Linnustaja
Lennä, lennä lintu parka, Lennä tänne näille maille, Pienoisille puuhuisille, Mataloille maahuisille;
Lennä, lennä lintu parka, Lennä tänne näille maille, Pienoisille puuhuisille, Mataloille maahuisille;
Mielikki metsän emäntä, Komauta kumpuroita, Oravat orolle nosta, Rahat rannoille ajele, Jotta
Hakkoan metisen haavan Metisellä kirvehellä, Metiseltä mättähältä, Kultaiselta kunnahalta; Tyven työnnän taivosehen,
Suostu metsä suolohini, Taivu talkkunaisihini, Syötä miestä mämmilläsi, Talkkunallasi taputa! Kuippana metsän
Luulin käen kukkuvaksi, Lempilinnun laulavaksi, Ei käkönen ollutkana; Oli koirani omani, Ohtosen
Mistä suuttui suuri luoja, Viljan antaja vihastui, Kun ei anna aioinkana, Tee
Siit’ on mieleni apia, Syämeni sangen sairas, Kun ei mielly metsä mulle,
Matala on mulla mahti, Lyhykkäinen onnen lykky; Muilla onni työn tekevi, Haltija
Kalatuutta Kauko itki, Veli toinen verkotuutta, Kolmansi osan vähyyttä; Mie itken syvintä
Mikä mieli, mikä muutos, Mielusassa metsolassa; Viikon on vihoissa metsä, Kauan korpi
Metsän kultainen kuningas, Metsän armas antimuori, Tule jo kullan muuttelohon, Hopian vajehtelohon;
Etsittelen eukkoani, Luo’uttelen luojoani, Entistä emänteäni, Muinohista muoriani. Toisin entinen emäntä,— Entinen
Mi on kumma koirallani, Haire haukkujaisellani, Kun tuo haukkuvi havuja, Lehviä lekuttelevi!
Mi on haitta haukullani, Kuka kumma koirallani, Kun ei koira kohti hauku,
Penu pieni koiraseni, Aina harras haukkujani, Tule minun turvikseni, Metsolahan mennessäni, Ettei
Ukko kultainen kuningas, Hopiainen hallitsija, Ota kultainen kurikka, Eli vaskinen vasara, Jolla
Tellervo Tapion neiti, Metsän piika pikkarainen, Ota piiska pihlajainen, Katajainen karjaruoska, Takoa
Pohjan tyttö, viljaneiti, Maan tyttö, manulan neiti, Tuovos vilja tuonnempoa, Etsiös etempeäki,
Metsän tyttö, mieli neito, Yön tyttö, hämärän neito, Pitkän puhtehen pitäjä, Rievän
Mielikki metsän emäntä, Muori puhasmuovollinen, Varustellos mun varani, Kohotellos kohtaloni! Aukase metinen
Mielikki metsän emäntä, Metsän muori muoto kaunis, Lyöte lykkyvaattehisin, Antipaitoihin panete, Sormet
Metsän ukko halliparta, Metsän kultainen kuningas, Ava nyt aittasi avara, Luinen lukko
Millä raatoni rakennan Metsolahan mennessäni? Raaon raualla rakennan, Teräksillä telkittelen; Rautapaitoihin paneme,
Lepy lehto, kostu korpi, Taivu ainoinen Tapio; Lepy metsä miehillemme, Kostu korpi
Mieleni minun tekevi, Aivoni ajattelevi, Mieli mennä metsolahan, Metsän tyttöjen tyköhön, Salon
Satoi ukko uutta lunta, Herra hienoista vitiä, Sykysyisen uuhen verran, Verran talvisen
Ole kiitetty Jumala, Ylistetty luoja yksin, Kun annoit rajalle rauhan, Suomehen hyvän
Oi Ukko ylinen herra, Taivahallinen Jumala, Tuo kerta rajalle rauha, Suomehen sula
Jo minä johonki jouvuin, Ruunun rautoihin rumihin, Sorkkihin sotihevosten, Miesten vaino varpahisin.
Eipä naura kaikki naiset, Kaikki muoriset muhaja, Poloisia poikiansa; Koti luuli kuolleheksi,
Sykysyllä seikka syntyi, Talven tullen työ tapahtui, Kesällä etehen kierti, Vasten meitä
Varjele vakainen luoja, Kaitse kaunoinen Jumala, Kavioista vainovarsain, Sorkista sotahevosten! Varjele vakainen
Oluest’ on juoen kelpo Syöen herkkuruokasista, Unesta makoamalla, Pakenemalla pahasta. Niin minäi
Olin orjana Wirossa, Palvelin pakanan maalla; Sain orihin orjuuella, Pitkäjouhen juoksennalla, Harjan
Olin orjana Wirossa, Paimenna pahalla maalla, Tuollai lepytin lemmot, Pehmitin pakanan mielen,
Olin mieki miessä ennen Mieslukuja tehtäessä, Miehiä miteltäessä, Arvaeltaissa uroja; Kiskoin ma
Olin poika ollessani, Paimenessa käyessäni, Osasin oluen juoa, Tanssin käyä ja kisata,
Pahoin on tehnyt linnan pappi, Maan pappi sitäi pahemmin, Kun vihki Wirottarihin,
Minull’ on nainen miekkoisella, Toinen Vaaran Tuomahalla, Kolmas Korpelan Matilla, Neljäs vielä
Vanha sai valitun piian Voi minua mieskulua, Kun en nainut naiskuluista, Nainut
Oisi aikoa iässä Valitenki vaimo naia, Tuten neiti tunnustella; Mielellänsä mies tekevi,
Ka’pas muien morsioita, Kun on suuret ja soriat; Minun on pieni pikkarainen,
Voi mun puuru ruunaistani, Kun ve’it vihaisen vaimon, Toit tuhman tulen puhujan!
Voi minä poloinen poika, Voi poika polonalainen, Kun ma nain vihaisen vaimon,
Viikon viivyin Wiipurissa, Kauan suolakaupungissa; Kun tulin omille maille, Jo oli vietynä
Ei ennen emo torunna, Kantajani kalkuttanna, Vaikka maion maahan kaasin, Lehmät metsähän
Kolm’ on miehellä pahoa, Kolme miehen kuolemata: Yks’ on vuotava venonen, Toinen
Nuoret miehet naimattomat, Vielä viinan juomattomat, Ja kosissa käymättömät! Elkäte sinä ikänä
Kurell’ on kumia kulkku, Kajavalla pitkä kaula; Saisinko kurelta kulkun, Kajavalta pitkän
Ohoh milmani poloista, Poloisella pohjanmaalla! Joko minua noiat noitui, Noiat noitui, näit
En tieä poloinen poika, Poloisiksi päivikseni, Mitäpä minäki mietin; Kuta kurja toivottelin,
Voi minä poloinen poika, Voi poika polonalainen! Luulin lumpehen pitävän, Meren kaislan
Kauan malkio makasin, Viikon utra uinaelin, Nokisilla nuotioilla, Hiilisillä hiertimillä. Jo nousen
Vieläkö veljekset elävät, Veikot verkkoa kutovat, Käpyjänsä kääntelevät, Kalpimia katselevat! Hoi on
Isä kulta, äiti kulta, Mies kulta, heponen kulta— Korpin kulta kumpanenki. Olut
Tiirin, liirin, tengan löysin, Löysin uuen, löysin vanhan, Vanhan annoin vaimostani, Uuella
Muut istui ilotsemahan, Painuvat pajahtamahan; Minä istun itkemähän, Ja painun pahalle mielen.
Kuuluvi kylä sanovan, Kyläkunta kuunteleva, Minun laihan laulavani, Minun hoikan huutavani, Laulavan
Kuka kuuli laulavan, Luul’ olutta juoneheni, Taaria tavanneheni, Humalassa huutavani, Viinassa viheltäväni.
