Meren kylpijä

Anni tyttö, aino neiti
Läksi rannalle pesohon,
Kävi merehen kylpemähän,
Jo oli meri kylvettynä;
Meni toiselle merelle,
Seki oli vielä kylvettynä;
Meni kohta kolmannelle,
Siit’ oli puoli kylvettynä,
Toinen puoli kylpemättä.

Anni tyttö, aino neiti
Puki päältä vaattehensa,
Heitti paitansa pajuille,
Hamehensa haarukalle,
Sukkansa sulille maille,
Kenkänsä vesikivelle,
Vyönsä vyöteli vesoille,
Pintelinsä pientarelle,
Helmet hiekkarantaselle,
Sormikkaat somerikolle.

Tuli hauki hangotellen,
Lohen poika longotellen,
Se otti pajuilta paian,
Haarukkaiselta hamosen,
Sukkaset sulilta mailta,
Kenkäset vesikiveltä,
Otti vyöhyen vesoilta,
Pintelisen pientarelta
Helmet hiekka-rantaselta,
Sormikkaat somerikolta.

Anni itkien kotihin,
Kaikotellen kartanolle.
Päätyi emo kuulemahan.
“Elä itke piikaseni!
Ota aittani avaimet,
Mene aittahan mäelle,
Siell’ on kirstu kirstun päällä,
Arkku arkulle yletty,
Pue päällesi parasta,
Valkeinta varrellesi,
Paita saksan palttinainen,
Hame verkainen vetäse,
Sukat sulkkuiset koriat,
Kautokengät kaunokaiset,
Vyöhyt kullan kirjoteltu,
Punalanka pintelinen,
Helevimmät helme’nauhat,
Soreimmat sormikkaiset;
Kulet kukkana kujilla,
Vaapukkaisena vaellat,
Ehompana entistäsi,
Parempana muinaistasi!”