Virsi-Lauluja

Immikkö aholla itki, Heinätiellä hellehteli, Kirjavaisella kivellä, Paistavalla paaterella. Kyselimmä, lauselimma: “Mitä

Lämmitin metoisen saunan Metoisilla halkosilla, Hautelin metoisen vastan Metisen kiven navalla, Läksin

Kaisa sääti sänkyänsä Luisten lukkojen takana. Anterus ylinen yrkä, Ylimmäisen miehen poika

Elinainen neiti nuori Meni aittahan mäelle, Vaskivakka kainalossa, Vaskiavain vakkasessa. Tuoltapa tulee

Hannus Pannus, mies koria, Läksi Koskelta kosihin Virran nuorinta tytärtä, Pajarin parasta

Kalevalan kaunis neiti, Helka neiti hempiätär, Läksi piennä paimenehen, Lassa karjan kaitsentahan;

Surma hiihti suota myöten, Tauti talvitietä myöten. Noin puhuvi suuri surma, Aika

Impi itki sillan päässä, Laajan laiturin nenässä; Käänti silmänsä selälle, Loi silmänsä

Inkeri ihana neito, Varasi vakuun naia, Lalmanti iso ritari Antoi kättä kätkyelle,

Neito istui sillan päässä, Lauloi sillan lautasilla: “Jouten synnyin, jouten kasvoin, Jouten

Läksi Kaarlo kaupunnille, Verolle verikäpälä, Ruotsin murha murkinalle, Pillomus on Piiterille, Läksi

Läksin palja paimenehen, Leino lehmien ajohon, Kurja karjan katselohon; Ajoin lehmät suota

Neiti kangasta kutovi, Sukkulaista suikahutti, Kultakangasta kutovi, Hopiaista helkytteli, Kultarihmaset kulisi, Helisi

Läksi poika puolukkahan, Toinen poika mustikkahan, Kolmansi jänön jälille, Koukkupolven polkumille. Tuli

Katri kaunis, neito nuori, Nousi aivan aikasehen, Teki viisi villavyötä, Kaheksan kapalovyötä,

Katrina kotikananen, Kotikukka, linnukkinen, Viikon viipyi, kauan kasvoi, Istuen ison majoilla, Peripenkin

Katri kangasta kutovi, Helma hieno helkytteli; Niin sen sulkki sukkulainen, Kun kärppä

Annikkainen neito nuori Istui Turun sillan päässä, Kaitsi kaupungin kanoja, Neuoi Turun

Tyyn’ on sää, ihana ilma, Kuu paistoi Kutumäeltä, Päivä Pätsivuoren päältä. Jo

Läksin piennä paimenehen, Lassa lammasten ajohon, Pistin pillit pussihini, Soitin suolla mennessäni,

Neito kasvoi kaunosasti, Ylen lystisti yleni; Kasvoi niemen kainalossa, Simasen salon sivussa,

Eilen meillä lehmä poiki, Teki valkian vasikan: Vaskisarvi, kultakynsi, Hopia otsassa hohti.

Ajoi kaksi kaupanmiestä Jäletysten jäätä myöten; Orit konsti kummallaki, Hiirenkarvainen hevonen. Isoni

Juoksevi jokea kolme Ympäri minun kotini, Kahen puolen kartanoni. Yksi joki mettä

Kullervo Kalevan poika Tuop’ on suoriksen sotahan, Suotta suoriksen sotahan, Tahallansa tappelohon,

Venäläinen vainolainen, Karjalainen kiertolainen Soutelevi, joutelevi, Nientä niemen kiertelevi Ympäri Yläsen nientä,

Neitonen, neitonen Itkee ja huokaa Verikoiran venehessä, Punaparran purtilossa. Katsoi taatto matkaa

Lyylikki lylyjen seppä, Kauppi kalhujen tekijä, Vuoen vuoli uutta susta, Talven kalhua

Marketta Materon neiti, Kylän kukka, koin koria, Läksi puolahan metsälle, Muulle maalle

Marketta koria neito Keträeli joutessansa, Lauloi keträellessänsä: “Ei neiti minun näköinen Aja

