”Henkipatto rakkaus”
Rakkaus henkipatto — ei ole julmempaa. Ei kodin minkään katto häntä suojata saa. Kammoten nähdä huolta lieden pystyttäjän …
Aamu
Aamun kirkkaus on niinkuin laulu. Itse taivas lepää järvessä. Liikkumatta, autuaina pilvet uneksivat ilman äärillä. Kaislat välkkyy kastepisaroista, …
Aamu alpeilla
Muistatko aamut korkeimmat ylhäällä alppitiellä! Jumalan pilvet hipovat ihmiskattoja siellä. Sumuun syöksyvät harjanteet, kuiluun seinämät vaipuu, kuusien tukkaan …
Aamun kuoro
On liian kirkas tämä aamu mainen, kun aallon alta taivas hymyää, ja järven pilviloiste jumalainen kuin onnen kipu …
Aamunkoitteessa
Aamu nousee. Varjot kalpenee. Hämyn halki valo vapisee. Aamu nousee. Usvin haihtuvin vaipuu öistä pisin, hirmuisin. Yli kuilun …
Aamutervehdys
Syvyyksissä unten valkeus voitti. Silmäni aukes tuleen talvisen aamun. Povea vieläkin polttivat taivaisesti huulies jäljet. Silloin tiesin, ja …
Aamuvarhain
Kun aamun-pitkin varjoin koivut hohti, luo ruusupensaan valkean sun vein. Se vielä välkkyi kastekimaltein, mut kaikki kukat hymys …
Aleksis Kiven haudalla
Oi Uupunut! Sun luokses kalmistoon me käymme sydämellä polttavalla, niin suuren rakkauden painon alla, sen että tunnet untes …
Alistuminen
Läpi sateen hymyn hopeisen vihreänä mäntymetsä hohtaa, mutta havun takaa silmä kohtaa herkät kultakutrit koivujen. Sateen hento valo …
Armahdus
Keveät pilvet uivat ylitse saaren sen. Nurmella lempeällä nukkuu ihminen. Kaukana pauhaa meri, mahtava, armoton — joka sen …
Auran alla
Kauan jo aura viilteli sydämeni maata. Nyt se ei enää tyhjänä vartoa saata. Suo sade kiihkeä, suo, kevät, …
Aurinkoinen aamu
Vasta tänään säihkyssäsi, aamu, huomaan hiljeten, kuinka kuultava on käsi: päivä paistaa läpi sen. Syksyn kuina vuoteessani maailmoita …
Balatonilla
Yli Balatonin pinnan hellät pilvet rintarinnan pysähtyneet on. Vuorten viivaan asti vienoon verhonnut on valoon hienoon taivas aallokon. …
Contemplatio
Janoten katsot metsän ihanuutta, suloa joka ruohon kasteisen, jokaisen lehden läpikuultavuutta, kun valo leppiin paistaa kultainen. Se kaikki …
Edith Södergran
Sateinen ilta hengitti kylmää kosteuttaan pimeän ikkunan läpi. Kasvot märkää ruutua vasten ajattelin sinua, suuri henki, palava liekki …
Eksyneet
Öin, päivin kauhusta pitkin sua, kadotettu, itkin. Öin, päivin rukoilin sua takaisin. Hän, Lempeä, armahti meitä, yön piirissä …
Ero
Nyt tuskan kielet värisee, kun eron pakko lähenee, kun huulten äännettävä on tuo sana paluuton. Tie, yksi, kahdeks …
Haavoittumaton
Niin kuulumattomin ja hennoin siivin on onni sydämeeni lentänyt, niin että kipu, jota pakoon hiivin, vain sana vailla …
Hajuherneet
