Läksi Kaarlo kaupunnille,
Verolle verikäpälä,
Ruotsin murha murkinalle,
Pillomus on Piiterille,
Läksi veikaten vesille,
Uhotellen ulkomaille,
Päälle päien päästäksensä,
Valloille ruvetaksensa.
Venähen väki väkevä,
Kuninkahan miehet kuulut,
Maaliman valitut miehet,
Alinomaiset kasakat
Illoin aamuin vuotetahan,
Kerta keskipäivälläki
Katsellahan, käännellähän,
Selvälle meren selälle,
Ulapalle aukialle.
Kaarlo kaukoa näkyvi,
Sinisorkka sinnempätä,
Kahen luotosen lomatse,
Päällitse satamasaaren.
Venähen väki väkevä,
Meiän korkia komanto,
Komantierat korkiammat,
Ne leipoi kivisen leivän,
Kakun paistoi kallioisen,
Kakun rautaisen rakenti
Tulevalle vierahalle,
Saavalle käkeävälle.
Kului aikoa vähäsen,
Pikkaraisen piirahteli,
Kaarlo ei oo kaukana enämpi,
Kovan loittona koroli:
“Venäläinen veikkoseni,
Saa lihoa syöäkseni,
Tuo olutta juoakseni!”
Venähen väki väkevä,
Kuninkahan miehet kuulut,
Ei ne anna ampumatta,
Eikä syötä syöksemättä;
Ampumalla antelevi,
Syöksemällä syöttelevi—
Saipa jouset joikumahan,
Jäntehet järäjämähän,
Kivileivät lentämähän,
Rautaharkot raastamahan
Kohti Kaarlon karpasoa,
Punaparran purtta myöten.
Jo tiirut tipahtelevi,
Purjepuut tomahtelevi,
Puraksihen purjenuorat,
Mastot maiskahti merehen,
Purjehet putoelevi,
Hajoeli hattaroiksi;
Noiksi tuulen vietäviksi,
Ahavan ajeltaviksi.
Kaarlo, kuulusa kuningas,
Jo tunsi tuhon tulevan,
Hätäpäivän päälle saavan;
Jopa lässä lämmittävi,
Jopa riipi rinnuksia,
Nousun nappia hosuvi,
Tullessa tulisen nuolen,
Teräsnuolen tellätessä.
Kaarlon kulkku kuivettuvi,
Kero käypi keltaiseksi,
Parta vaahessa valuvi:
“Venäläinen, veikko rukka!
Anna vettä juoakseni,
Ostoa veroksi vettä,
Venäläiseltä veroksi.”
Venäläinen vet sanovi,
Kovarinta kolkkasevi:
“On vettä venosi alla,
Alla laivan lakkimista,
Juoa kulkun kuivanehen,
Apata halunalaisen,
Vettä viljalta veroksi,
Kaarluelle kaunihille.”
Kaarlo varsin vastoavi,
Mies paha pakaelevi:
“Verell’ on vesi meressä,
Rannat Ruotsin raatoloita!”
Jo on Kaarlo kahlehessa,
Sinisorkka silmuksessa:
“Venäläinen, veikko kulta!
Jätä vielä heikko henki;
Enmä toiste tulle’kana,
Vasta saane’kaan verolle.”
Karku Kaarlolle tulevi,
Lähtö Ruotsin rohkialle,
Tullessa tulisen nuolen,
Kivileivän lentäessä,
Rautaharkon rastaessa;
Läksi maalle marsimahan,
Ruotsin maalle rohkialle,
Vannoi vaikian valansa:
“Ennen kieli kirvotkohon,
Silmä päästä siirtyöhön,
Kun ma tänne toiste tullen!”