Läksin palja paimenehen,
Leino lehmien ajohon,
Kurja karjan katselohon;
Ajoin lehmät suota myöten,
Lampahat palomäkeä,
Vuonat vuoren kukkuloa,
Mie kiero kivi kiveltä,
Palja paasi paaterelta,
Haikia havu havulta,
Sukan mustan mustumatta,
Kengän kannan kastumatta.
Yhtyi yrkä karjahani,
Pää leviä lehnuhini,
Hän istui tyvelle puuta,
Minä laitto latvemmalle,
Minä hoikka huonommalle,
Minä pieni pienemmälle,
Vähän kuollutta parempi,
Katonutta kaunihimpi.
Kyselemmä, lauselemma:
“Mistäpä sinä vaellat,
Kulitko minun kotona,
Kävitkö Kalevalassa?”
“Kulinpa sinun kotona,
Kävinpä Kalevalassa.”
“Kukkuiko käet Kalevan,
Kalevalan kuusikossa?”
“Kukkuipa käet Kalevan,
Kalevalan kuusikossa.”
“Haukkuiko Kalevan koirat,
Kalevalan kankahalla?”
“Haukkuipa Kalevan koirat,
Kalevalan kankahalla.”
“Katsoiko Kalevan neiot,
Kalevalan ikkunoissa?”
“Katsoipa Kalevan neiot,
Kalevalan ikkunoissa.”
“Mistäspä tunsit minun kotini,
Mi merkki minun ko’issa?”
“Siitä tunsin sinun kotisi,
Se merkki sinun ko’issa:
Pihlajikko pirtin eessä,
Tuomikko tuvan takana,
Koivikko kotamäellä,
Katajikko kaivotiellä,
Kuusisto kujoisten suussa,
Petäjikkö pellon päässä,
Tammi keskitanhualla,
Hetet tammen juuren alla,
Kultakansi kattehena,
Kultakauha kannen päällä.”
“Mitäpä meillä laaittihin,
Raattihin minun koissa?”
“Survottihin, jauhettihin,
Leivottihin, paistettihin,
Pinopuita pilkottihin,
Vielä vettä kannettihin,
Neitosia naitettihin,
Päitä kassa kaupittihin.”
“Joko lien minäki myöty,
Joko kaupittu katala?”
“Jopa oot sinäki myöty,
Jo oot kaupittu katala.”
“Kellen myötihin minua,
Kulle kurja kaupittihin?”
“Minulle myötihin sinua,
Minulle kurja kaupittihin.”
“Äiänkö minusta annoit,
Paljoko panit hyvästä,
Kun otit oluen tuojan,
Kannun kantajan valitsit?”
“Annoinpa minä sinusta
Isolles ikiorosen,
Jok’ on tarkka askelelta,
Sekä käymähän terävä.”
“Vähänpä hyvästä annoit,
Pikkaraisen kaunihista—
Mitäpä annoit maammolleni?”
“Maammolle maherolehmän,
Jok’ on syömättä lihava,
Koria kostuttamatta.”
“Vähänpä hyvästä annoit,
Pikkaraisen kaunihista—
Mitäp’ annoit veljelleni?”
“Veljelle veno punasen,
Itseksen sotia käypi,
Itse kaupat kaupitsevi.”
“Vähänpä hyvästä annoit,
Pikkaraisen kaunihista—
Mitäp’ annoit siskolleni?”
“Siskolle sinervän uuhen,
Joka viikko villan tuopi,
Joka kuu karitsan kantoi.”
“Vähänpä hyvästä annoit,
Pikkaraisen kaunihista—
Mitäpä annoit ukolleni?”
“Ukolle uuen lusikan,
Jonk’ ei syöen syömät puutu,
Juoen juomiset vähene.”
“Vähänpä hyvästä annoit,
Pikkaraisen kaunihista—
Mitäpä annoit ämmölleni?”
“Ämmöllesi vaskimaljan,
Tuletta tuvassa käypi,
Valkiatta vailehtivi.”
“Vähänpä hyvästä annoit,
Pikkaraisen kaunihista.
En lähe minä sinulle,
Enkä lähteä käkeä.”
“Kun vähä hyvästä annoin,
Pikkaraisen kaunihista,
Isosi ikoronen
Sotitiellä sortuohon,
Kaatuohon kauppatiellä,
Kauppa-aikana parassa.”
“Kun vähä hyvästä annoin,
Pikkaraisen kaunihista,
Maammosi maherolehmä
Vasoillensa vaipuohon,
Kiulullensa kirvotkohon,
Lypsiaikana parassa.”
“Kun vähä hyvästä annoin,
Pikkaraisen kaunihista,
Veljesi veno punanen
Kiven kohti kiitäköhön
Halki juoskohon hakohon,
Soutuaikana parassa.”
“Kun vähä hyvästä annoin,
Pikkaraisen kaunihista,
Siskosi sinervä uuhi.
Villoihinsa viipyköhön,
Karvoihinsa kaatukohon,
Villa-aikana parassa.”
“Kun vähä hyvästä annoin,
Pikkaraisen kaunihista,
Ukkosi uusi lusikka—
Kanta poies katketkohon,
Poikki ponsi lentäköhön,
Syöntiaikana parassa.”
“Kun vähä hyvästä annoin,
Pikkaraisen kaunihista,
Ämmösesi vaskimalja
Kivehen kilahtakohon,
Poies pohja puhetkohon,
Juontiaikana parassa.”