Kullervon sotaan lähtö

Kullervo Kalevan poika
Tuop’ on suoriksen sotahan,
Suotta suoriksen sotahan,
Tahallansa tappelohon,
Vasten kieltoa isonsa,
Emonsa sitäi enemmin.

Kullervo Kalevan poika
Sanan virkkoi, noin nimesi:
“Ei sure suku minua,
Eikä heimo hellittele,
Jos ma kuolisin kujalle,
Riutuisen kotirikoille,
Iso ei pane pahaksi,
Eikä äiti äyhkäele,
Vett’ ei vieri veikon silmä,
Ei kastu sisaren kasvo;
Vaan tuota suku surevi,
Hellitteli heimoeni,
Saavani minun sotahan,
Lähteväni tappelohon,
Sortuvan minun soassa,
Vainoteillä vaipuvani.”

Kullervo Kalevan poika
Läksi soitellen sotahan,
Ilon lyöen muille maille.
Sanovi sanan isälle:
“Hyvästi hyvä isoni!
Itketkö sinä minua,
Koskas kuulet kuolleheni,
Kansasta kaonneheni,
Sortuneheni suvusta?”

Noin isä sanoiksi virkki:
“En minä sinua itke,
Jospa kuulen kuolleheksi
Poika toinen tehtänehe,
Poika paljoa parempi
Äieä älykkähämpi.”

Kullervo Kalevan poika
Läksi soitellen sotahan,
Ilon lyö en muille maille;
Noin se virkki veikollensa:
“Jää hyvästi veikkoseni!
Itketkö sinä minua,
Koskas kuulet kuolleheni,
Kansasta kaonneheni,
Sortuneheni suvusta?”

Noin veikko sanoiksi virkki:
“En itke minä sinua,
Jospa kuulen kuolleheksi:
Veli toinen saatanehe,
Veli paljoa parempi,
Taalaria taitavampi.”

Kullervo Kalevan poika
Läksi soitellen sotahan,
Ilon lyöen muille maille;
Noin se siskolle sanovi:
“Hyvästi sisarueni!
Itketkö sinä minua,
Koskas kuulet kuolleheni,
Kansasta kaonneheni,
Sortuneheni suvusta?”

Noin sisar sanoiksi vinkki:
“En itke minä sinua,
Jospa kuulen kuolleheksi:
Veli toinen saatanehe,
Veli paljoa parempi,
Korttelia korkiampi.”

Kullervo Kalevan poika
Läksi soitellen sotahan,
Ilon lyöen muille maille;
Noin se virkki naisellensa:
“Jää hyvästi naiskuluni!
Itketkö minua nainen,
Kun mun kuulet kuolleheni,
Meren jäälle jääneheni,
Rimpihin repistyneeni,
Kellistynehen keolle?”

Noin nainen sanoiksi virkki:
“En itke minä sinua;
Suottapa lähet sotahan,
Tahallasi tappelohon;
Kun sun kuulen kuolleheksi,
Väestä vähenneheksi,
Istume ilokivelle,
Laulupaelle langetame,
Viskon virsuni likahan,
Panen uuet ummiskengät,
Panen kaulan kaunihiksi,
Rinnan riskiksi rakennan,
Menen neitosten tupahan,
Morsianten mynstärihin,
Tuossa lyön hurinkuria,
Heitän heian teiakkoa,
Saan siitä paremman miehen,
Urohon älykkähämmän.”

Kullervo Kalevan poika
Läksi soitellen sotahan,
Ilon lyöen muille maille.
Sanovi sanan emolle:
“Äitiseni, armaiseni,
Minun kaunis kantajani,
Armas maion antajani,
Ihana imettäjäni!
Itketkö sinä minua,
Koskas kuulet kuolleheksi.
Kansasta kaonneheksi,
Sortuneheksi suvusta?”

Noin emo sanoiksi virkki:
“Etkö tunnen äitin ääntä,
Äitin ääntä, äitin syäntä?
Itkenpä minä sinua,
Kun sun kuulen kuolleheksi,
Väestä vähenneheksi,
Sortuneheksi suvusta:
Itken saavit, itken saunat,
Itken salvoimet saloa,
Kujat itken kuurullani,
Läävät länkämäisilläni,
Itken lumet iljeneksi,
Iljenet suliksi maiksi,
Sulat maat vihottaviksi.”

Kullervo Kalevan poika
Läksi suorien sotahan,
Pisti pillit pussihinsa,
Soitti suolla mennessänsä,
Kullervoitsi kankahalla,
Patakoitteli palolla.

Saatihin sana jälestä:
“Taattosi kotona kuoli.”

Kullervo Kalevan poika
Sanan virkkoi, noin nimesi
“Josp’ on kuoli taattoseni,
Jouti kuolla taattoseni,
Söi mun syötetyt sikani
Joi mun juomatynnyrini.”

Kullervo Kalevan poika
Läksi suorien sotahan,
Pisti pillit pussihinsa,
Soitti suolla mennessänsä,
Kullervoitsi kankahalla,
Patakoitteli palolla.

Saatihin sana jälestä:
“Veikkosi kotona kuoli.”

Kullervo Kalevan poika
Sanan virkkoi, noin nimesi:
“Josp’ on kuoli veikkoseni,
Jouti kuolla veikkoseni,
Vei mun viertohalmeheni,
Katkoi kaskikassarani.”

Kullervo Kalevan poika
Läksi suorien sotahan,
Pisti pillit pussihinsa,
Soitti suolla mennessänsä,
Kullervoitsi kankahalla,
Patakoitteli palolla.

Saatihin sana jälestä:
“Siskosi kotona kuoli.”

Kullervo Kalevan poika
Sanan virkkoi, noin nimesi:
“Josp’ on kuoli siskoseni,
Jouti kuolla siskoseni,
Puotti puurokattilani,
Kaotti kakkaraveroni.”

Kullervo Kalevan poika
Läksi suorien sotahan,
Pisti pillit pussihinsa,
Soitti suolla mennessänsä,

Kullervoitsi kankahalla,
Patakoitteli palolla.

Saatihin sana jälestä:
“Naisesi kotona kuoli.”

Kullervo Kalevan poika
Sanan virkkoi, noin nimesi:
“Josp’ on kuoli nainen multa,
Jouti kuolla nainen multa,
Vei mun verkavaatteheni,
Silkkisukkani menetti.”

Kullervo Kalevan poika
Läksi suorien sotahan,
Pisti pillit pussihinsa,
Soitti suolla mennessänsä,
Kullervoitsi kankahalla,
Patakoitteli palolla.

Saatihin sana jälestä:
“Maammosi kotona kuoli.”

Kullervo Kalevan poika
Sanan virkkoi, noin nimesi:
“Josp’ on kuoli maammoseni,
Jouti kuolla maammoseni,
Suremastansa minua,
Iän päivät itkemästä;
Kuollut maahan pantakohon,
Kalmahan katettakohon,
Sia on maassa kuollehella,
Kalmassa katonehella.”