Mataleena neito nuori Kauan se kotona kasvoi, Kauan kasvoi, kauas kuului, Tykönä

Neitonen turulla istui, Turun kosken korvasella, Kirjavaisella kivellä, Kaunihilla kalliolla. Kesän istui,

Anni tyttö, aino neiti Läksi rannalle pesohon, Kävi merehen kylpemähän, Jo oli

Läksin tietä telkkimähän, Marras maata malkkimahan, Kolme koiroa jälessä: Yksi Liukki, toinen

Tuoll’ on neitoset kisassa, Kaunokaiset karkelossa, Noilla Väinölän ahoilla, Kalevalan kankahilla. Kullervo

Istui neiti lepetissä, Sekä istui, että itki, Sormiansa murtelevi, Katkovi kätösiänsä, Katsoi

Astuin aamulla varahin, Läksin aivan aikasehen, Omenoita ottamahan, Pähkämiä poimimahan, Emoni omenamaasta,

Neitsy Maaria emonen, Rakas äiti armollinen, Viitiseksen, vaatiseksen, Pääsomille suori’iksen, Vaskipauloihin paneksen,

Neljä on neittä niemen päässä, Kolme mointa morsianta, Läksit hillan poimintahan. Noita

Morsian mäellä itki, Vesitiellä vieretteli, Kaivotiellä kaikerteli. Päätyi iso kulemahan. “Mitä itket

Kasvoi ennen kaksi lasta, Toinen kasvoi kaalimaassa, Toinen Ruotsissa yleni. Se kun

Viholainen, vainolainen, Uhkasi ikänsä kaiken, Maata Ruotsin ruoskivansa, Tappavansa kaikki tyyni Kuninkahat

Nouskame norolle nuoret, Kesäkempit kaltiolle, Leikatkame lehmus pitkä, Lehmus pitkä ja siliä,

Katri kaunis, neito nuori, Sekä lievin tyttäristä, Kovin kaunis kauoittaki, Paras ilman

Tuo soria Saaren neito, Saaren neito, Saaren kukka, Läksi piennä paimenehen, Lassa

Viron neiti sairasteli, Sanoi sairastellessansa: “Kun ma kuolen kuulu piika, Riutunen tytär

Kolm’ on poikoa emolla, Kolme lasta vanhemmalla. Läksi poikanen kalahan, Toinen poika

Etsin neittä vellolleni, Kumpalia kullalleni. Löysin neitosen lehosta, Hienohelman heiniköstä. Kysyttelin, lausuttelin

Katsos muita miekkoisia Ja onnen osallisia, Syövät kaunonsa kaloja, Sekä luotunsa lohia,

Oli ennen neiti nuori, Läksi lehmien ajohon, Ajoi lehmät suota myöten, Löysi

Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo Keiretyisen Läksi viemähän vetoja, Maarahoja maksamahan. Rekehensä

Annikki Turusen neiti Istuvi Turun korolla, Luopi silmänsä selälle, Käänti päätä päivän

Istui neiti niemen päässä, Vyötä kullaista kutovi, Hopiaista huolittavi, Kuuli sirkan sirkottavan,

“Annas minulle Anniasi, Liitä lempilintuasi!” “Enpä anna Anniani, Liitä lempilintuani. Ei Anni

Anni tyttö, aino neiti Läksi vettä lähteheltä, Pieni kiulunen käessä, Pieni kauha

Olipa ennen neljä neittä, Viisi Vienan morsianta, Kaheksan merikanoa, Vienan niemyen nenässä,

Isä neuoi poikoansa, Vanhin vaivansa näköä, Kun kuki sukimojansa, Itse ilmöin luomiansa:

Poikanen posi Virossa, Saksan maalla sairasteli Tautia nimettömiä, Nimen tietämättömiä. “Missä saapi

Iivana iso isäntä, Meiän kuulu kullan solki, Sukivi sotaoritta, Sorajouhta suorittavi, Sanovi

Minä laulan kaksi virttä, Kun parasta seinähirttä, Isännille, emännille, Orjille osattomille, Oli