Jos kylä jotain puhuvi, Naapuri naputtelevi, Varahaisin valvomilla, Aikasin alottamilla; En minä
Sanotahan, soimatahan, Syömäriksi, juomariksi; Sanotaan minun poloisen Syöväni kylän sikoja Tallukoita tappavani,
Elä luule lurjukseksi, Katso karjan paimeneksi, Enmä lurjus liene’känä, En katala karjan
Tanssin ennen, taisin ennen, Keikuin ennen, kestin ennen; Tanssisin tänäki päänä, Ilotsisin
Jopa tunsin tullessani, Tiesin tiepotellessani, Tämän koitosen kotihin, Tämän talon tanhuille— Tunsin
Tuuvitti emo minua, Vaapotteli vanhempani, Tuuvitteli turviksensa, Varoiksensa vaapotteli. Hyv’ oli minun
Kesän vuotin kekriäni, Talven talkkunaisiani, Sykysyn olosiani; Toivoin vuoeksi tulevan, Se tuli
Kun olin miessä nuorempana, Hersyin heinänkarvaisena, Silloin kelpasi kestin käyä, Kestin käyä
Hoi on, hoi on huolta paljo, Tekemätt’ on työtä paljo, Paljo juomatta
Lauloa minä lupasin, Humalahan tultuani, Olvehen osattuani, Ilopäähän päästyäni. Humala Remusen poika,
Mist’ on viina synnytetty, Juoma kaunis kasvatettu, Jok’ on joukossa ilona, Ravintona
Kaikki kannettu näkevi, Syntynyt sylin pitävi, Emontuoma tunnustavi, Kuoleva koettelevi; Mi se
1. Kuuntele tätä runoa, Tähystele laulajata; Se on kumma kuulijanki, Ime ilmanki
1. Läkkän langot laulamahan, Heimokset heläjämähän, Sukuvirttä suoltamahan, Lajivirttä laulamahan, Tämän iltamme
Pohjolainen pitkä poika, Lappalainen lieto poika, Veti virsiä reellä, Saanilla sanoja saatti.
Ei ole seppä sen parempi, Eikä tarkempi takoja, Jos syntyi sysikeolla, Kasvoi
Ei ole tässä ennen ollut, Eikä varsin vasta liene, Laaullista laulajata, Kunnollista
Minä mies vähäväkinen, Uros heikkohengellinen, En ole iso iältä, Vahva varren kasvannolta;
Laulun tieän, ehk’ en laula, Oksat karsin, tien osotin, Nuorisolle nousevalle, Kansalle
Lauloa minä lupasin, Lauloa iloista virttä, Virttä veisata suloista, Kaunistaki kaikotella. Laulaisinki,
Elä miestä jouten juota, Laita miestä laulamahan; Harvoin yhtehen yhymmä, Harvoin toinen
Soisin päivät soitettavan, Illat tehtävän iloa; Soitteleisin mieki kurja, Itseki ilotteleisin, Vaan
Lauloin ennen, lauloin eilen, Laulaisin tänäki päänä Viel’ on virttä tieossani, Saatavillani
Laula, laula veitoseni, Kuku, kuku kultaseni; Anna aikasi ilohon, Ääni laske laulamahan!
Vieläpä veljekset elämmä, Veikot virsiä veämmä, Näillä raukoilla rajoilla, Poloisilla pohjanmailla. Oi
Hoi velinen veitoseni, Suullinen sanalliseni, Kieli-kasvin-kumpalini, Kuulestamma, kun sanelen: Harvoin on hanhet
Me yhen emosen lapset, Yhen kantamat kaposen, Yhen sotkan suorittamat, Yhen peiposen
Olin ennen otramaana, Otramaana, kakramaana, Kaalimaana kaunihina, Papupeltona parasna; Jo jouvuin sekalimaaksi,
Olin armas aikoinani, Kaunis kasvinpäivinäni, Lakla emoni lattioilla, Tavi taattoni pihoilla, Vesilintu
Kun olin ennen nuorra neinnä, Nuorra neinnä kasvavana, Niin mun keikkui keträpuuni,
Olinpa minäi ennen Kirkon kippa, linnan lippa, Sulhasten syämen syttö, Nuorten miesten
Pah’ on orjana eleä, Käyä toisen käskyläisnä Olin orja mieki muinen, Palkanpiika
Kului kultainen ikäni, Valui armas vartaloni, Väki herttainen väheni; Ei kulunut kunnialla,
Kului kultainen ikäni Kului koiran kunnialla; Väsyi herttainen väkeni, Väsyi väärällä tavalla.
Olin mieki neito muinen, Olin kasvava kananen, Pitkillä ison pihoilla, Oman taaton
Ajattelen aikojani, Muistan muita päiviäni, Entistä elantoani; Niin oli entinen elanto, Kun
Syäntäni syytelevi, Päätäni pahoin panevi; Viekäte minua maata, Tupatkate tuutumahan, Ikuisille vuotehille,
En itke ison hyvyyttä, Enkä äitin armautta, Vaan itken isoni maita, Maita
Voi minä poloinen lapsi, Poloisella Pohjan maalla! Jo minä johonki jouvuin, Jouvuin
Toisin tiesin, toisin luulin, Toisin toivotin ikäni; Toisin tiesi suuri luoja, Toisin
Olinpa minäi ennen, Olin kun omenakukka, Olin marja maatessani, Lehti liikkuellessani, Istuessani
Kasvatti minun emoni, Kasvatti kanoja parven, Toisen parven joutsenia, Nuot on aialle
Mikä lie minusta nähty, Mikä nähty, kuka kuultu, Kuka kumminki havattu, Kun
Mikä lie minusta nähty, Kuka kummanen katsottu, Kun ei naitu naapurihin Kopattu
Lempoko lennätti minua, Paha henki tänne painoi, Saattoi puolelta pokostan, Kantoi koista
Kylä kyllinki sanovi, Miero mieltä jatkoavi, Ihmiset imehtelevi, Ajan kaiken kalkuttavi, Sonnassa
Kuulin ennen eukon vanhan, Valittavan vanhan eukon, Pojastansa noin puhuvan, Lapsestansa laulelevan:
Ei pitäisi neien nuoren Miestä vannoa valita— Vilu käsi, jäinen jalka, Kylmät
Elkäte tytön typykät, Elkäte emosen lapset, Kovin konstia kysykö, Ja valitko valkiata;
Minä neuon neitosia, Sanelen sanan tytöille: Elä neito liioin laula, Liioin laula,
Lauloin ennen lapsempana, Muistin muita pienempänä; Laulelin jokaisen lakson, Joka kummun kukkuelin,
Kukko lauloi kullallensa, Kananlapsi kaunollensa, Varis lauloi vaahtokuulla, Kevätkuulla keikutteli; Minun lauloa
Minä jauhan vanha vaimo, Home’korva houhattelen; Ei mulle miniä jauha, Pojan nainen
Olisi minun pitännä, Piteä pitempi mieli, Vielä vuosi, vielä toinen, Vielä vuotta
Jo mun saatti saarehinen, Juohatti joentakainen, Hurstille humalahurjan, Viinavillin vuotehelle, Vasten tahtoa
Voi minä piloinen piika, Kunne kuitenki osasin, Polin puulle pyörivälle, Varvulle varattomalle!
Tuota toivoin tuon ikäni, Katsoin kaiken kasvinaian, Suojakseni suurta miestä, Lajikseni laaullista;
Laulu työksi lankiavi Hevosen hyvän re’essä, Itku silmähän tulevi Pahan miehen vuotehella.
