Läksin piennä paimenehen,
Lassa lammasten keralle;
Ajoin lehmät suota myöten,
Lampahat palomäkeä,
Itse kangasta kaputin,
Tulin rannalle ojasen,
Täitä rannalla ojasen.
Rämähytin raitapuuta,
Tuolta poikanen putosi,
Solki suussa, vyö käessä.
Minä raukka itkemähän,
Poikanen kyselemähän
“Mitäs itket nuori neito?”
“Itkenpä minä jotai,
Itken pientä veikkoani;
En ole sitte silmin nähnyt,
Kun piennä sotahan lähti,
Isän polven korkunaissa,
Aitin värttinän pituissa.”
“Elä itke veikkoasi,
Tuolta veikkosi tulevi,
Alta linnan airot souti
Päältä linnan pää näkyvi;
Tuopi uuet ummiskengät,
Sulkkuiset sukan sitehet,
Tuopi paian palttinaisen,
Tuopi toisen aivinaisen,
Jok’ ei kutkuta kuvetta,
Eikä kaiva kainaloita.”
Minä kurja kuulemahan,
Mie kavala katsomahan;
Veikko seisoi vieressäni,
Eessäni emosen lapsi.