan pihaan astun kotilehtoon, mi tyynnä tuoksuu paistaessa ehtoon, kun peippo puhkee viime lauleluun. Väkevä heleys jo …
Kauan jo aura viilteli sydämeni maata. Nyt se ei enää tyhjänä vartoa saata. Suo sade kiihkeä, suo, kevät, …
Pitkä on päivien retki illan himmeyteen. Yksi on autuas hetki kivusta uupuneen: nukkua siintoon illan, uneen, mi kaartua …
Nyt varjo vain on edessäni elon matka. Ja takanain on tuskan tie, se jot’ en jatka. Mun takanain …
Herramme Vapahtajamme kerran kangasta käveli keltaisella syyskesällä. Samosi salossa ukko, Tieto tuolta tietämähän: ”Taitanet polun talohon, ei jaksa …
Tuo oli tarina maasta mainitusta, kukkivasta keskellä meren sinisen, alla täyden päiväntähden. Päivä päältä hellitteli, alla aaltoset vipasi, …
Tuop’ oli Äijö yksin-synty, yksin-alku, yksin-kuolo, istui pilven paltehella, katsoi maailman menoa, lauloi laulun kaikki-öisen sisimmästä sielustansa, eikä …
Liioin, Maa, sinua lemmin, luontoasi, lapsiasi, vaan on aikani erota, heittää jo ikihyvästit. Kuulin kutsun kummallisen seitsentähtisen selältä, …
”Urhot urhoja sanovi, naiset naisten nauruloita, sulhaiset sydänsuruja, neiet neitihuoliansa. Mitä sanon ma mies poloinen? Sanon yhtä neittä …
Niin sinua katsoin, neiti, kuin lapsi lelua uutta, niin sinua kuulin, neiti, kuin korpi kevätkäkeä, kunnahalta kukkuvata. Kukuit …
Kantaatti Kaupunki nukkuu, paukkaa pakkasen harmaja henki Yön äänet hukkuu, turtuvat tuskat jo ihmisienki. Kuu kumma valvoo, leimuavat …
(Viipurilaiselle osakunnalle omistettu) Minkä liitti luonnon Luoja, ei sitä ihminen erota. Yks on maa ja yks on kansa, …
Muut sydämen saivat, ma kantelen, muut murehti, nautti, ma en, ma en, en kurja ma elää, en kuolla …
Kultaiset langat johtavat taivaasta maahan, kultaiset langat juoksevat rintahan kunkin, hohtavat, hehkuvat, kultaiset langat; kulkevat, kunne ihminen kulkee, …
(Tampereen teatterin avajaisiin 8 p. syysk. 1904) Aatra, käyvä kynnökselle, lippu, luotu liehumaan, pyhä viiri, pystytetty sydämehen Hämeenmaan, …
1. PUMA TIETÄJÄ Tietäjistä mahtavin on Perman maassa Puma. Puma maassa hallitsee ja taivahassa Juma. Luojan templi kaarikatto …
Virta venhettä vie. Mihin päättyvi tie? Lyö kuohut purren puuta ja talkaa. Mikä ihminen on? Virvaliekki levoton. Jo …
Katson, katson, kaunis tyttö, katson silmies sinehen, pohjahan povesi katson, sydämesi syövereihin, etsin aatosta eloni, tulevia tutkistelen, tuotko …
Kuulkaa Luonnotarten kuiskausta, nähkää Suomen talven suuri taika! Koko Helsinki on helmilöissä, puistot kaikki kuurakaunehissa, kaasut palaa, sähkölamput …
Syntyi lapsi syksyllä – tuulet niin vinhasti vinkui – tuult’ oli koko elämä, nähnyt ei kesää, ei kevättä, …
Niin, niin, niin, untahan kaikki on tää, mut kaunista, kaunista unta. Sua lemmin ja kaipaan ja kaihoan kuin …
Minä uneksin kahdesta koivusta, yli virran jotk’ kasvoi yhteen, ja unta ma näin, että kevättä kaks saman antoi …
Niin sinua katsoin neiti, kuin kangas kanervatansa, niin sinua kuulin neiti, kuin salo kevätkäkeä, kunnahalla kukkuvata. Kukit kukkihin …
Kuu kalpea kulkevi kulkuaan, kevät-yö on kaunis ja pyhä. Kai aika jo ammoin erota ois, mut yhdessä ollaan …
Tuli tuoksuvat illat ja tyynet veet, kevätkuutamot koivujen alla, tuli lemmen kaihot ja kyyneleet ja lemmen hehkut ja …
Ja minä se olen se laulajapoika ja mull’ on laulun ääni. Kekrinä kullan ma kihlasin ja kevähäll’ on …
”Mais où sont les neiges d’antan?” Francois Villon Elä itke impeni nuori, jos ystäväs pettikin. Kun pääsi mun …
On meitä kaksi lapsuusystävää, hän toinen vieno, puhdas, puron lainen ja hento niinkuin kielo helmipää, ma toinen rauhaton …