Tunnen mie hyvän tulosta, Astunnasta arvaelen— Tukk’ on tyyni tuulessaki, Hivus ei
Noin minäki lassa lauloin: “Elköhön sinä ikänä, Vasten vaivaista minua, Ja kohti
Kuka tiesi, kenpä luuli, Sokiahan suostuvani, Rampahan rakastuvani, Niinkun mie sokiaan suostuin,
Kostohon minäi koito, Kostohon kovaosainen, Pi’in piikakunniata, Kannatin pohatan puolta. Kostohon minäi
Noin sanoi minun emoni, Varotteli vanhempani: “Elä vainen neito nuori, Elä kasvava
Olisi minussa ollut Pitemmillenki pihoille, Isommille ikkunoille, Laajemmille lattioille. Olisi minussa ollut
Olisi tämä otettu Paikoille paremmillenki, Tämä muoto muuanne’ki, Tämä kasvo kaikin paikoin,
Äiän lassa lankielen, Piennä penkiltä putosin, Sit’ en itkenyt isosti, Kovin viikon
Tuuvin mie tätä tytärtä, Tätä lasta liekuttelen, Souan pienisormistani, Vaalin lastani vakaista.
Tuuti, tuuti tyttöäni, Tätä pientä piikoani; Tuuti tyyneksi tytärtä, Vakaiseksi neioistani! Elköhön
Tuuti, tuuti tyttöäni, Tätä tyyntä tyttöäni, Tätä pientä piikoani, Matalaista marjoani, Monen
Tuuti, tuuti tyttöäni, Tuuti onnea tytölle; Tule onni oppimahan, Sekä lykky löytämähän,
Noin tuo ennen eukko lauloi, Lauloi laajalla mäellä, Lauloi lasta liekuttaissa, Tuuvitellessa
Ei tieä emo tekijä, Kellen tuutivi tytärtä; Jos tuutii tuvalliselle, Vaativi varalliselle,
Tuuvitan tätä tytärtä, Tätä lasta liekuttelen, Souan pienisormistani, Vakaistani vaapottelen; Vaan en
Emo tuuti tyttöänsä, Liekutteli lempiänsä, Toivoi tuuvitellessansa, Lauloi liekutellessansa: “Kun tytär hyvä
Varsa on vaivaisen hevonen, Tytär lapsi tyhjän eukon. Tuuvitan tätä tytärtä, Tätä
Poika syntyi, polte syntyi, Polte syntyi, kaski kasvoi; Tytär syntyi, tyhjä syntyi,
Kolkkoa tätä kotoa, Kuka tään koan sisässä?— Mie poloinen poikineni, Lintu laiha
Tuuti, tuuti poiuttani, Poiuttani pienuttani, Lastani ihanuttani, Kantamaista kaunuttani! Tuuti lasta tuomariksi,
Tuuti, tuuti tyttölasta, Sen parempi poikalasta; Poikanen miniän tuopi, Ve’enkantajan vetävi, Saapi
Hyv’ on poikanen tehessä, Kaunis kasvateltaessa, Saahessa ylen soria, Kapaloiessa koria; Vaan
Emo tuuti poikoansa, Lauloi tuuvitellessansa: “Kunpa tuo poloinen poika Varakseni vahvistuisi, Nousisi
Emo tuuti poikoansa, Toivoi tuuvitellessansa: “Kun tuosta tuki tulisi, Vara suuri valmeneisi,
Tuuvin, tuuvin poikoani, Vaapotan vaka’istani, Tuikseni tuulisäällä, Varakseni vastasäällä. Tuuti, tunti poiaistani,
Tuuti, tuuti tummaistani, Tummaisessa tuutusessa, Tummaisella tuutijalla, Tummaisen tuvan sisässä! Tuuti lasta
Tuuvitan tuhoista lasta, Tätä lasta liekuttelen, Suen suuhun syntynyttä, Talvella tapahtunutta. Anna
Sotka souti poikinensa, Tavi laaji lapsinensa, Souti alli akkoinensa, Peiponen perehinensä; Souteli
Tuuti, tuuti tuomen marja, Liiku, liiku lempilehti, Nuku nurmilintuseni, Väsy västäräkkiseni; Nuku,
Tuuti lasta, tuuti pientä, Tuuti lasta nukkumahan! Laulan lasta nukkumahan, Uuvutan unen
Minä tuuvin tuttuani, Liekuttelen lintuani, Kasvattelen kaunoistani, Ihanaistani imetän. En tieä imettelijä,
Minä laulan lapselleni, Kieltä pieksän pienelleni— Pieksän kieltä penningittä, Suuta kullatta kulutan.
Suuri kiitos sulholleni, Päänkumarrus kullalleni, Joka mun otti orjuuesta, Päästi palkan piikuuesta,
Kasvoin mie ison koissa, Veikon kaunon kartanossa, Iso ei kieltänyt oritta, Veikko
Niin minä miniä raukka, Kun muutki miniä raukat, Olin pyyhyt pyyttäessä, Kana
Voi armas anoppiseni, Kun tuuvit pojan mokoman, Vaalit vaivaisen urohon! Tuntevi tupakan
Piteä minun pitävi, Piteä piloisen piian, Mi on päätynyt minulle, Ku on
Ankara anoppi mulla, Appi vielä ankarampi, Sulhonen sitäi parempi: Kylin söi, selin
En minä isoa kiitä, En kovin emoakana— Lassa laiskaksi opetti, Piennä penkin
Kun oisi yö kesänpituinen, Päivä petkelen pituinen, Saisin maata marjan kanssa, Kera
Niin’ minä kotona kasvoin, Kun putki palolla kasvoi, Eikä suotu survomahan, Ei
Osasi minun emoni, Osasi omenan tehä, Taisi taimen kasvatella— Ei osannut istutella.
Elettihin ennen meillä, Asuttihin aikoinansa, Kasvaessani kanerva, Noustessani nuori heinä; Iso kutsui
Sanottihin tääll’ olevan, Meiän neittä maanittaissa, Tätä pyytä pyyettäissä, Kiurua kosittaessa, Sata
Sanottihin tääll’ olevan, Tätä neittä tahtoessa, Morsianta maanittaissa Houkutellessa tytärtä, Kuusi kullaista
Sanottihin tääll’ olevan, Neittä tänne naitaissa, Kuusi kuusista tupoa, Kaksin kerroin kammaria,
Olin kukkana kotona, Ilona ison pihoilla; Iso kutsui kuuvaloksi, Emo päivän nousemaksi,
Kun elin emoni luona, Ison kaunon kartanossa, Käynyt en varaten vaille, Silmän
Soisi soutaja venonsa Soutamatta juoksevaksi, Soisi jauhaja kivosen Jauhamatta pyöriväksi Soisi vielä
Kuules sie tuhannen vanha, Ja vanhin kosiomiesi! Tuo hattu, jok’ on sinulla,
(Kosiomiehen puoli) Hyvä kaaso, kaunis kaaso, Kaaso valkianverevä! Ootko Valtalan vasikka, Vaiko
Hyvä kaaso, kaunis kaaso, Valkianverevä kaaso! Jo ois aika maata mennä, Liitto
(Kosiomiehen puoli) Hyvä kaaso, kaunis kaaso, Valkianverevä kaaso! Kun lienet kovin nälässä,
(Kosiomielen puoli) Kun lienet kovin vilussa, Nouse kaaso kiukoalle, Liesipankolle panete; Pane
(Kosiomiehen puoli) Istu, istu kaaso rukka! Kun istut, hyvinki istu; Istu puhki
(Kosiomiehen puoli) Hyvä kaaso, kaunis kaaso, Valkianverevä kaaso; Kaunis kaaso kengältäki, Silmiltä
(Kaason puoli) Sulhokainen nuorukainen, Rahan kanta kaunokainen, Ellös meiän neioistamme Sanoko suvuttomaksi,
(Morsiamen lommaajat) Sulho viljon veljyeni! Sanoit sie pahan sanasen; Sanoit saavasi sataisen,
(Kaason puoli) Sulhokainen nuorukainen! Katsos meiän neioistamme; On kun puola puolikypsi, Tahi
