Pääskyläinen, päivän lintu,
Päivän lintu, yön lipakko,
Lenteli kesäisen päivän,
Kevätpäivän keikutteli;
Etsi maata maataksensa,
Lehtoa levätäksensä,
Peltoa pesiäksensä,
Murtoa muniaksensa.
Löynnyt ei maata maataksensa,
Lehtoa levätäksensä,
Peltoa pesiäksensä,
Murtoa muniaksensa.
Lenti vuoren kukkulalle,
Laski kuusen latvasehen;
Näki laivan lainehilla,
Punamastoisen merellä.
Laski laivan mastosehen,
Puottelihen purjepuuhun;
Valo vaskesta pesäsen,
Muni kullasta munasen.
Tuli tuulonen mereltä,
Kaatoi laivan kallellehen;
Muna vierähti vetehen,
Muksahti meren mutahan.
Tuohon kasvoi kaunis saari,
Saarelle koria nurmi,
Nurmelle koria neiti.
Neiti poikia tekevi
Tuohon suurehen sotahan,
Tasapäähän tappelohon,
Joss’ on päätä, kun mätästä,
Joss’ on hiusta, kun kuloa,
Joss’ on verta säärivarsi,
Polven korkeus punaista.