Yli tyynen lampuen soudeltiin suvi-illalla immen kanssa ja silloin Laina se lausui niin alas katsoen aatteissansa: ”En tahdo …
Yksi tuli sieltä ja toinen tuli täältä, idästä, lännestä, pohjan päältä. Yksi tuli hevosin ja välkkyvin valjain, toinen …
”Ja on kuin ilma uusi taas hengähtäis yli maan.” (Paavo Cajander) Jo pääsi paistamahan Suomen päivä, jo pilvet …
”Ja quin keuekyluö kyluettin, silloin vkon Malia iootijn.” – (Agricola) Tullut oli koolle kansa tuomaan touko-uhrejaan vetten, vaarain …
Mun onneni kukkii kuin omenapuu kevät-öissä valoisissa, kun kuusten latvat ne kumartuu ja immet on unelmissa. Ne yöt …
Te seisotte keskellä keväimen kuin kaislikko mennehen kesäinen, joka lahden rannassa säilyi yli talven ja tuiskujen. Se myöskin …
”Oi joutuos Wäinämö vanha luo kaihovan kansasi taas, nyt Suomessa suuri on juhla ja joulu on ympäri maas! …
Kukko lauloi kullallensa, Kananlapsi kaunollensa, Varis lauloi vaahtokuulla, Kevätkuulla keikutteli; Minun lauloa pitäisi, Reiän olla laulamatta. Reiän on …
(Morsiamelle tuttaviltansa) Siskoseni, ainoseni, Kanavarsi kaunoseni! Enkö mie sanonut sulle, Sanonut saoinki kerroin: ”Elä kuusissa kuhaja, Närehillä näyttelete; …
Pääskyläinen, päivän lintu, Päivän lintu, yön lipakko, Lenteli kesäisen päivän, Kevätpäivän keikutteli; Etsi maata maataksensa, Lehtoa levätäksensä, Peltoa …
Kävin tietä tengollista, Maata maksan karvallista, Siltoa sinikivoista, Ojan porrasta punaista; Tuli honka vastahani, Mie tuota kyselemähän ”Syntyykö …
(Leo Mechelinin muistolle omistettu) Varmaan hän oli myötäsään soutajaks luotu. otsalla onni, sielussa sointu ja rauha; sorjemmin sous …
Me oomme kuin luolassa ahtaassa. Tunnetteko? Tääll’ ihmisen kuihtuu joka aatos, tunne, teko. Rikos täällä on riemuita, syy …
Ajan ei meri tyynny, sen syysmyrskyt myrää, tulet Kalevan kaameat taivaalla palaa, teräs tuoll’ yhä lyö, tykit tääll’ …
Työ, kunnia korkein ihmisen, myös voima ja voitto ja valta, mut päämäärä ei, johon taistellen hän pyrkivi puuttehen …
Inkeri ihana neito, Varasi vakuun naia, Lalmanti iso ritari Antoi kättä kätkyelle, Isoin kimpuin kihlaeli, Suurin sormuksin lunasti. …
Niin tulvehtii veri suonissas kuin mahla maan kevätaikaan puussa, ja päivä päivältä sielustas kuvat nousee kuin kukat toukokuussa. …
Vaikenevat sydämet turhan melun tähden. Mies miestä vastaan saaliin nähden. Jäätyvät sydämet lämpöä vailla. Kuka voi hehkua auringon …
Maa viileydellä ja tuoksulla siunataan. Ahoaukeilla suolaheinästä punervilla on vaientunut siritys heinäsirkkain. Joku paimen jossakin kutsuu karjojaan ja …
Ihmiset elävät tiukasti tuntien rajoissa. Syövät ja nukkuvat kellonsa komennon mukaan. Tekevät työtä määrätunnit. Tuntien tahtiin ilonsa elävät. …
Vanha, pikkuruinen mummo kävelyllä suuren, mustan rotukoiran myötä. Varmaan vanhan vaivalloinen kulku tuntui nuoremmasta liian verkkaiselta, tai lie …
Kynteli kovin kysyvi, Paavali pajattelevi: ”Joko on ruohtimet ruhottu, Joko tappurat tapettu?”— Vastavi viriä vaimo, Sanovi hyvä emäntä: …
Talven pitkän ahkerasti luimme, nyt me niemen kainalossa uimme, sitten kirjat kiirehesti loukkoon, itse varsain, vasikoitten joukkoon, koska …
Lemmen aamu, rauhan huomen! Katso, juhlii luonto laaja, tunne, tuoksuu kukka tuomen, kuule, laulaa lehto taaja! Meidän aamu, …
Käki kukkui kuusikossa, Käki kukkui, lintu lauloi, Kukkui muien kuultavaksi, Autuallisten iloksi, Ei minulle milloinkana, Ei kuku ajasta …
Kuusen juuret kuivettuvat, Vaan ei kuivu kyyneleni; Meret suuretki sulavat, Ei sula minun suruni. Mitä voin minä poloinen, …
Poika. Sen mä olen laulanut ja laulan kaikkein kuullen: Tule tänne likka kulta, anna suuta mulle! Tyttö. Kerran …