Tulisina ruusut etelässä heleässä palmunvartta kiertää karheaa. Mutta sydämeni levon saa yksin koivuholvin armaan alla. Valoisalla hymyllään se …
Haudattu sydän
Jo sateen sini on pilviryhmät raskaat värjännyt, mut hehku illan puun kultasilmustoissa viipyy nyt, ja teillä himertävät hunnut …
Hautausmaalla
On pyhäaamu hiljaisin ja kirkkain. Vain linnunlaulu, pääsiäistä virkkain, soi puissa hautuumaan. Punertuu yli teiden oksaholvi sai levon …
Heikko
Kätes vahvenevat, kun huuliisi kosken, kun painan kaulaasi vaalean posken. Mut elämän, jonka huuleni suovat, sydämestäni pois sinun …
Heinäkuun aalloilla
Aalloista pilvet kohoo helein hartioin. Ihanat aurinkohahmot pohjalla nähdä voin. Vedessä laahaa vielä siipi kuulakkaan. Astuen hellään sineen, …
Heinäkuun sade
Enää pisaroivat pihakoivut vaan. Sade sormin hienoin väritti jo maan. Katso, lammikkoina polku hymyää. Mutta väkevämmin multa vihertää, …
Herääminen
Rajuilmassa murtui kerran minun purteni huoleton. Tuhat kauhua koin sinä yönä käsivarsilla aallokon. Mitä rakastin, kaikki, kaikki läpi …
Huhtikuu
On väsynyt ja harmaa maa. Ja märkää lunta putoaa. Ja yli meren aution soi tuulen laulu lohduton. On …
Huhtikuun kuutamo
Suunnaton kuu aavoilta heijastuu. Siinnossa pettävän kevään se kultana väikkyy. Siintäen läikkyy aaltoja rantaan ja taivaan himmeys hento …
Hymy
Kun täyttyi tuskamme mitta, kun säikkyen kohtaloas sain kuulla lohdutuksitta sanat julmat huuliltas, kun viime kerran itkin, kädet …
Hämärissä
Illan herkistyessä pilvien värit himmenevät. Hennossa pimeydessä latvat värisevät. Kuun yli liukuu kuulaana savua kultaista. Jumala – palaanko …
Hämärtyessä
Taas illan hämyssä tummuu maa. Tätä hetkeä rakastin vuosien ajan. Polut päivän peittyvät, aukeaa tie hämärä toiselle puolen …
Iltarukous
Autuas tähti matkallaan hymyy huoneeni ikkunaan. Suloista päivän himmeydestä sydän on taivaan välkkeessä pestä. Sentään ma rukoilen tähtiä: …
Inkerin rajalla
Omistettu äitini isälle Reki ajaa halki kylien. Lähestymme lakkaamatta itää. Outo pelko lumoissa sua pitää. Mitä mietit, katse …
Itävä sydän
Kiertäen kehää vain tulet määrääsi loittoon. Tappion kuilusta käy tie ainoa voittoon. Siemenen heikon ylitse aurinko paistaa. Säilyvä …
Julma kirkkaus
Tuska tietämisen, jok’ ei tiedä! Tajun viedä rinnasta se rajuudellaan voi. Kammitsoi näön, kuulon, tunnon tomu lämmin, sielun …
Jäätyvä järvi
Tänä yönä jäätyy järvi. Vesi tuskin liikahtaa. Kuun valkean paisteen alla on kuolemanhiljaa maa. Vain mykässä vartiossa puut …
Kaipaus
Ihana on Italian ilta. Samettisin varjoin korkeimmilta vuorilta se tuoksuhunnussaan hiipii viilenevään puutarhaan. Kylä nukkuu alla aran pilven. …
Kaipaus kevätsateessa
Yli jalavan urpujen kellertäväin sade kevättä kantaen lankeaa. Sade kovia katuja kostuttaa ja puistikon ruohon niukan. Majan aution …
