Oli ennen neiti nuori,
Läksi lehmien ajohon,
Ajoi lehmät suota myöten,
Löysi suolta sorsalinnun,
Tavin rannalta tapasi.
Kantoi sorsansa kotihin,
Syötti, juotti sorsaistansa,
Sorsa suorivi pesäsen,
Muni kultaisen munasen.
Hierelevi, hautelevi,
Muna muuttui neitoseksi,
Mikä neielle nimeksi—
Sorsatarko, Suometarko?
Ei ole Sorsatar soria,
Suometar nimi soria.
Oli aikoa vähäsen,
Kului kuuta viisi, kuusi,
Neiti kasvoi kaunihiksi,
Yleni ylen hyväksi,
Kolmet sulhaset käkesi,
Yheksiset ylkämiehet:
Kulki Kuu, ajeli Päivä,
Kulki kolmas Pohjantähti.
Tuli ensin Kuu kosija,
Tuli kullassa kulisten.
Hopiassa helkkäellen:
“Tule’pas minulle neiti,
Lähe pois talosta tästä,
Hopiaisihin tupihin,
Kultaisihin kammioihin!”
Eipä neiti mennytkänä,
Tuon neiti sanoiksi virkki:
“Tok’ en Kuulle mennetkänä,
Kuuli’ on kumma katsantonsa,
Muotonsa monennäköinen:
Milloin kaita kasvoiltansa,
Milloin liiaksi leviä;
Öill’ on kurja kulkemassa,
Päivällä lepeämässä,
Ei taia taloa tulla.”
Tuli toinen Päivä poika,
Tuli kullassa kulisten,
Hopiassa helkkäellen:
“Tule’pas minulle neiti,
Lähe’päs talosta tästä,
Hopiaisihin tupihin,
Kultaisihin kammioihin!”
Eipä neiti mennytkänä,
Tuon neiti sanoiksi virkki:
“Enmä Päivälle menisi,
Päivä se pahantapainen
Kesän vaivavi varilla,
Talven paahtoi pakkasella;
Heliälla hein’ajalla
Antoi ainoiset satehet,
Kallihilla kaur’ajalla
Teki pouat ponnettomat.”
Tuli poika Pohjantähti
Kullassa kulisematta,
Hopiassa helkkimättä:
“Tule’pas minulle neiti,
Lähe pois talosta tästä,
Kultaisihin kammioihin,
Hopiaisihin tupihin!”
Neiti vasten vastaeli:
“Taianpa Tähelle mennä,
Tähti se hyväntapainen,
Talossansa aina tarkka,
Koissahan ylen koria,
Otavaisten olkapäillä,
Seitsentähtisen selällä.”
Vieähän Tähen hevonen,
Tallihin talutetahan,
Hienot heinät heitetähän,
Kauravakka kannetahan;
Tähti tuoahan tupahan,
Päähän pöyän laitetahan;
Tuoppi tuoahan olutta,
Mettä kannu kannetahan:
“Syö’pä, juo’pa Tähti kulta!”
“En taho syöä, enkä juoa,
Kun en nähne neitoani;
Missäp’ on minun omani,
Kussa Suometar soria?”
Suometar soria neiti
Itse aitasta sanovi:
“Sulhoseni suotuseni,
Ylkäni ylimäiseni!
Anna aikoa vähäsen,
Aikoa isottomalle,
Emottomalle enempi;
Ei mua emoni auta,
Oma vanhin valmistele,
Auttavat kyläiset eukot,
Kylän vaimot vaatehtivat,
Kylmä on kyläinen toimi,
Valju mieron vaatehtima.”