Hakataan, hakataan
Suomen vuorta harmajaa.
Peikot pienet nakuttaa:
kirpoo tulikipunat,
kivilaatat lohkeevat,
lastatahan laivoihin,
viedään suuriin kylihin,
pannaan muistopatsaiksi,
palatseiksi, linnoiksi,
kuninkaille, keisareille,
vierahille jumaloille,
joille vuori harmaja
vain on lasten tarina.
Hakataan, hakataan.
Pojat pienet varokaa!
Lasten tarut uudistuu,
kuori kylmä ohentuu,
vuoren sydän tulta on,
nousta voipi raivohon,
kulon suuren kulkemaan
päästää pitkin maailmaa,
polttaa kaikki poroksi
palatsit ja linnatki
keisarten ja kuninkain,
vierahien jumalain.
Vuoressa on tulta myös.
Nähkää kipunoita yöss’!
Eino Leino