(Morsiamelle tuttaviltansa)
Siskoseni, ainoseni,
Kanavarsi kaunoseni!
Enkö mie sanonut sulle,
Sanonut saoinki kerroin:
“Elä kuusissa kuhaja,
Närehillä näyttelete;
Elä puissa puittelete,
Oksilla ojentelete!”—
Et sinä sitä totellut,
Et kuullut minun sanoa;
Sie vaan kuusissa kuhasit,
Närehillä näyttelitet,
Sinä puissa puittelitet,
Oksilla ojentelitet.
Kutti, kiitti, neito rukka!
Enkö mie sanonut sulle,
Sanonut tämän kevättä,
Tämän syystä syylätellyt:
“Tehkämes kivinen linna,
Salasauna salvatkame,
Salasauna, piilopirtti,
Keskellen meren seläistä,
Jossa piikoja piellä,
Kanojamme kasvatella,
Ettei pääse Suomen sulhot,
Suomen sulhot, maan kosijat.”
Noinpa aina neittä neuoin,
Orpanoani opetin:
“Kun tulevi Suomen sulhot,
Suomen sulhot, maan kosijat,
Sinä vastahan sanele,
Ja puhele puoleltasi:
Tupa on tehty miesten tulla,
Talli seisoa oritten:
En lähe revon rekehen,
Suen juoksevan jälille,
Lähe en karhun kantapäille,
Enkä korjahan kosijan.”
Et sinä sitä totellut,
Et kuullut minun sanoa;
Läksit sie revon rekehen,
Suen juoksevan jälille,
Läksit karhun kantapäille,
Sekä korjahan kosijan.
Kutti, kutti, neito rukka!
Kuules vielä, kuin sanelen:
“Kun olit rakas rahoin,
Käpäs kättä antamahan,
Niin ole rakas rekehen,
Sekä sievä lähtemähän.
Käpäs käymähän kylähän;
Ori suitsia purevi,
Rautoja ratustelevi,
Reki neittä vuottelevi.”