Kaksi liekkiä
Kun minun henkeni tulta vastaan liekkisi lyö, kysyä jaksa en sulta, mistä on silmies yö. Kun läpi ruumiini …
Kallioon itänyt
Sun sydämesi kallioon ma tungen juurin hienoin. Sen kiveen kahlehdittu oon ma, niittykukka vienoin. Kiveä juurin janoisin nyt …
Kalypson kohtalo
Ma, jumalatar, kukkaisrannaltani sun löysin, uuvuttamana aaltojen. Kuin vastaus sa olit kaipuussani, kuin lähettämä valtain taivaisten. Häälaulun virittivät …
Karpaateilla
Sydänyöllä esiin kohonneilla Karpaateilla unestani heräsin. Valtavin muodoin pimeässä väkevässä aaltoili ja nousi villi maa. Rajumpaa vuorten tylyyttä …
Keijukaissatu
Alas luolaansa maahinen keijusen vei. — Ei, ei, tämä itki, välkkyen tukka, olen kuunsädemetsien kaunein kukka! Mut maahinen …
Kesäkuun sade
Käy taivas pilveen. Vielä hohtaa maa, mut koleammin tuuli puhaltaa, ja nuori koivu hiuksin nurinkääntynein on harmaa, vihainen. …
Kevät
Tulen kuoleman varjon maasta. Tulen iltaan vaaleaan. Näen mykkänä: vihreä huntu on tullut ja kietonut maan. Ja on …
Kevätilta
Kevätillan autuas kirkkaus yli maan, yli aaltojen ui. Kuin pilvien loistoa pitkin liukuu minun purteni päivälaskua kohti. Vesi …
Kieloniityllä
Uupuneena itkemään silmäni kun suljin, kieloniityn hämärään heti silloin kuljin. Viileässä keväässään huojui lehvät päällä pään. Kielohaassa kuljin. …
Kivussa
Oi taivaan käsi, syvään miekkas löi. Öin pitkin tutkain poveani söi. Mut älä vielä nosta pois sen terää; …
Koivu ja tähti
Sa armas tähti, joka lohduttain poveeni paistoit talven iltaa monta, kun tuudittelin tuskaa loputonta, mi samaa öistä rataa …
Kotiinpääsy
Arka on astua pois kivun luolasta valoon. Siipien suihke jääkö nyt taakseni taloon? Kasvoja katsoin enkelien lähetyksin. Nähdä …
Kovinta
Kovinta ei särkemäsi sana, kipeintä ei kuolo hellyytes. Mutta polttavana ongelmana painaa yhä paha teko hyvän sydämes. Kivussa …
Kruunauskirkossa
Oville taivaan aukee huima tie, vuossadoin pystytetty, ihmispolvin. Sen kaaret kaarten päältä ylös vie, ja tähdet sinkoo tähtiparviin …
Kukka ja perhonen
Oi tuskaa kukkasen hennon, joka kylmään multaan jää, kun hurmassa häilyvän lennon pois perhonen häviää. Sen juuret on …
Kultainen päivä
Nyt riemulauluansa ihaninta livertaa linnut, onnenkiihkeää, ja lakkaamatta kukkuu kultarinta, niin ettei metsä henno hengähtää. Ma, joka päivän …
Kultaisia lehtiä
On tullut aamu, jota odotin. Syyspäivä paistaa sätein kultaisin, ja helenevä, harveneva puisto taas sydämeeni koskee niinkuin muisto …
Kuumeessa
Luonani häilyy houre kuin sula kulta. Loimua niityn, kukkien hentoa tulta. On rakas jossain, kuiskaa uupuva tunne. Hunnussa …
Kuutamosonaatti