(Kyläläiset lommaavat morsianta) Voi veikko, mitä vetelet, Tervaskannon kauneutta, Pikitynnyrin pituutta, Kerinkannan
(Morsiamelle sulhon heimo) Hyvä neito, kaunis neito! Tuotapa kysyn sinulta: Tokko tänne
(Sulholle kotiväki) Oisiko lupa kysyä, Saisiko sitä sanoa, Mitä mielehen tulevi, Kerkiävi
(Morsiamen kotiväki) Lenti tänne musta lintu, Läpi korven koikutteli, Korppi lenti halki
(Morsiamelle tuttaviltansa) Neitokainen nuorukainen, Kanamarja kaunokainen, Kun meet toisehen talohon, Ne kolme
(Vähäonnisen naisen neuo morsiamelle) Kuules sisko, kuin sanelen, Kun meet toisehen talohon,
(Morsiamelle tuttaviltansa) Kuules sisko, kuin sanelen, Kun nyt menet miehelähän, Käyt sinä
(Morsiamelle tuttaviltansa) Vielä neittä neuotahan, Orpoa opetetahan— Kuules neiti, kuin sanelen, Kuin
(Morsiamelle tuttaviltansa) Mitä neien itkemistä, Suuresti sureksimista!— Ei ole it’ettäviä, Suuresti surettavia;
(Morsiamelle tuttaviltansa) Elä itke neito rukka!— Ei sua etäälle vieä, Ei vieä
(Morsiamelle tuttaviltansa) Siskoseni, ainoseni, Kanavarsi kaunoseni! Enkö mie sanonut sulle, Sanonut saoinki
(Morsian lähtiessänsä) Lähen kurja kulkemahan, Vaivainen vaeltamahan; En tule kotihin ennen, Kun
(Morsian lähtiessänsä) Lähen nyt talosta tästä, Korkian ison koista, Heitän vanhat valamani,
(Morsian lähtiessänsä) Läyli lähteä tulevi, Läyli olla lähtemättä; Lähteä toki tulevi, Kun
(Morsian lähtiessänsä) Heitän suoni, heitän maani, Heitän heinikkopihani, Heitän valkiat veteni, Heitän
(Morsiamelle tuttaviltansa) Neitonen sinä sisari! Mit’ olet pahoilla mielin, Alla kulman kuurullasi?—
(Morsiamelle tuttaviltansa) Niinkö luulit neito nuori, Niinkö tiesit, jotta luulit, Luulit yöksi
(Morsiamelle tuttaviltansa) Niinkö luulit meiän neito, Niinkö kasvava kananen, Huolet loppui, työt
(Morsiamelle tuttaviltansa) Voi neiti, sisarueni! Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit; Vaihoit armahan
(Morsiamelle tuttaviltansa) Neitokainen nuorukainen, Kanamarja kaunokainen! Kasvoit sie talossa tässä, Korkian isosi
(Morsiamelle tuttaviltansa) Kuules neiti, kuin sanelen, Kuin sanelen, kuin puhelen!— Olit kukka
(Morsiamelle tuttaviltansa) Niinkös luulit neito nuori, Niinkö tiesit, jotta luulit, Tiesit kerran
(Morsiamelle tuttaviltansa) Mitä itket meiän neito?— Itketkö sie leivätyyttä, Leivätyyttä, lehmätyyttä, Vaiko
(Kaason puoli) Sulhokainen nuorukainen, Miehen kanta kaunokainen! Kun neittä hyvin pitelet, Niin
(Kaason puoli) Sulhokainen nuorukainen, Miehen kanta kaunokainen, Elkäs meiän neioistamme, Elkäs sie
(Kaason puoli) Sulhokainen nuorukainen, Miehen kanta kaunokainen! Ellös meiän neioistamme, Ellös sie
(Kaason puoli) Sulho viljon veikkoseni, Vielä veikkoa parempi, Emon lasta armahampi, Ison
(Kaason puoli) Kiitä sulho lykkyäsi, Kun kiität, hyvinki kiitä! Hyvän sait, hyvän
(Kosiomiehen puoli) Vuotas mie sanon sanasen, Virkan vierin sulholleni: Sulhokainen nuorukainen, Elä
(Kosiomiehen puoli) “Kasa kaasolla sylissä, Nuoevaimolla nupukka!” (Kaason puoli) “Mitä sie kasasta
(Kosiomiehen puoli) “Morsian mokalla huulin, Kaaso kallella kypärin, Itse sulhonen surulla; Katso
(Kosiomiehen puoli) “Kutti, kutti, kaaso rukka! Kun sie neittäsi näkisit, Kun sen
(Kosiomiehen puoli) “Onko teiän neiollanne Oman värttinän väkeä, Oman hyppisen hyveä, Oman
Vihoillinen viurusilmä, Pajupaula, niinikenkä, Läksi maata ryöstämähän, Hämettä hävittämähän, Tappoi taaton, tappoi
Läksin piennä paimenehen, Lassa lammasten keralle; Ajoin lehmät suota myöten, Lampahat palomäkeä,
Syötin sykysyn oritta, Talven taaton konkaria, Lesin ohrat, pesin kaurat, Survotin suvirukihit.
Tuli veikko vierahaksi, Siskoni käviämeksi; Vein mä veikkoni hevosen Tallihin tasalakehen, Kannon
Läksin vettä rantaselta, Kultavarrella kupilla; Löysin hanhen rantaselta, Istui hanhonen havulla, Sormiluitansa
Etpä tieä, minkä löysin— Löysinpä omenamarjan; Etpä tieä, kunne kätkin— Riihen päälle
Pääskyläinen, päivän lintu, Päivän lintu, yön lipakko, Lenteli kesäisen päivän, Kevätpäivän keikutteli;
“Mitä itket pieni lintu, Lintu tuima tuikuttelet, Pahalla pajupurolla, Tiheällä tuomikolla?” “Sitä
“Mistä, kusta hanhoseni, Hanhoseni valkia?” “Rantaselta, rantaselta, Joutseneni ylpiä!” “Mitä sieltä tekemästä,
Maaria matala muori, Taaria talon emäntä, Lypsi lehmän lyyrytteli, Kantoi maion kaarutteli,
Hiiri metsähän menevi, Lyhytjalka lynsyttävi, Pikku kelkkanen perässä, Pikku kirves kelkkasessa. Päätyi
Hämähikkö teitä kulkki, Hiiri maita matkaeli, Tulit tiellä vastatusten; Niin hiiri sanoiksi
Kävi katti tietä myöten, Löysi tieltä mättähäisen, Mättähäiseltä kotasen; Ketä tuon koan
Hiiri kaupalta tulevi Purrella punaperällä, Wenehellä vaskisella. Keitti linnan liepsahutti, Tytär lintahan
Repo itki reilitteli Kiven päällä kyykyllänsä, Kahen kaupungin kesellä, Kolmen linnan kuuluvilla;
“Antti armas herttaseni, Sinisilmä sirkkuseni! Konsa meille häät tulevi?”— “Huomenna meille häät
“Läkkäm sikko Suurulahan!— Suurulass’ on nuoret sulhot.” “Vuota teen tilan emolle, Jalan
Souti sotka suojan rannan, Tavi tyynen tylkytteli; Souti sotkat, airot lotkat, Pienoset
Kävin tietä tengollista, Maata maksan karvallista, Siltoa sinikivoista, Ojan porrasta punaista; Tuli
Juoksin, juoksin joen vartta, Katsoin ylös, katsoin alas; Ylähällä päivä paistoi, Alahalla
Tuli saarella palavi; Kenpä tuolla tulta poltti? Sulho tuolla tulta poltti. Mitä
Jopa mie tänä huomenessa Nousin aivan aikaisehen, Pesime, kumartelime, Pyyhin pikku pirttiseni,
Nousin aivan aikaisehen, Aivan aikahuomenessa, Kuun ja päivyen keralla; Vielä ennen ennättelin,
“Kuulin kummat, näin imehet, Hämehessä käyessäni.” “Mitä kuulit kummimmia, Mitä näit imehimmiä?
