Saima Harmaja

Omistettu äitini isälle Reki ajaa halki kylien. Lähestymme lakkaamatta itää. Outo pelko

Talvi-ilta yli maan pimeänä makaa. Huokauksen tullessaan tuo se rajan takaa. Kunpa

Oi Uupunut! Sun luokses kalmistoon me käymme sydämellä polttavalla, niin suuren rakkauden

Espanjalaisen aiheen mukaan Oli julistus Juudean kuninkaan yli seutujen käynyt aikana tuona.

Tulisina ruusut etelässä heleässä palmunvartta kiertää karheaa. Mutta sydämeni levon saa yksin

Hetken kesti myrsky etelässä. Hämärässä sinertyen vuoret tummuivat. Ihanat varjot kastunutta maata

Ihana on Italian ilta. Samettisin varjoin korkeimmilta vuorilta se tuoksuhunnussaan hiipii viilenevään

Aamun sade rankka laakson kastanut on. Hohtaen sumu sankka verhosi vuoriston. Seestyi

Yön unettoman onni aineeton vie minut Välimeren aamuun vienoon. Satuinen sini vaalennut

Muistatko aamut korkeimmat ylhäällä alppitiellä! Jumalan pilvet hipovat ihmiskattoja siellä. Sumuun syöksyvät

Vuoritiellä vanhan Unkarin kiersi viini, soitto tulisin. Alla akaasiain kaipuutaan mustalainen itki

Yli Balatonin pinnan hellät pilvet rintarinnan pysähtyneet on. Vuorten viivaan asti vienoon

Sydänyöllä esiin kohonneilla Karpaateilla unestani heräsin. Valtavin muodoin pimeässä väkevässä aaltoili ja

Oville taivaan aukee huima tie, vuossadoin pystytetty, ihmispolvin. Sen kaaret kaarten päältä

Autuas tähti matkallaan hymyy huoneeni ikkunaan. Suloista päivän himmeydestä sydän on taivaan

Jo luumupuiden oksat värittää hedelmän punertuvan hehku vieno, ja yli nurmettuneen mullan

Yö yöltä rannan kaislat kellastuvat nyt kullanvihervinä hehkuen. Mut yli järven lasin

Enää säveliin ei herää aamuin. Sumuhaamuin syyskuun koivut nytkin vihertää. Pettävää lukinseittihärmää

Lumossa puutarhan ma hiljaa kuljin. Jo uinui untaan rivit kukkien. Kuin kivun

Sa armas tähti, joka lohduttain poveeni paistoit talven iltaa monta, kun tuudittelin

Oi tuskaa kukkasen hennon, joka kylmään multaan jää, kun hurmassa häilyvän lennon

Aalloista pilvet kohoo helein hartioin. Ihanat aurinkohahmot pohjalla nähdä voin. Vedessä laahaa

Enää pisaroivat pihakoivut vaan. Sade sormin hienoin väritti jo maan. Katso, lammikkoina

On liian kirkas tämä aamu mainen, kun aallon alta taivas hymyää, ja

Sireenimaassa tuuli viivähtää ja tienoon täyttää tuoksunkylläisyydellään, kun sinipunan hohtoon liian hellään

Nyt riemulauluansa ihaninta livertaa linnut, onnenkiihkeää, ja lakkaamatta kukkuu kultarinta, niin ettei

Käy taivas pilveen. Vielä hohtaa maa, mut koleammin tuuli puhaltaa, ja nuori

Niin kylmä tuuli nousi ulapalta ja rankka sadekuuro kastoi maan. Nyt kadut

Alas luolaansa maahinen keijusen vei. — Ei, ei, tämä itki, välkkyen tukka,

Suunnaton kuu aavoilta heijastuu. Siinnossa pettävän kevään se kultana väikkyy. Siintäen läikkyy

On pyhäaamu hiljaisin ja kirkkain. Vain linnunlaulu, pääsiäistä virkkain, soi puissa hautuumaan.

Kun sinivuokot untuvaisin lehdin sulavan hangen alta nosti pään, ma kultaperhon tiellä

Niin kuulumattomin ja hennoin siivin on onni sydämeeni lentänyt, niin että kipu,

Sun sylissäsi usein kuuntelin syvintä rauhaa, joka virtas minuun. Mut yhtä usein,

Sun silmiäsi tänään katselen, sa, jonka hymyilystä löysin kevään, ja vierellämme iltaan

Maan yli pimeän ja hiljaisen säteili tähtitaivas ikuinen. Sen tajusimme silmin suurtuvin.

Kuin tuoksu kukkain, joit’ ei enää nää, sun myöhät sanas sydämeeni jää.

Te janoavat, tulkaa tykö vetten. Oi Vapahtaja, aavistinko, etten ma nääntyis, kun

Oi sulje silmäs! Läpi huoneen armaan soi sävel, jota ei voi unhoittaa.

Sakeni silmissäni taivaan sini. Mua tuska painoi kauhein käpälin. Kuin peto läähätti

On tullut aamu, jota odotin. Syyspäivä paistaa sätein kultaisin, ja helenevä, harveneva

Sade pilviä himmentää ja metsien sinen, mutta väreille mullan se kostean loisteen

Pois ajoi ukkonen, ja auringossa taas kultaisina pellot leviää, kun synkin värein

Minut yllätti tuska, se päälleni karkaa, käsivarret sen ruhjovat povea arkaa, sydän

On taivas himmentynyt hentoon sineen, ja sinenevät varjot hankien, mut vielä hohtaa

Taas illan hämyssä tummuu maa. Tätä hetkeä rakastin vuosien ajan. Polut päivän

Janoten katsot metsän ihanuutta, suloa joka ruohon kasteisen, jokaisen lehden läpikuultavuutta, kun

Aamu nousee. Varjot kalpenee. Hämyn halki valo vapisee. Aamu nousee. Usvin haihtuvin

Oi katso, sireenit on puhjenneet! Nyt hymyy joka pensas lumottuna, ne verhoo

Oi kuulautta näiden kevätöiden, kun kaikki taivaan valo ikävöiden maan päällä viipyy,

Taas loistavina pilvet kulkuaan käy yli ruskean ja kirkkaan maan, ja mullan