Oi sulje silmäs! Läpi huoneen armaan soi sävel, jota ei voi unhoittaa. Se halki lapsuutemme aaltoaa. Alati tajunnassa …
Kuva
Sun kuvas luona viivyn, itkenyt. Sen silmiin tuska jäi ja lohtu kirkkain; se mulle hymyilee kuin vielä virkkain …
Laulu sisarelle varjojen maassa
Oi siskoni, vieläkö joskus jäät sitä aikaa muistelemaan, jona kerran yhdessä viivyimme rajalla varjojen maan? Miten parvella pimeän …
Legenda
Espanjalaisen aiheen mukaan Oli julistus Juudean kuninkaan yli seutujen käynyt aikana tuona. Kotiliedet se murskasi kulkeissaan, sadat äidit …
Levoton uni
Yötuuli pilviä vie pohjaa päin. Ma heräsin. Niin pahaa unta näin. En nuku, en. Yötuuli pilvet kantaa maan …
Lintu
Oi lapsi, rakkauden lintu jos kädelles lentää, tuttu, kallis, hellä, sit’ älä ano! Suo sen liverrellä vain huikaiseva …
Lokakuu
Yli kentän likaisen raaka valo lyhtyjen. Värisevää ikkunaa sade kiduttaa. Niinkuin prinssi kietoi hän satuun pääni särkevän. Miksi …
Lumoissa
Lumoissa poven liekin loistavan, soaistu, valon varjoon sekoitan. En näe taivasta ja maata, en, ma, hämmentämä hunnun tulisen, …
Lumous
Oi kuulautta näiden kevätöiden, kun kaikki taivaan valo ikävöiden maan päällä viipyy, hennomatta pois, kun heleimmillään hymyy kevään …
Läheisyys
Etäällä jossain, yössä sateisessa pois luotani sa kuljet, läheinen. Mut huulillani tulta huulien mun on niin lämmin kadun …
Lähteiden maassa
Te janoavat, tulkaa tykö vetten. Oi Vapahtaja, aavistinko, etten ma nääntyis, kun mua teitä kohtalon vei kätes heltymätön, …
Mentyäsi
Jäin yksin jälleen, illan himmetessä, jokainen sanas vielä sydämessä kuin polte, joka ei voi helpottaa. Miks päästimme niin …
Meri
Mun polveltani ilmaan vapaaseen vavisten kaipasit, ja kuolinhaavan löit tuskissasi mulle sydämeen, pois syösten ulapoille meren aavan. Mut …
Myöhäinen tuoksu
Kuin tuoksu kukkain, joit’ ei enää nää, sun myöhät sanas sydämeeni jää. Ken tiennyt ois: kun liian helein …
Noita
Minä olen noita. Vaviskaa minun edessäni, oi ihmiset. Kun minä nostan lumotun sauvani, tottelee minua kaikki maailmassa. Katsokaa! …
Nuori enkeli
Lensi taivaasta syvyyteen nuori enkeli alas. Vastaluotuine siipineen maata nähdä hän halas. Vaan oli matka kauhea, tyrmistytti se …
Nyt varjo vain
Nyt varjo vain on edessäni elon matka. Ja takanain on tuskan tie, se jot’ en jatka. Mun takanain …
Odotuksen jälkeen
Lie unta, että vielä äsken itkin ja suvi suonissani juossut ei. Hän tullut on, ken viikoin tuskan-pitkin pois …
Odotus
Lumossa puutarhan ma hiljaa kuljin. Jo uinui untaan rivit kukkien. Kuin kivun tunsin niitä leikaten, mut syliini ne …
Oi lapsi, sun seimesi luokse
Oi Lapsi, sun seimesi luokse me vaivumme huohottain. Me tulemme kainalosauvoin ja paareilla sairaalain. Mykän, sokean, kuuron joukon …
Olkoon niin!
