Repo itki reilitteli
Kiven päällä kyykyllänsä,
Kahen kaupungin kesellä,
Kolmen linnan kuuluvilla;
Jänis juoksi katsomahan:
“Mitä itket, repo rukka?
“Tuota itken, jänö rukka:
Kuoli mun sukuni suuri
Noilla tappotantereilla,
Vainovaivoilla sioilla.
Iso kuoli, äiti kuoli,
Kuoli viisi veikkoani,
Kuusi kummini tytärtä,
Seitsemän setäni lasta.
Pienet poikani poloiset,
Kaikki tyyni kantamani,
Ne on vietynä Wirohon,
Saksan maalle saatettuna,
Herroille hetalehiksi,
Kauppamiehille kaluiksi.”
“Elä itke repo rukkä!
Tule minun turvihini;
Avarat asunnot mulla,
Pellon pientaret laviat,
Hongan juuret huonehina,
Kantoset kamariloina.”