Aholla itkijä
Immikkö aholla itki, Heinätiellä hellehteli, Kirjavaisella kivellä, Paistavalla paaterella. Kyselimmä, lauselimma: “Mitä
Kanteletar
Ahot täynnä armotuutta
Sanottihin tääll’ olevan, Neittä tänne naitaissa, Kuusi kuusista tupoa, Kaksin kerroin kammaria,
Äiä on ääntäni kulunut
Lauloin ennen lapsempana, Kieltä pieksin pienempänä, Vaan en nyt sanoa saata, Enkä
Äiän silloin äiti maksoi
Voi isoni, voi emoni, Voi on valta vanhempani! Minnekä minua loitta, Kunne
Aikansa kullaki
Soutelemma, joutelemma, Melkein melaelemma, Näillä väljillä vesillä, Lakehilla lainehilla. Tuli aika, airo
Ajoin konstisti kotihin
Olin orjana Wirossa, Paimenna pahalla maalla, Tuollai lepytin lemmot, Pehmitin pakanan mielen,
Äkäinen sulho
Lämmitin metoisen saunan Metoisilla halkosilla, Hautelin metoisen vastan Metisen kiven navalla, Läksin
Anna ainoinen Jumala
Mistä suuttui suuri luoja, Viljan antaja vihastui, Kun ei anna aioinkana, Tee
Anna maata Maariainen
Tuuvitan tuhoista lasta, Tätä lasta liekuttelen, Suen suuhun syntynyttä, Talvella tapahtunutta. Anna
Ansioa myöten palkka
(Kaason puoli) Sulhokainen nuorukainen, Miehen kanta kaunokainen! Kun neittä hyvin pitelet, Niin
Anterun surma
Kaisa sääti sänkyänsä Luisten lukkojen takana. Anterus ylinen yrkä, Ylimmäisen miehen poika
Anto ja saanti
Etpä tieä, minkä löysin— Löysin kultaisen munasen; Etpä tieä, minne peitin— Riihen
Antti armas herttaseni
“Antti armas herttaseni, Sinisilmä sirkkuseni! Konsa meille häät tulevi?”— “Huomenna meille häät
Apiat ativoreisut
(Morsiamelle tuttaviltansa) Neitonen sinä sisari! Mit’ olet pahoilla mielin, Alla kulman kuurullasi?—
Armahan kulku
Täst’ on kulta kulkenunna, Täst’ on mennyt mielitietty, Tästä armas astununna, Valkia
Armottoman osa
Alahan on allin mieli Uiessa vilua vettä, Alempana armottoman Käyessä kylän katua.
Äsken poika poik’ olisi
Tuuvin, tuuvin poikoani, Vaapotan vaka’istani, Tuikseni tuulisäällä, Varakseni vastasäällä. Tuuti, tunti poiaistani,
Avatkame aitoamme
Avatkame aitoamme, Potkaskame porttiamme Laske sulhoa sisälle! Jo on sulhonen sisässä. Katso
Avullinen kurki
Etpä tieä, minkä löysin— Löysinpä omenamarjan; Etpä tieä, kunne kätkin— Riihen päälle
Ei itkemätöntä aikaa
Osasi minun emoni, Osasi omenan tehä, Taisi taimen kasvatella— Ei osannut istutella.
Ei kestä lihainen silta
Mikä lie minua luonut, Kuka kurjoa kyhännyt, Tälle inhalle iälle, Katovalle kannikalle;
Ei kuinkaan hyvä
Pah’ on orjana eleä, Käyä toisen käskyläissä; Teen mä työtä työn ajalla,
Ei nyt paista palmikkoni
Kun olin ennen nuorra neinnä, Nuorra neinnä kasvavana, Niin mun keikkui keträpuuni,
Ei ole aittahan asiita
Sanottihin tääll’ olevan, Tätä neittä tahtoessa, Morsianta maanittaissa Houkutellessa tytärtä, Kuusi kullaista
Ei ole puuru ruunan syytä
Voi mun puuru ruunaistani, Kun ve’it vihaisen vaimon, Toit tuhman tulen puhujan!
Ei oo huolta neitosena
Elkäte tytön typykät, Elkäte emosen lapset, Kovin konstia kysykö, Ja valitko valkiata;
Ei runo rahatta laula
Laulaisinpa, taitaisinpa, Vaan en mie rahatta laula, Suut’ en kullatta kuluta, Pieksä
Ei sanat sanoihin puutu
Kyll’ on maata kyntäjällä, Ahoja ajelijalla, Kangasta kävelijällä, Vettä viljoin soutajalla, Viel’
Ei sula syän suruinen
Suot sulavi, maat valuvi, Ahovieret aukiavi, Kaikki kankahat sulavi, Lätäkötki lämpiävi; Ei
Ei toiste tunnetakana
(Morsian lähtiessänsä) Lähen nyt talosta tästä, Korkian ison koista, Heitän vanhat valamani,
Ei tukia tyttärestä
Varsa on vaivaisen hevonen, Tytär lapsi tyhjän eukon. Tuuvitan tätä tytärtä, Tätä
Ei tule emon tukia
Emo tuuti poikoansa, Lauloi tuuvitellessansa: “Kunpa tuo poloinen poika Varakseni vahvistuisi, Nousisi
Ei tunne tehä tuvaista
Voi armas anoppiseni, Kun tuuvit pojan mokoman, Vaalit vaivaisen urohon! Tuntevi tupakan
Ei vaivaista häihin
Häitä Hiitola pitävi, Paha joukko juominkia; Tappoi häiksehen hevosen, Ruo’iksehen mustan ruunan.