Jo puiden varjot pitenevät maassa ja päivä kuolee syksyn pilvihin. Niin illan hämärässä uhmakkaassa taas mennyt aika palaa …
Omistaminen
On jälleen kuultava kevät. Ja kun lehdin puhkeavin puut ihanat hymyilevät, koko talven unhoitin. Kun hivellen herkkää maata …
Onnellinen aamu
Huhtikuinen aamu heläjää. Kultasuinen lintu livertää. Syliin riemun nukuin, havahduin. Peippo vie mun lemmenlauleluin päivään uuteen, liian heleään, …
Onnellinen ilta
On taivas himmentynyt hentoon sineen, ja sinenevät varjot hankien, mut vielä hohtaa katu luminen heleine lyhtyineen ja unelmineen. …
Onni
Sinä loistava perho, min huumaa hämy ruusun povessa kultainen, hyvin hengitä tuoksua kuumaa punalehtien kuultavien, ime kyllin kultaista …
Outi Talvitie
In memoriam Aukeni aurinkoon rakas, tuoksuva pensas. Ruusuin puhkesi tuo, ihanampana muita. Ruususta ruusuun, kuin suven lämpö ja …
Oven takana
Ei pimeys liikahda ympäri mun, oman vankini, tuskalla vangitun. Vika jossain on, on jonkun syy. Yhä taivas ulkona …
Paluu
Kuin taivaan pihaan astun kotilehtoon, mi tyynnä tuoksuu paistaessa ehtoon, kun peippo puhkee viime lauleluun. Väkevä heleys jo …
Peipponen
Olen itkenyt lakkaamatta läpi päivän keväisen. Ja minun sydämeni tuska on vuorenkorkuinen. Mutta pieni peipponen lensi minun ikkunani …
Pelastettu
Väistyneet on aallot syvät. Näen jälleen silmäs hyvät, aamuun-herännyt. Ylitseni hauta musta vajos täynnä ahdistusta. Poissa on se …
Perhosen haudalla
Sun silmiäsi tänään katselen, sa, jonka hymyilystä löysin kevään, ja vierellämme iltaan syvenevään käy vanhan tuskan varjo suloinen, …
Perhosen sielu
Kun sinivuokot untuvaisin lehdin sulavan hangen alta nosti pään, ma kultaperhon tiellä nähdä ehdin, ja päivä paistoi siipeen …
Peto
Sakeni silmissäni taivaan sini. Mua tuska painoi kauhein käpälin. Kuin peto läähätti se kasvoihini. Mua ollut ei, ja …
Pieni Helena
Sairas pieni ja tuskainen, ken ois lähtöäs surrut? Tauti kauhea nääntäen oli rintaasi purrut. Täällä äitisi eksynyt hennon …
Pieni näkijä
Pieni lemmikki, vain kyynelissä näen sarastukses suloisen, hennon olentos, mi kätköksissä iti alla kalliin sydämen. Aroin ruususormin liikkuu …
Pilvi ja kuilu
Pilviä kohti, minne mielesi halas, ihminen, nouset vain vajotaksesi alas. Huipun jos saavutit, kaatunet korkeammalta. Mieltäsi polttaa voiton …
Pilvinen päivä
Valkea hämärä peittää suvista taivasta. Kukkien lempeä hehku hohtaa nurmella. Hyvä on ihmisen olla sylissä vihreän maan. Nurmelle …
Pääsiäisaamuna
Punertaa pensaat ihanat nyt teillä, joilla hohtaa jää. Valossa kentät sulavat, ja sini taivaan loasta hymyää. Kai kirkkomaalla …
Rajalla
Joku voima on jalkani vienyt läpi seutujen lumottujen. Mitä koskaan ennen en tiennyt, nyt näen sen hämmästyen. Joka …
Rakas sisko
Rakas sisko, josta pesi tomun taivaan rakkaus, vierelleni hymyinesi tule, tuskan huojennus. Vaikka peityt kaipuultani taakse hunnun tiheän, …
Rakkauden tyttäret
Ikuinen Rakkaus, mi poveen jää, kaks nöyrää sisarusta synnyttää. On Tuska vanhempi. Tuo, kalvas kovin ja mykkäkieli, kivun-herkin …
Rannalla
Ihanat vaaleat pilvet liukuvat taivaalla. Hiljaa ja lumoavasti laulaa ulappa. Aaltojen hyväilyistä hiekka on väsynyt. Tulisit aivan hiljaa, …
Riemu
Taas loistavina pilvet kulkuaan käy yli ruskean ja kirkkaan maan, ja mullan hohde sinipunainen jää sydämeeni, mua sokaisten. …
Riisu siipeni!