Jo tulenki, jo tulenki, Jo tulenki kotihini; Joko on kylpy joutununna, Joko
Mene päivä, viere viikko, Alene Jumalan aika! Mene päivä männikölle, Kule kulta
Paista päivänen Jumala, Hellittele herra Kiesus, Poloisille paimenille! Pah’ on olla paimenessa,
Näytä päivä silmiäsi, Lonkottele luomiasi, Sinisetkö, vai punaiset, Vaiko kellankarvalliset, Vaiko viertehen
Lepo, lepo, lehmäni! Jopa löysin härkäni Kololahen korvelta, Pajulahen lammilta. Lepo, lepo,
Muut ne kuuli kirkon kellon, Minä kurja karjankellon; Papin parran muut näkivät,
Katso Kiesus karjaistani, Hoitele hyvä Jumala, Näillä aukeilla ahoilla, Leveillä lehtomailla, Korkehilla
Lintu lauleli lehossa, Pieni lintu pensahassa, Kullaistansa kuikutteli, Marjaistansa maanitteli, Armahaistansa halasi;
Täst’ on kulta kulkenunna, Täst’ on mennyt mielitietty, Tästä armas astununna, Valkia
Miss’ on, kussa minun hyväni, Miss’ asuvi armahani, Missä istuvi iloni, Maalla
Tule tänne tyttöpaimen, Tääll’ on toinen poikapaimen; Tääll’ on karjat kaunihimmat, Täällä
Mipä meiän paimenien, Kupa karjan kaitsijoien?— Ei ole paha paimenien, Pah’ ei
“Marisenko, marjasenko, Punaposki puolasenko! Kävitkö tuon mäkösen alla, Viheriäisen vierun alla?”— “Kävin
Surma hiihti suota myöten, Tauti talvitietä myöten. Noin puhuvi suuri surma, Aika
Isä neuoi poikoansa, Vanhin vaivansa näköä, Kun kuki sukimojansa, Itse ilmöin luomiansa:
“Annas minulle Anniasi, Liitä lempilintuasi!” “Enpä anna Anniani, Liitä lempilintuani. Ei Anni
Eilen meillä lehmä poiki, Teki valkian vasikan: Vaskisarvi, kultakynsi, Hopia otsassa hohti.
Ajoi kaksi kaupanmiestä Jäletysten jäätä myöten; Orit konsti kummallaki, Hiirenkarvainen hevonen. Isoni
Poikanen posi Virossa, Saksan maalla sairasteli Tautia nimettömiä, Nimen tietämättömiä. “Missä saapi
Kolm’ on poikoa emolla, Kolme lasta vanhemmalla. Läksi poikanen kalahan, Toinen poika
Läksi poika puolukkahan, Toinen poika mustikkahan, Kolmansi jänön jälille, Koukkupolven polkumille. Tuli
Astuin aamulla varahin, Läksin aivan aikasehen, Omenoita ottamahan, Pähkämiä poimimahan, Emoni omenamaasta,
Juoksevi jokea kolme Ympäri minun kotini, Kahen puolen kartanoni. Yksi joki mettä
Etsin neittä vellolleni, Kumpalia kullalleni. Löysin neitosen lehosta, Hienohelman heiniköstä. Kysyttelin, lausuttelin
Katsos muita miekkoisia Ja onnen osallisia, Syövät kaunonsa kaloja, Sekä luotunsa lohia,
Lämmitin metoisen saunan Metoisilla halkosilla, Hautelin metoisen vastan Metisen kiven navalla, Läksin
Nouskame norolle nuoret, Kesäkempit kaltiolle, Leikatkame lehmus pitkä, Lehmus pitkä ja siliä,
Neljä on neittä niemen päässä, Kolme mointa morsianta, Läksit hillan poimintahan. Noita
Katrina kotikananen, Kotikukka, linnukkinen, Viikon viipyi, kauan kasvoi, Istuen ison majoilla, Peripenkin
Neiti kangasta kutovi, Sukkulaista suikahutti, Kultakangasta kutovi, Hopiaista helkytteli, Kultarihmaset kulisi, Helisi
Impi itki sillan päässä, Laajan laiturin nenässä; Käänti silmänsä selälle, Loi silmänsä
Marketta Materon neiti, Kylän kukka, koin koria, Läksi puolahan metsälle, Muulle maalle
Viron neiti sairasteli, Sanoi sairastellessansa: “Kun ma kuolen kuulu piika, Riutunen tytär
Morsian mäellä itki, Vesitiellä vieretteli, Kaivotiellä kaikerteli. Päätyi iso kulemahan. “Mitä itket
Immikkö aholla itki, Heinätiellä hellehteli, Kirjavaisella kivellä, Paistavalla paaterella. Kyselimmä, lauselimma: “Mitä
Neitonen turulla istui, Turun kosken korvasella, Kirjavaisella kivellä, Kaunihilla kalliolla. Kesän istui,
Kalevalan kaunis neiti, Helka neiti hempiätär, Läksi piennä paimenehen, Lassa karjan kaitsentahan;
Anni tyttö, aino neiti Läksi rannalle pesohon, Kävi merehen kylpemähän, Jo oli
Tuo soria Saaren neito, Saaren neito, Saaren kukka, Läksi piennä paimenehen, Lassa
Katri kaunis, neito nuori, Nousi aivan aikasehen, Teki viisi villavyötä, Kaheksan kapalovyötä,
Istui neiti niemen päässä, Vyötä kullaista kutovi, Hopiaista huolittavi, Kuuli sirkan sirkottavan,
Annikkainen neito nuori Istui Turun sillan päässä, Kaitsi kaupungin kanoja, Neuoi Turun
Läksin tietä telkkimähän, Marras maata malkkimahan, Kolme koiroa jälessä: Yksi Liukki, toinen
Kullervo Kalevan poika Tuop’ on suoriksen sotahan, Suotta suoriksen sotahan, Tahallansa tappelohon,
Neito kasvoi kaunosasti, Ylen lystisti yleni; Kasvoi niemen kainalossa, Simasen salon sivussa,
Istui neiti lepetissä, Sekä istui, että itki, Sormiansa murtelevi, Katkovi kätösiänsä, Katsoi
Neitonen, neitonen Itkee ja huokaa Verikoiran venehessä, Punaparran purtilossa. Katsoi taatto matkaa
Venäläinen vainolainen, Karjalainen kiertolainen Soutelevi, joutelevi, Nientä niemen kiertelevi Ympäri Yläsen nientä,
Neito istui sillan päässä, Lauloi sillan lautasilla: “Jouten synnyin, jouten kasvoin, Jouten
Läksin piennä paimenehen, Lassa lammasten ajohon, Pistin pillit pussihini, Soitin suolla mennessäni,
Anni tyttö, aino neiti Läksi vettä lähteheltä, Pieni kiulunen käessä, Pieni kauha
Tuoll’ on neitoset kisassa, Kaunokaiset karkelossa, Noilla Väinölän ahoilla, Kalevalan kankahilla. Kullervo
Läksin palja paimenehen, Leino lehmien ajohon, Kurja karjan katselohon; Ajoin lehmät suota
Olipa ennen neljä neittä, Viisi Vienan morsianta, Kaheksan merikanoa, Vienan niemyen nenässä,
Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo Keiretyisen Läksi viemähän vetoja, Maarahoja maksamahan. Rekehensä
Tyyn’ on sää, ihana ilma, Kuu paistoi Kutumäeltä, Päivä Pätsivuoren päältä. Jo
Marketta koria neito Keträeli joutessansa, Lauloi keträellessänsä: “Ei neiti minun näköinen Aja
Hannus Pannus, mies koria, Läksi Koskelta kosihin Virran nuorinta tytärtä, Pajarin parasta
Katri kaunis, neito nuori, Sekä lievin tyttäristä, Kovin kaunis kauoittaki, Paras ilman
Kaisa sääti sänkyänsä Luisten lukkojen takana. Anterus ylinen yrkä, Ylimmäisen miehen poika
Annikki Turusen neiti Istuvi Turun korolla, Luopi silmänsä selälle, Käänti päätä päivän
Läksi Kaarlo kaupunnille, Verolle verikäpälä, Ruotsin murha murkinalle, Pillomus on Piiterille, Läksi
Viholainen, vainolainen, Uhkasi ikänsä kaiken, Maata Ruotsin ruoskivansa, Tappavansa kaikki tyyni Kuninkahat
Iivana iso isäntä, Meiän kuulu kullan solki, Sukivi sotaoritta, Sorajouhta suorittavi, Sanovi
Inkeri ihana neito, Varasi vakuun naia, Lalmanti iso ritari Antoi kättä kätkyelle,
Elinainen neiti nuori Meni aittahan mäelle, Vaskivakka kainalossa, Vaskiavain vakkasessa. Tuoltapa tulee
Kasvoi ennen kaksi lasta, Toinen kasvoi kaalimaassa, Toinen Ruotsissa yleni. Se kun
Neitsy Maaria emonen, Rakas äiti armollinen, Viitiseksen, vaatiseksen, Pääsomille suori’iksen, Vaskipauloihin paneksen,
Mataleena neito nuori Kauan se kotona kasvoi, Kauan kasvoi, kauas kuului, Tykönä
Minä laulan kaksi virttä, Kun parasta seinähirttä, Isännille, emännille, Orjille osattomille, Oli
Katri kangasta kutovi, Helma hieno helkytteli; Niin sen sulkki sukkulainen, Kun kärppä
Lyylikki lylyjen seppä, Kauppi kalhujen tekijä, Vuoen vuoli uutta susta, Talven kalhua
Oli ennen neiti nuori, Läksi lehmien ajohon, Ajoi lehmät suota myöten, Löysi
Heponenki hengähtävi Matkan pitkän mentyänsä, Rautanenki raukenevi Kesäheinän lyötyänsä, Vetonenki vierähtävi Joen
“Mie olen hirven hiihannassa, Jalopeuran jaksannassa, Kaikk’ on kenkäni kulunna, Näitä teitä
“Minä, minä köyhä vouti, Maan möin, senki söin, Itse jouvuin kulkemahan. Tytär
Hyvä ilta lintuseni, Hyvä ilta kultaseni, Hyvä ilta nyt minun oma armahani!
