Kasvoi ennen kaksi lasta,
Toinen kasvoi kaalimaassa,
Toinen Ruotsissa yleni.
Se kun kasvoi kaalimaassa,
Se Häme’en Heinrikki;
Se kun Ruotsissa yleni,
Se on Eirikki kuningas.
Sanoi Hämeen Heinrikki
Eirikille veljellensä:
“Läkkäs maita ristimähän,
Mailla ristimättömillä,
Paikoilla papittomilla!”
Sanoi Eirikki kuningas
Heinrikille veljellensä:
“Ent’ on järvet jäätämättä,
Sulana joki kovera.”
Sanoi Hämeen Heinrikki
Eirikille veljellensä:
“Kyllä kierrän Kiulon järven,
Ympäri joki koveran.”
Pani varsat valjahisin,
Suvikunnat suitsi suuhun,
Pani korjat kohallensa,
Saatti lastat sarjallensa,
Anturoillensa avarat,
Perällensä pienet kirjat.
Niin kohta ajohon lähti,
Ajoi tietä, matkaeli,
Kaksi päiveä keväistä,
Kaksi yötä järjestänsä.
Sanoi Eirikki kuningas
Heinrikille veljellensä:
“Jo tässä tulevi nälkä,
Eikä syöä, eikä juoa,
Eikä purtua pietä.”
“On Lalli lahen takana,
Hyvä neuo niemen päässä,
Siinä syömmä, siinä juomma,
Siinä purtua piämmä.”
Sitte sinne saatuansa
Kerttu kelvoton emäntä,
Suitsi suuta kunnotonta,
Keitti kieltä kelvotonta.
Sitte Hämeen Heinrikki
Otti heiniä hevosen,
Heitti penningit sialle,
Otti leivän uunin päältä,
Heitti penningit sialle,
Otti olutta kellarista,
Vieritti rahat siallen.
Siinä söivät, siinä joivat,
Siinä purtua pitivät;
Sitte lähtivät ajhon.
Tuli Lalli kotiansa—
Tuo Lallin paha emäntä
Suitsi suuta kunnotonta,
Keitti kieltä kelvotonta:
“Jo tässä kävi ihmisiä,
Täss’ on syöty, täss’ on juotu,
Tässä purtua pietty,
Viety heiniä hevosen,
Heitty hietoja siahan,
Syöty leivät uunin päältä,
Heitty hietoja siahan,
Juotu oluet kellarista,
Saatu santoa siahan.”
Lausui paimen patsahalta:
“Jo vainen valehtelitki,
Elä vainen usko’kahan!”
Lalli se pahatapainen,
Sekä mies pahasukuinen,
Otti Lalli laukkarinsa,
Piru pitkän keihäänsä,
Ajoi Herroja taka’an.
Sanoi orja uskollinen,
Lausui parka palvelija:
“Jo kuuluu kumu takana,
Ajanko tätä hevoista?”
Sanoi Hämeen Heinrikki:
“Jos kuuluu kumu takana,
Elä aja tätä hevoista,
Karkottele konkaria.”
“Entä jos tavotetahan,
Taikkapa tapetahanki?”
“Käy sinä kiven taaksi,
Kuultele kiven takana,
Jos mua tavotetahan,
Taikka myös tapetahanki;
Poimi mun luuni lumesta,
Ne pane härän rekehen
Härän Suomehen veteä.
Kussa härkä uupunevi,
Sihen kirkko tehtäköhön,
Kappeli rakettakohon,
Papin saarnoja sanella,
Kansan kaiken kuultavaksi.”
Palasi paha kotia,
Lausui paimen patsahalta:
“Kusta Lalli lakin saanut,
Mies paha hyvän hytyrän,
Pispan hiipan hirtehinen?”
Niinpä mies murehissansa,
Lakin päästänsä tavotti,
Hivukset himahtelivat,
Veti sormuksen sormesta,
Lihat ne liukahtelivat.
Niin tämän pahantapaisen
Pispan raukan raatelijan
Tuli kosto korkialta,
Makso mailman valtialta.