Lienkö ovella elämän, yössä kuoleman aaton, kun nään luonani häilyvän valosiipisen saaton. Varjohirviöt nurkistaan käyvät julmina illoin. Sädekutriset …
Rukous
Talvi-ilta yli maan pimeänä makaa. Huokauksen tullessaan tuo se rajan takaa. Kunpa vahva rukous kantais yli muurin, sinne, …
Ruskea sisar
Kun on apea syksyilta, kun on sumua kaduilla, olen usein unessa nähnyt sinut, siskoni ruskea. Jo on syttyneet …
Ruusu
Väristen hurmaa kimalainen vaipuu syvälle ruusun poveen loistavaan, min kultaiseksi hehkutti jo kaipuu. Sen syli aukee, heteet syttyy, …
Sade seinän takana
Nyt läpi seinän näen: puun kutrit kostuu vihreät, ja huhuillessa käen värittyy lehdykät. Ilossa niityt aukee ihanat silmut …
Sade vuorilla
Aamun sade rankka laakson kastanut on. Hohtaen sumu sankka verhosi vuoriston. Seestyi huikaistuna Etelän taivas nyt. Peltojen kullanpuna …
Sadonkorjuu
Sade pilviä himmentää ja metsien sinen, mutta väreille mullan se kostean loisteen luo. Ja pisarat kimmeltävät, ja ihmeellinen …
Sairaalassa
Jo pihalta lyhdyn valo on sammunut kokonaan. Ei pemeämpää yötä voi olla päällä maan. Minun seinäni takana yskii …
Sairaalassa
Säälitön on eron miekka. Jälleen se voimani joi. Tyhjänä hohtaa seinät. Ei ovi aueta voi. Vaan pisin hetkien …
Sairas I-IV
I Pienet ja kärsivät tähdet katsovat kaupunkiin. Olen niin väsynyt tänään tuskiini hiljaisiin. Kerran, kauan sitten palavaa unta …
Salaisuus
Sireenimaassa tuuli viivähtää ja tienoon täyttää tuoksunkylläisyydellään, kun sinipunan hohtoon liian hellään ihanat tertut värähdellen jää. Pois käännyn, …
Sateen jälkeen
Sininen ukkospilvi soutaa metsä taa. Oi miten loistaa kyynelissään ihana vihreä maa! Taivaalta häikäisevästi aurinko hymyilee. Jumalan linnut …
Sateisena yönä
Tulin elokuvista silloin, ja yö oli sateinen. Minä kengät märkinä kuljin yli kadun sumuisen. Sinä sateisena yönä tuli …
Sidottu
Sun sylissäsi usein kuuntelin syvintä rauhaa, joka virtas minuun. Mut yhtä usein, vangittuna sinuun sinussa siipiäni räpytin. Ei …
Siemenet
Kevät on, on syntymis-aika. Syvällä maassa tuhat siementä sykkii voimaa uhmaavaa. Mikä nälkä ja pakko vankilan seinän murtaa? …
Silkkikuikka
Yö yöltä rannan kaislat kellastuvat nyt kullanvihervinä hehkuen. Mut yli järven lasin sinisen yhäti lumensulka-pilvet uivat. Syys leppäin …
Sininen ilta
Sininen, rannaton ilta kevään varhaisen. Aavoilta kohoilevilta tuulee kylmeten. Etäällä ulapalla laivat jyskyttää. Ritisten jalkojen alla särkyy hauras …
Sinulle
Sun syliis olen jälleen uupunut, sa, josta olentoni juuret iti, kun petti tuet, joiden kestää piti, ja kädet …
Sinun kukkasi
Kun haudon ongelmaamme kipeää, mi ajatusta uupuvaa ei säästä, mi koskaan väisty ei, ei luotaan päästä, mua kesän …