Avatkame aitoamme, Potkaskame porttiamme Laske sulhoa sisälle! Jo on sulhonen sisässä. Katso
“Tahtoisitko rakastaa— Mie työnnän tytön sinulle, Sinull’ on ihanat silmät, Hänellä syän
“Tule meille tanssimahan!”— “Kenen kanssa tanssimahan?” “Onpa meillä vanha akka, Vanha akka,
Tahon mie tanssihin ruveta, Ilovirtehen viretä; Täytyykö tätä tupoa, Lainataanko lattiata, Tanssia
Ei tanssi minun taluma, Eikä toisen kumppalini; Tanssi on tuotu tuolta maalta,
Likka tanssivi somasti, Poika polkevi kovasti; Tasaisemp’ on neien tanssi, Kun pojan
Noin kuulin saneltavaksi, Tiesin tehtävän iloa Sopineeko, syntyneekö, Käyneekö, kyhänne’ekö, Miesten soitto,
En minä puhu pukista, Sano en sarviraavahasta, Enkä laula lampahista, Kellokauloista kelota;
Usein hyvä emäntä, Se tarkka talon emäntä, Kuulevi kukotta nosta, Kananlapsetta karata,
Sanelen salituvista, Saajasta salitupien, Laulan lautsan laskijasta, Isännästäni ilotsen; Jok’ on saanut
Jo on mennyt mennyt vuosi, Menköhön tämäki vuosi Muien vuosien mukahan, Muien
Tieän mä oluen synnyn, Humalast’ oluen synty. Humala, Remusen poika, Piennä maahan
Mitä putsinen puhuvi, Satavantinen sanovi?— Sitä putsinen puhuvi, Satavantinen sanovi: “Kyllä muistan
Ulkoa runoja kuulin, Puhki tuohten tuomioita, Halki lauan lausehia, Läpi sammalen sanoja,
“Voi meitä merisikoja, Hyvän Päivän hylkehiä, Näillä Päivilän pihoilla, Hyvän järven rannikoilla!”
Lähe nyt ainoa avuksi, Kiesus kulta kumppaliksi! Suin kokohon, päin kekohon! Muut
Panen nyt maata maan luvalla, Maan luvalla, puun luvalla, Kaiken kartanon luvalla;
Puhu tuuli purteheni, Ahava alukseheni, Anna airoille apua, Huoparille huovitusta! Aivan on
Soutelemma, joutelemma, Melkein melaelemma, Näillä väljillä vesillä, Lakehilla lainehilla. Tuli aika, airo
Elä naura toisen naista, Moiti toisen morsianta! Vielä saat itseki naisen, Sekä
Hyvä lapsi laiskan vaimon, Käsikukka kunnottaman; Kun tulevi työlle lähtö, Istuksen imettämähän,
Kurki kuusesta huhuvi, Keträkulkku keiahutti: “Tapa tauti tyttölapset!— Maalta marjat poimitahan, Karpalot
Anterus ylinen yrkä, Ylimmäisen miehen poika, Teki tielle tetren pyyön, Rannalle revonritasen,
Kaikki oon katala nähnyt, Kokenut kovaosainen, On kolme kokematonta: Uuestahan syntymättä, Syömättä
Olipa minulla mieltä, Oli ennen aikoinani; Oli mieltä muillen asti, Sekä tointa
Kuoli herralta hevonen, Paras ruuna pappilasta; Tuli korpille kohina, Ilo ilman lintusille.
Seppä seisovi pajassa, Sepän poika porstuassa; Luuli lempo lehmäksehen, Piru pitkähännäksehen. Lyykistihen
Itse seppo Ilmarinen Kauan kalkutti pajassa, Saanut ei kuokkoa kokohon, Kirvestänsä kiehumahan;
Poika syntyi Pohjolassa, Lapsi Ilmalan lahella; Tullut ei miestä tuhmempata, Untelompata urosta.
Repo juosta reyätteli, Pitkin vuorta voivotteli; “Riu, rau, repo rukka! Miss’ olit
Köyhä mies ketoa kynti, Sekä kynti, jotta kylvi, Kylvi kymmenen jyveä, Kynti
Läksi veljekset vesille, Emon lapset lainehille; Kielti vanha Wäinämöinen, Epäsi suvannon sulho,
Emo neuoi poikoansa, Vaimo lastansa varotti: “Ellös vainen, poikaseni, Juosko juhlina kosissa!
Emo neuo poikoansa, Vanhin vaivansa näköä, Kun kuki sukimojansa, Itse ilmoin luomiansa.
Moni matkassa tulevi, Tapahtuvi taipalella, Joutavalle juomarille, Hurjalle humalapäälle: Kinnas kirpovi kuhunki,
Toisin ennen, toisin eilen, Toisinpa tätä nykyä; Toisin ennen toimi käski, Toisin
Kynteli kovin kysyvi, Paavali pajattelevi: “Joko on ruohtimet ruhottu, Joko tappurat tapettu?”—
Tuttu on tuomi muista puista, Anoppi kylän akoista, Vävy muista vierahista, Nato
Mistä tunnen tuhman miehen, Arvoan uron typerän?— Tuosta tunnen tuhman miehen, Arvoan
Kukkuipa käkeä kaksi Kahenpuolen korpinotkon; Satuin noita kuulemahan— Hyv’ oli kuulla kummaistaki.
Mipä meiänki tytärten, Mikä muien neitosien?— Ei tytärtä tuumatonta, Neittä neuon saamatonta.
Tuhm’ on laatu Tuuterissa, Kun neiet kosissa käyvät, Akat juohessa ajavat; Tuuteriss’
Anna onni ohravuotta, Jumala jyväkeseä, Saisin kekriksi olutta, Tahi juda joulukseni; Orjatki
Anna Kiesus antajalle, Tunge tuhlarin kätehen; Vie Juutas vinkujalta, Paha henki parkujalta.
