Tyyn’ on sää, ihana ilma,
Kuu paistoi Kutumäeltä,
Päivä Pätsivuoren päältä.
Jo on aika nosta nuorten,
Kun on vanhat valvehella,
Ikäpuolet istumassa.
“Nouse pois nokinen poika!
Vaivaiselta vuotehelta,
Poloisilta pääaloilta,
Nokiselta nuotiolta,
Kylän kynnöt kyntämättä,
Kylän vaot vakoamatta.
Nouse pois makoamasta,
Ulos unta lappamasta;
Lokki verkkosi vetävi,
Kajava kalasi syöpi,
Lohet koskessa kutevi,
Siiat Kiikasillan alla.”
“Mistä tunnet Kiikakosken,
Kiikakosken, Kiikasillan?”
“Tok’ ma tunnen Kiikakosken,
Kiikakosken, Kiikasillan;
Siinä synnyin, siinä kasvoin;
Siinä lauloin lapsipäivän;
Siinä Kiikasillan päässä—
Mie olen Kiikan Yrjön tyttö.”
“Siinäpä minäi synnyin,
Sekä synnyin, jotta kasvoin,
Siinä Kiikasillan päässä—
Mie olen Kiikan Yrjön poika,
Voi minä poloinen poika,
Voi poika polonalainen!
Makasin sisarueni,
Ainoan emoni lapsen,
Alla uutimen utuisen,
Alla vaipan vaskikirjan.
Missä nyt piiltä pillojani?—
Tuolla piilen pillojani,
Kuss’ ennen isoni piili,
Miehen murhan tehtyänsä,
Karhun kiljuvan kiassa,
Vatsassa valaskalojen,
Vein uivan untuvassa.”