Sireenit
Oi katso, sireenit on puhjenneet! Nyt hymyy joka pensas lumottuna, ne verhoo herkkä, armas sinipuna, ja kimaltelee kasteen …
Sumussa
I Sun sydämesi kerran kadotin, kun myrskyn huilut huusi täyteen ääneen. Sen jälleen Jumalalta takaisin sain niinkuin aarteen, …
Suven mentyä
Jo luumupuiden oksat värittää hedelmän punertuvan hehku vieno, ja yli nurmettuneen mullan jää omenan tuoksu iloinen ja hieno. …
Sydäntalvella
Luona lamppuni lämpöisen kuluu hetkien kulta. Vielä pimeys ahmaisten ei sua ottanut multa. Sadun puutarhan aukaiset. Sinne kahden …
Syttyen
Syyttää et mua voi, jos liekkinä poltan. Syttyen vain tomu maan saa ilmojen kuullon. Tulta on alttarin autuas …
Syysaamuinen uinti
Enää säveliin ei herää aamuin. Sumuhaamuin syyskuun koivut nytkin vihertää. Pettävää lukinseittihärmää silmä kohtaa, missä ruoho kylmin helmin …
Syysilta
Sade hiljaa ja herkeämättä yli mäntyjen lankeaa. On ilta. Ja jälleen tummuu tämä köyhä ja harmaa maa. Ja …
Syysmetsässä
Oi loistoa syksyn metsän! Oi kirkasta voimaa sen! Ylt’ympäri ruskeat rungot läpi havujen vihreyden, märät, kiiltävät lehdet mullassa …
Taakka
Syysöin kuoleman-pitkin, kun yhä mietin ja itkin varjoissa sairaalan, koin sydänjuuriin saakka, ett’ olen raskas taakka sylissä kalleimman. …
Talven taittuessa
Tumma vuosi kului unen lailla. Miten kestinkään sen — unta vailla? Kivun alle kuinka kuollut en? Kimaltaen läpi …
Taottu sydän
Tuskan ahjossa kerran suli sydämeni kova ja hiljainen. Sitä liekit söi, sen puhdisti tuli, ja itse kuolema takoi …
Toukokuun sade
Niin kylmä tuuli nousi ulapalta ja rankka sadekuuro kastoi maan. Nyt kadut siintää lammikoiden alta, ja nurmi väikkyy …
Tulkoon
Miks’ sanat kuole ei, jo itketyt? Ne hetken harhaan syntyi sielussasi, mut maailmoina sinkos huuliltasi mun tajuntani yössä …
Tulta
Poloinen armas, synkeytes vanki, miks minuun koskea ei kätes saa? Mun ruumiini ei ole valkohanki, min kättes tuska …
Tuska
Minut yllätti tuska, se päälleni karkaa, käsivarret sen ruhjovat povea arkaa, sydän kuolee, se murtuu, ei kestä se, …
Tyhjä syli
Oi lapsi, loputon on matka luokses, sylissä tyhjyys ikävöijäs käy. Kumartuu koivu, levotonna vuokses, ja kielo kysyy: miks’ …
Tähdenlento
Maan yli pimeän ja hiljaisen säteili tähtitaivas ikuinen. Sen tajusimme silmin suurtuvin. Ja ahdistettu sydän kummankin yleni, kohtalonsa …
Tähdetön ilta
Tänään painaa synkät pilvet maata. Öistä seinää lävistää ei saata rakas tähtenikään lohduttain. Turhaan pyysin sitä tuskassain. Joka …
Tähti
Tähti syttyy ylle majan sen, jossa vielä valvot, kaukainen. Äsken nyyhkytin. Nyt itke en. Tähti loistaa untas suojaten. …
Uhri
Taistoni muistan, kun öin polttavan pitkin kuoleman portteja takoen huusin ja itkin: ”Aukene mulle, synkeytees minut päästä; maan …
