Hannus Pannus

Hannus Pannus, mies koria,
Läksi Koskelta kosihin
Virran nuorinta tytärtä,
Pajarin parasta lasta.

Sanoi sinne tultuansa,
Pajarihin päästyänsä:
“Paras minulle, ei pahinta,
Pisin minulle, ei lyhintä.”

Sanoi Virran nuorin tyttö,
Pajarin parahin lapsi:
“Ei parasta, ei pahinta,
Ei pisintä, ei lyhintä.
Sinull’ on ennen naitu nainen,
Koissa entinen emäntä.—
Tapa nainen ennen naitu,
Murra entinen emäntä!”

Hannus Pannus, mies koria,
Uskoi huoran houkutukset,
Pahan vaimon vaavitukset,
Hyppäsi sälön säkähän,
Nousi laikon lautasille.
Niin kohta kotia läksi,
Tappoi naisen ennen naiun,
Murti entisen emännän.

Meni Koskelle kosihin
Virran nuorinta tytärtä,
Pajarin parasta lasta.
Sanoi sinne mentyänsä:
“Paras minulle, ei pahinta
Pisin minulle, ei lyhintä.”

Sanoi Virran nuorin tyttö,
Pajarin parahin lapsi:
“Ei parasta, ei pahinta,
Ei pisintä, ei lyhintä.
Tapoit naisen ennen naiun,
Murrit entisen emännän,
Taiat tappoa minunki,
Surmata hyväsukuisen,
Mennä uutta ostamahan,
Kohta kolmatta kosihin.”