Elä ihastu ensi-illalla
(Kosiomiehen puoli) Vuotas mie sanon sanasen, Virkan vierin sulholleni: Sulhokainen nuorukainen, Elä
Elä itke neito rukka
(Morsiamelle tuttaviltansa) Elä itke neito rukka!— Ei sua etäälle vieä, Ei vieä
Elä moiti anoppiasi
(Morsiamelle tuttaviltansa) Kuules sisko, kuin sanelen, Kun nyt menet miehelähän, Käyt sinä
Elä naura toisen naista
Elä naura toisen naista, Moiti toisen morsianta! Vielä saat itseki naisen, Sekä
Elä vie neittä pahoille
(Kaason puoli) Sulho viljon veikkoseni, Vielä veikkoa parempi, Emon lasta armahampi, Ison
Elinan surma
Elinainen neiti nuori Meni aittahan mäelle, Vaskivakka kainalossa, Vaskiavain vakkasessa. Tuoltapa tulee
Elkää oudostuko
Otettiin minusta outo, Varsin virhi viskattihin, Minun lapsen lauluistani, Pienen pilpatuksistani; Minun
Elkää sanoko huolettomaksi
Moni muualla sanovi, Ja moni ajattelevi: “Ei oo huolta hurnakolla, Ajatusta aiaksella.”
Ellin velli
Elli keitti vellii Omalla kapustallansa, Omist’ otrajauhoistansa; Velli kaatui karsinahan, Ellin lapset
Ellös panko pahaksi
Luulin käen kukkuvaksi, Lempilinnun laulavaksi, Ei käkönen ollutkana; Oli koirani omani, Ohtosen
Emintimäisen saanut
Koira haukkui korven rannan, Penikkainen pellon rannan, Minä juoksin katsomahan, Toivoin tuotavan
Emon kanaset
Kasvatti minun emoni, Kasvatti kanoja parven, Toisen parven joutsenia, Nuot on aialle
Emon neuo pojalle
Emo neuo poikoansa, Vanhin vaivansa näköä, Kun kuki sukimojansa, Itse ilmoin luomiansa.
Emon torat
Ei ennen emo torunna, Kantajani kalkuttanna, Vaikka maion maahan kaasin, Lehmät metsähän
En elä elotta
Osapoika, onnipoika, Jumala rahakas poika! Rikos riistainen rekesi, Tavarainen aisa taita, Rikki
En joua laulamahan
Lauloin ennen, lauloin eilen, Laulaisin tänäki päänä Viel’ on virttä tieossani, Saatavillani
En minä kysy kylästä
Jos kylä jotain puhuvi, Naapuri naputtelevi, Varahaisin valvomilla, Aikasin alottamilla; En minä
En tieä tekijätäni
Mikä lie minunki luonut, Kuka kurjasen kuvannut— Liekö luonut luoja suuri, Suennut
En tohi tupahan mennä
Surull’ on susi metsässä, Surummalla mie sitäi; Retkell’ on repo metsässä, Retkemmällä
Enkö minäki toivoisi
Lintu lauleli lehossa, Pieni lintu pensahassa, Kullaistansa kuikutteli, Marjaistansa maanitteli, Armahaistansa halasi;
Enmä lurjus liene’känä
Elä luule lurjukseksi, Katso karjan paimeneksi, Enmä lurjus liene’känä, En katala karjan
Enpä voi ilon eleä
Enpä voi ilon eleä, Enkä leino leikin lyöä, Ilon illan oltuani, Leikin
Ensimmäinen rautio
Itse seppo Ilmarinen Kauan kalkutti pajassa, Saanut ei kuokkoa kokohon, Kirvestänsä kiehumahan;
Eräskummainen kantele
Ne varsin valehtelevat, Tuiki tyhjeä panevat, Jotka soittoa sanovat, Arvelevat kanteletta Väinämöisen
Erotus mielillä
Miten on mieli miekkoisien, Autuallisten ajatus?— Niin on mieli miekkoisien, Autuallisten ajatus,
Erotus onnilla
Osallisten onni valvoi, Lykyllisten lyyrätteli; Minun malkion makasi, Minun utran uinueli, Osallisten
Etsittelen eukkoani
Etsittelen eukkoani, Luo’uttelen luojoani, Entistä emänteäni, Muinohista muoriani. Toisin entinen emäntä,— Entinen
Häälaulu
Koska piämmä häitä, Elkäm’ unohtako näitä Hyppimiä, tanssimia, kun on vanhuuesta tapa!