Tuoll’ on mun kultani, ain’ yhä tuolla, Kuninkahan kultaisen kartanon puolla; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun …
Syämestäni rakastan sua elinaikani, Jos kohta onki turha jo kaikki toivoni. Et kyllä itse luvannut mua koskaan heittää …
Jylhä kuusisalo kaskeksi on kaattu pohjarintehellä Kontiolan vuoren, jossa, ennen lankeemista talven lumen, moni kirves läimähteli päivää monta …
Unta ihmeellistä uneksuin mä kerran syksy-yönä; taivahalla paistoi kuu alasvuodattaen metsihin ja maahan koljon valon. Riutumuksen kelmee yö, …
(=”Katselmus”, runon ”Sota” 2. toisinto) Tuol ukkosen pilveä kaksi tanterel aavalla näät: kaks joukkoa kuoleman leikkiin lippuen liehunas …
Syyskuun tuuli, vinkka tunturien tuuli pohjosesta liehtoo, alas kiirittelee pilvivuorii, komeoita kaupunkeja, peikkoi sarvipäisiä ja sankareita keihäinensä, miekkonensa, …
Kun sinivuokot untuvaisin lehdin sulavan hangen alta nosti pään, ma kultaperhon tiellä nähdä ehdin, ja päivä paistoi siipeen …
Sun silmiäsi tänään katselen, sa, jonka hymyilystä löysin kevään, ja vierellämme iltaan syvenevään käy vanhan tuskan varjo suloinen, …
Syyskuun päivä on ja raikas pohjatuuli vuorten harjanteilta huminalla kiitää, pilvivuorii harmait alas kiiritellen Pimentolan summast maasta. Hurja …
Sade pilviä himmentää ja metsien sinen, mutta väreille mullan se kostean loisteen luo. Ja pisarat kimmeltävät, ja ihmeellinen …
Minut yllätti tuska, se päälleni karkaa, käsivarret sen ruhjovat povea arkaa, sydän kuolee, se murtuu, ei kestä se, …
Oi kuulautta näiden kevätöiden, kun kaikki taivaan valo ikävöiden maan päällä viipyy, hennomatta pois, kun heleimmillään hymyy kevään …
Oi siskoni, vieläkö joskus jäät sitä aikaa muistelemaan, jona kerran yhdessä viivyimme rajalla varjojen maan? Miten parvella pimeän …
Kevät on, on syntymis-aika. Syvällä maassa tuhat siementä sykkii voimaa uhmaavaa. Mikä nälkä ja pakko vankilan seinän murtaa? …
On väsynyt ja harmaa maa. Ja märkää lunta putoaa. Ja yli meren aution soi tuulen laulu lohduton. On …
Kesken kesää syksyn valju valta; hohkaa kylmän henki kaikkialta, hallatuulen hammas luihin puree, metsä, järvi murheellisna suree, saaret …
Minne riennät, vierivä virta? Kunne kohiset, pauhaava koski? Mereen! Mereen! Meill’ on kiire! Tehnet teljen, särjemme sen. Tiedätkö …
I Näitkö suuren näkinkengän kerta? Tunnet kaupungin kuin raakunkuoren, jonka halki meren henki puhuu huminalla iankaikkisella. Kaunis on, …
Nyt sanon sanat ikuiset, kirot painan paasikirjat. Kulo on luotu kulkemahan, kyy pitkä kähisemähän, miekka verta vuotamahan, sankari …
I. Päivä painui, tähti sammui, Aino aaltoihin ajoihe, katoi kaunis ilman alta. Lankes laulajan unelma, katkes kielet kanteleesta, …
Onnen viimeinen, vihanta muisto, tarun hohtava talvipuisto, syksyn kuurainen kukkariuku, keväthangilla hopeatiuku, pulkka puikkiva, maassa härmä, kivi tahkottu, …
Pyhät on pihlajat pihalla, pyhä on kukka pihlajassa, marjaset sitäi pyhemmät. Pyhä on kuusikon käkönen, pyhä on suvinen …
I Nosti kevät vaaramaille marjat, kylvi laaksoloille kukkiaan, vapautti aallot vaahtoharjat, velloi luonnon vedet pursumaan, sydämissä elpyi toivesarjat, …
On raitis aamu, Palmusunnuntai, ja ilma tuoksahtaa niin puhtahalta, mut kylmä tuntu on sen tuoksullai – on vielä …
Öin ja päivin, illoin, aamuin sinua aattelen alati, saman tunnen tuskan tunnon. Liemme luodut toisillemme, emme toistamme tavanne. …
Vanhoja suomalaisia runoja Hae: Hae Kategoriat Satunnainen runoVanhan lahjat nuorelle KanteletarToisin ennen, toisin eilen KanteletarOlen tahtonut tutkia taivaan ja maan Eino …