Pah’ on mieleni paloisen Ilmanki pahottamatta, Aina aatkeloittamatta; Siit’ on semminki pahempi,
Pah’ on orjana eleä, Käyä toisen käskyläissä; Teen mä työtä työn ajalla,
Lämmin paita liinainenki Oman äitin ompelema; Vilu on vaippa villainenki Vaimon vierahan
Vilu viimenki tulevi, Vilu mulle vienoselle, Vilu vienopäiväiselle, Vihattuna viertessäni, Seinävieret seistessäni,
Kun ma kuolisin poloinen, Katalainen katkiaisin, Sata suunsa salpoaisi, Tuhat suunsa tukkoaisi.
Mikä lie minua luonut, Kuka kurjoa kyhännyt, Tälle inhalle iälle, Katovalle kannikalle;
Oisko seppänä setäni, Tahi taattoni takoja, Veljeni valaja vasken; Tiettäisin suruista suitset,
En kulu minä kutsuissa, Enkä vanhene vakoissa; Kulun kuivissa sanoissa, Väsyn silmävääntelöissä.
En minä sinä ikänä, Kuuna kullan valkiana, Surutont’ en suuta syötä, Varutont’
Lauloa minä lupasin Näille maille tultuani, Kukkua käkesin kälkö Lehtomaille mentyäni. Kukkuipa
Vaivaisen heposen varsa Kaikkien ajeltavana, Onnettoman eukon lapsi Kaikkien saneltavana. Kaikki saatua
Mikä lie minunki luonut, Kuka kurjasen kuvannut— Liekö luonut luoja suuri, Suennut
Piennä heitti minun isoni, Piennä isoni, piennä emoni. Iso kuoli, äiti kuoli,
Koira haukkui korven rannan, Penikkainen pellon rannan, Minä juoksin katsomahan, Toivoin tuotavan
Oli mulla muoto muinen, Oli muoto muien rinnan, Kun mä notkuin nuorempana;
Käki kukkui kuusikossa, Käki kukkui, lintu lauloi, Kukkui muien kuultavaksi, Autuallisten iloksi,
Suot sulavi, maat valuvi, Ahovieret aukiavi, Kaikki kankahat sulavi, Lätäkötki lämpiävi; Ei
Käki kukkua käkesi Maalle tälle tultuansa, Lintu lauloa lupasi Lennettyänsä leholle. Kuku,
Mikä sorti äänen suuren, Äänen suuren ja sorian, Äänen kaunihin kaotti; Jok’
Mintähen olenki hoikka— Oonko hoikka luonnon hoikka Vai hoikka eroon tekemä?— En
Mikä neuoksi minulle, Mikä neuon antajaksi?— Neuo, neitonen minua, Opastellos orpolapsi! Ei
Enemp’ on minulla huolta, Kun on koskessa kiviä, Rannalla rapakiviä, Kanarvia kankahalla,
Moni muualla sanovi, Ja moni ajattelevi: “Ei oo huolta hurnakolla, Ajatusta aiaksella.”
Enpä voi ilon eleä, Enkä leino leikin lyöä, Ilon illan oltuani, Leikin
Kukkua käkesin kälkö, Lintu lauloa lupasin; Saisinko käeltä kielen, Kukkujalta kulkkutorven, Kukkuisin
Liekö minua luoja luonut, Vai lie synti synnyttänyt, Vai käski oma osani,
Kun emo minua tuuti, Niin se tunti tuskiksensa; Kun emo minua vaali,
Mikä lie minua luonut, Kuka kurjoa kyhäsnyt, Näille päiville pahoille, Mokomille mielaloille;
Parempi minun olisi, Parempi olisi ollut, Syntymättä, kasvamatta, Ilmahan sikiämättä, Maalle tälle
Voi isoni, voi emoni, Voi on valta vanhempani! Minnekä minua loitta, Kunne
Kun minä menen Manalle, Tahi jouvun Tuonelahan, Tuonen tyttöset toruvat, Manan neiot
Kun ois muita, niin minäi, Itsemennyttä Manalle! Kusta nyt saisin kumppania, Minä
Kuusen juuret kuivettuvat, Vaan ei kuivu kyyneleni; Meret suuretki sulavat, Ei sula
Syäntäni tuimelevi, Päätäni kivistelevi; Eikä tuima tuimemmasti, Kipiämmästi kivistä, Jotta huomena minua
Olipa minulla ennen, Oli ennen aikoinani, Iso ilmoin syntyessä, Maammo maille kantaessa,
Kuuli ennen äiti äänen, Iso itkuni tajusi, Kun istuin ison sylissä, Paruin
Koti korkia näkyvi, Aitta kaunis kaljottavi, Jossa veikkoni viruvat, Siskoni sirottelevat— Veikot
Surull’ on susi metsässä, Surummalla mie sitäi; Retkell’ on repo metsässä, Retkemmällä
Kotihinsa muut menevät, Majoillensa matkoavat, Kurjall’ ei ole kotia, Katalalla kartanoa; Korpi
Ei tieä kotoiset vaimot, Eikä naiset naapurini, Missä miehet mellostavi, Kussa uhmoaa
Oisko mulla, kun on muilla, Hevonen rekivetoinen, Reki kaksikaplahinen, Sa’an maksava satula,
Kun kasvoin koissa ennen, Korkian ison koissa, Teutoi tengat tietä myöten, Rahat
Ajattelen aikojani, Muistan muita päiviäni, Parempia päiviäni, Entistä elantoani. Muin’ oli ajat
Häitä Hiitola pitävi, Paha joukko juominkia; Tappoi häiksehen hevosen, Ruo’iksehen mustan ruunan.
Eläisi kesällä kenki, Hein’ajalla heikompiki, Vaan on pakko pakkasella. Suru suurella lumella.
Osallisten onni valvoi, Lykyllisten lyyrätteli; Minun malkion makasi, Minun utran uinueli, Osallisten
Muilla onni työn tekevi, Haltia rahan hakevi; Minun onneni makasi, Haltiani haukotteli,
Osa oli minulla; ennen, Niinkuin muilla muuallaki, Kun kasvoin ison koissa, Elelin
Alahan on allin mieli Uiessa vilua vettä, Alempana armottoman Käyessä kylän katua.
Miten on mieli miekkoisien, Autuallisten ajatus?— Niin on mieli miekkoisien, Autuallisten ajatus,
Miks’ on minulla ääni vieno, Ääni vieno ja matala?— Siks’ on minulla
Tule meille Tuomas kulta! Tuopa joulu tullessasi! Tule kekri, jouvu joulu, Sekä
Osapoika, onnipoika, Jumala rahakas poika! Rikos riistainen rekesi, Tavarainen aisa taita, Rikki
Pestaisinpa mieki piian, Orjan ottaisin minäi, Kun ois tuohi vaattehena, Savi ruokana
Enpä tuota tieäkänä, Tieäkänä, tunnekana, Kuta laulaisin lajia, Kuta syytä syyättäisin; Joko
Kun mä kerran kengät saisin, Kerran kestävän hevosen, Kerran korjan kelvollisen, Kerran
Enpä tuota tunnekana, Tunnekana, tieä Kulle syylle sylveäme, Kulle laaume laulle; Jop’
Kukkui muinainen käkeni, Entinen ilokäkeni, Kukkui illat, kukkui aamut, Kerran keskipäivälläki, Syänyöllä
Oli meillä, kun oliki, Oli ennen aikoinansa, Siskoilla sininen silta, Veikoilla vene
Oli meitä, kun oliki, Oli ennen aikoinansa, Siskoja sininen silta, Veikkoja veno
Toisin ennen, toisin eilen, Toisinpa tänäi päänä: Elettihin meillä ennen, Oltihin ojan
Siin’ oli virsi kuullaksenne, Toinen ilman ollaksenne; Kumartakaa kuulijani, Otsin maahan oppijani!