Ukkosen jälkeen
Hetken kesti myrsky etelässä. Hämärässä sinertyen vuoret tummuivat. Ihanat varjot kastunutta maata hiipi. Pilven siipi suunnaton ja kylmä …
Ukkoskesänä
Pois ajoi ukkonen, ja auringossa taas kultaisina pellot leviää, kun synkin värein vielä aallokossa tiet myrskyn ajelemat hyrskyää. …
Unen silta
Pitkä on päivien retki illan himmeyteen. Yksi on autuas hetki kivusta uupuneen: nukkua siintoon illan, uneen, mi kaartua …
Uni
Sinut unessa näin, sinä mennyt. Ihanasti itkien sua suutelin puhellen: ”Surun pistoa tunne en nyt, en taakkaa kipeää, …
Uni lähti
Uni lähti. Suoraan sydämeeni väristen loisti vaaleana aamutähti. Silloin muistin näyn suloisen: Kuultavassa maassa rinnallani kalleimpani kulki, jälleen …
Unohdus
Minä, jolta sydämen veisti armas lastuiksensa — palamaan ne viskaten lämmitellä miehuutensa — joka raskain kuumeöin syytän elävää …
Valvoja
Olen maannut koko yön kuunnellen sateen valitusta ja autojen levotonta kohinaa. Lukemattomina öinä olen vielä makaava näin, humiseva …
Varjometsässä
Kova on sairaalan vuode, polttava pielus on. Päivien vuoksi ja luode vaihtuu loppumaton. Illat on varjometsin luonani humisseet. …
Verkossa
Kuin ammoin vaalenneissa unissani suu jumaloitu janoo huuliani. Ken lumouksen särkis satumaassa? Ma tiedän: tie vie tuntemattomiin. Mut …
Veturilaulu
Veturi vihelsi sävelen riemukkaan. Rajalta Liettuan puolelle Saksanmaan! Likainen asema liukui taaksepäin. Nääntyvät pellot pakeni silmistäin. Veturi tuprutti …
Voittaja
Hän tuskin nosti päätään kumaraa. Vain hapuileva katse liukui meissä, kun vavisten ja silmät kyyneleissä me ylistimme häntä, …
Väkevä kukka
Olen väkevä kukka, itänyt kuumassa maassa. Imin mullasta voimaa unessa autuaassa, minun teräni hehkuen kohosi aurinkoon. Niin tuli …
Välimeren aamu
Yön unettoman onni aineeton vie minut Välimeren aamuun vienoon. Satuinen sini vaalennut jo on, ja tähdet sammuu ohimoilta …
Väsyvä
Nousta ei jaksa jalkani hauraat, eipä tee käsi työtä, vaikea syödä on leipä. Vaan väsyessäni tunnen: voima ja …
Yö ja sairas
Yö ikkunasta katsoi sairaalaan. Sen pimeässä kipein nyyhkytyksin kun neidon valvovan hän näki yksin, hän sisään astui, tähdet …
Yö tasangolla
Tasangon tummuessa tuoksuvat akaasiat. Valmujen punaiset liekit hiljaa sammuvat. Sinä olet vieras ja tumma. Tämä satu on isies …
Yöllinen ajo
Vuoritiellä vanhan Unkarin kiersi viini, soitto tulisin. Alla akaasiain kaipuutaan mustalainen itki viulullaan. Pian löysi tuskan sävelen nuori …
Yöllinen vieras
Unestani herkimmästä havaan. Silmät avaan yössä kuultavassa sairaalan. Aavistan hämärässä aran lyhtyvalon: joku avaa portit tuskan talon. Läheten …