Laulaisinpa, taitaisinpa, Vaan en mie rahatta laula, Suut’ en kullatta kuluta, Pieksä
Mieleni minun tekisi, Aivoni ajattelisi, Lähtiäni laulamahan, Saahani sanelemahan; Monet on taiot
Eipä mene mielestäni, Eikä muistosta murene, Armias ihana aika, Jona lauloin ollen
Läksin hevosen ostoon, Senki kovaan kostoon; Oli mulla rahoja säkki, Tuli sitte
Löytyvi kultaa kupiksi, Jos talonpoika tahtoo, Hopeeta housun napiksi, Ken kaluksi sen
Koska piämmä häitä, Elkäm’ unohtako näitä Hyppimiä, tanssimia, kun on vanhuuesta tapa!
Näin minä unta maatessani, Varpusen panevan oltta; Munankuori oli kuurnana, Ja tuohta
Läksin minä kesäyönä käymään Sihen laksoon, kussa kuuntelin päivää, Kussa lintuset laulaa,
Astelin kaunista kangasta myöten, Heliätä rannan hiekkoa myöten. Poro minun pölysi polvilleni,
Kirotut olkoot sormet, joill’ oven avasit, Kirotut käsivarret, joilla minua halasit! Kirotut
Oli minullaki ennen ystävä, Nyt on mulla vihamies. Toinen istuu jo kultani
Minä olen Suomen neito, Suomen koria kukka, Moni poika minua jo houkutteli
Itkettää ja surettaa ja huoleksi tahtoo tulla, Muill’ on koissa kultasensa, eikä
Luojan kukku, kultahelkka! Kuku mulle kultiasi, Kuku mulle, kuku muille, Kuku kaikelle
Palvelin minä rikasta miestä, Rikasta miestä ja viisasta, Sain minä kukon palkastani;
Meni akka metsään, Pukki tuli vastaan: “Mene pukki kotiin!”— Ei pukki mennytkään.
Hyi, hyi Hymylään! Hymylän koirat haukkumaan. “Käykäi lapset katsomaan, Mitä Halli haukkuu,
Hyykä perju, juupa taalar Härät tarissaa, miki haakar, Konkommu lilla syötävän! Viska
Hus sika metsään! Mitä sika metsässä? Tuomahan marjoja Punaisella pussilla, Sinisellä silkillä,
Sinun sikoja, minun sikoja, Syötetyitä, juotetuita, Syötetyt minun sikani, Lestyn leivän, kauran
Hyppää hyvänen nukka, Nukka kaunis karkaele! Miks’ et nukka eilen tullut; Eilen
Mies vanha variksen ampui, Tiesi tetren saanehensa, Koppelon kopannehensa, Vesilinnun vienehensä; Tetret
Yksi on akalla poika, Ainoa akalla poika, Yks’ on sillä silmä päässä.
Kääpönen, kääpönen Käpälillä kukkuu, Neitonen, neitonen Ihalalla itkee, Toivonen, toivonen Toisessa talossa,
Tule ämmä Tuuterista, Kaala Karjalan hovista; Tuo munanen tullessasi, Keitä keltainen munanen,
Iso läksi Tuuterihin, Veikko vieri Wiipurihin; Tule iso Tuuterista, Viere veikko Wiipurista,
Elli keitti vellii Omalla kapustallansa, Omist’ otrajauhoistansa; Velli kaatui karsinahan, Ellin lapset
Turu, turu tulkoon, Kotiväki kuulkoon! Jo on rosvot karjassani. Joros katoi karjastani,
Oli ennen ukko, akka, Oli kirjava kananen, Muni kirjavan munasen, Muna vieri
Ken Teron tietää?— Mie Teron tieän: Tero pikku pirttisessä, Matalaisessa majassa, Petäjäisessä
Min rastas raataa, Sen pyyhyt pyytää, Onneton ottaa, Vaivainen varastaa, Lapiolle laittaa,
Oi ukko uikari, Pää paljas paikari! Muistatko muinaisen, Tajuatko taannoisen, Kun kihlan
Ken se Kolkkosen kolisti?— Kojo Kolkkosen kolisti: “Annas Kolkko Anniasi!” “Miksi sinulle
Läksin aivan aikaisehen, Aivan aika huomenessa, Astuin tietä tengollista, Maata maksankarvallista, Ostetuille
Mikä tuoalla näkyvi?— Talo tuoalla näkyvi. Mikä tuon talon takana?— Lampi tuon
Ken söi kesävoin?— Kissa söi kesävoin. Missä kissa?—Aitan alla. Missä aitta?—Maahan kaatui.
Kenen tämä pelto?— Peiposen pelto. Millä tätä muokatahan?— Kirvehellä muokatahan. Missä kirves?—Kannon
Kolkkaa kotaa, Anna akka pataa; Mitä sillä paalla?— Papille huttua. Mitä sillä
Menin minä seppälähän, Takoi seppä viikatteita; Mitä niillä viikatteilla?— Heiniä niittää. Mitä
Etpä tieä, minkä löysin— Löysinpä mie pienen linnun, Pienen linnun manninkisen, Josta
Läkkän tästä Läkkölähän, Proitin tästä Prokkolahan!— Prokko tiellä propatinna, Minä Prokon selkähäni,
Lähin lassa Läkkilähän, Päätäni panettamahan, Silkillä siottamahan; Läkin koirat haukkumahan, Minä aialle
Etpä tieä, minkä löysin— Löysin kultaisen munasen; Etpä tieä, minne peitin— Riihen
Jos ma lauluille rupean, Virrentöille työnteleme, Laulan pihlajat pihalle, Tammen keskitanhualle, Tammelle
Kyll’ on maata kyntäjällä, Ahoja ajelijalla, Kangasta kävelijällä, Vettä viljoin soutajalla, Viel’
Tupa on täynnä tuppisuita, Pöytä pönkiä mahoja; Ei olle virren virkkajoa, Asian
Ei kumaja kuiva kulkku, Eikä rintani rimaja, Kun ei voilla voiettane, Rakettane
Lauloin ennen lapsempana, Kieltä pieksin pienempänä, Vaan en nyt sanoa saata, Enkä
Suu kurja sulin pakaja! Etpä silloin laajoin laula, Etkä aivan pitkin piuska,
Laulavat Lapinki lapset, Heinäkengät heittelevät, Hirven harvoilta lihoilta, Petran pienen pallehilta; Niin
Laulaisinpa, taitaisinpa, Osajaisinpa olisin, Laulaisin minä kotona, Vaan en julkea kylässä; Kylän
Otettiin minusta outo, Varsin virhi viskattihin, Minun lapsen lauluistani, Pienen pilpatuksistani; Minun
Ne varsin valehtelevat, Tuiki tyhjeä panevat, Jotka soittoa sanovat, Arvelevat kanteletta Väinämöisen
Onneton olin minä ollessani, Onneton tähän kylään tullessani; Onnettomaksi olen minä luotu,
Hyvästi kultaseni, hyvästi kultani!— Mun lähteä nyt täytyy pois kotimaaltani. Mun täytyvi
Tuoll’ on mun kultani, ain’ yhä tuolla, Kuninkahan kultaisen kartanon puolla; Voi
Kultani kukkuu, kaukana kukkuu, Saiman rannalla ruikuttaa; Ei ole ruuhta rannalla, Joka
Syämestäni rakastan sua elinaikani, Jos kohta onki turha jo kaikki toivoni. Et
Ah voi kuinka kauhiasti suru vaivaa mieltäni, Kun mun täytyy lähteä ja
“Mistäs tulet, kustas tulet, Poikani iloinen?”— “Meren rannalta, meren rannalta, Äitini kultainen.”
Illalla istuttiin istumella, Murehest’ ei mitänä tietty; Va rallalla ra, va ralla
Nuori mies kihlasi morsiamen, Otti oman kullan, Meni sitte vieraille maille, Lupasi
Minä seisoin korkialla vuorella, Viheriäisessä laksossa; Näin, näin minä laivan seilaavan, Kolme
Oli ennen onnimanni, onnimannista matikka, matikasta maitopyörä, maitopyörästä pytikkä, pytikästä pöytäristi, pöytärististä