Hämehen kävijä
“Kuulin kummat, näin imehet, Hämehessä käyessäni.” “Mitä kuulit kummimmia, Mitä näit imehimmiä?
Hannus Pannus
Hannus Pannus, mies koria, Läksi Koskelta kosihin Virran nuorinta tytärtä, Pajarin parasta
Hätäkö tyttöjen?
Mipä meiänki tytärten, Mikä muien neitosien?— Ei tytärtä tuumatonta, Neittä neuon saamatonta.
Hauki syöpi sammakonki
Oisi aikoa iässä Valitenki vaimo naia, Tuten neiti tunnustella; Mielellänsä mies tekevi,
Hävinnyt hanhi
Läksin vettä rantaselta, Kultavarrella kupilla; Löysin hanhen rantaselta, Istui hanhonen havulla, Sormiluitansa
Heitän hempiät tapani
Elettihin ennen meillä, Asuttihin aikoinansa, Kasvaessani kanerva, Noustessani nuori heinä; Iso kutsui
Heitän suoni, heitän maani
(Morsian lähtiessänsä) Heitän suoni, heitän maani, Heitän heinikkopihani, Heitän valkiat veteni, Heitän
Helka paimenessa
Kalevalan kaunis neiti, Helka neiti hempiätär, Läksi piennä paimenehen, Lassa karjan kaitsentahan;
Hepo huono, akka tiine
Vieläkö veljekset elävät, Veikot verkkoa kutovat, Käpyjänsä kääntelevät, Kalpimia katselevat! Hoi on
Herran hevosen kuolo
Kuoli herralta hevonen, Paras ruuna pappilasta; Tuli korpille kohina, Ilo ilman lintusille.
Hevosen hakija
Tuli veikko vierahaksi, Siskoni käviämeksi; Vein mä veikkoni hevosen Tallihin tasalakehen, Kannon
Hiihtäjä surma
Surma hiihti suota myöten, Tauti talvitietä myöten. Noin puhuvi suuri surma, Aika
Hiiren peiaat
Hiiri kaupalta tulevi Purrella punaperällä, Wenehellä vaskisella. Keitti linnan liepsahutti, Tytär lintahan
Hiiren tapaaja
Maaria matala muori, Taaria talon emäntä, Lypsi lehmän lyyrytteli, Kantoi maion kaarutteli,
Hiiri ja hämähikkö
Hämähikkö teitä kulkki, Hiiri maita matkaeli, Tulit tiellä vastatusten; Niin hiiri sanoiksi
Hiiri ja katti
Hiiri metsähän menevi, Lyhytjalka lynsyttävi, Pikku kelkkanen perässä, Pikku kirves kelkkasessa. Päätyi
Hirvenhiihanta
“Mie olen hirven hiihannassa, Jalopeuran jaksannassa, Kaikk’ on kenkäni kulunna, Näitä teitä
Hoi on, hoi on huolta paljo
Hoi on, hoi on huolta paljo, Tekemätt’ on työtä paljo, Paljo juomatta
Hoikka, kaita ja musta
Mintähen olenki hoikka— Oonko hoikka luonnon hoikka Vai hoikka eroon tekemä?— En
Hukkunut veli
Impi itki sillan päässä, Laajan laiturin nenässä; Käänti silmänsä selälle, Loi silmänsä
Huolet huovilla tupana
Ei tieä emo tekijä, Kellen tuutivi tytärtä; Jos tuutii tuvalliselle, Vaativi varalliselle,
Hus sika metsään!
Hus sika metsään! Mitä sika metsässä? Tuomahan marjoja Punaisella pussilla, Sinisellä silkillä,
Hyi, hyi hymylään
Hyi, hyi Hymylään! Hymylän koirat haukkumaan. “Käykäi lapset katsomaan, Mitä Halli haukkuu,
Hyv’ on olla hympyrällä
Minä jauhan vanha vaimo, Home’korva houhattelen; Ei mulle miniä jauha, Pojan nainen
Hyvä emäntä
Usein hyvä emäntä, Se tarkka talon emäntä, Kuulevi kukotta nosta, Kananlapsetta karata,
Hyvä ilta lintuseni
Hyvä ilta lintuseni, Hyvä ilta kultaseni, Hyvä ilta nyt minun oma armahani!
Hyvä isäntä
Sanelen salituvista, Saajasta salitupien, Laulan lautsan laskijasta, Isännästäni ilotsen; Jok’ on saanut
Hyvä laiskalla lapsi
Hyvä lapsi laiskan vaimon, Käsikukka kunnottaman; Kun tulevi työlle lähtö, Istuksen imettämähän,
Hyvän sään toivotus
Anna onni ohravuotta, Jumala jyväkeseä, Saisin kekriksi olutta, Tahi juda joulukseni; Orjatki
Ikävä erätön ilta
Siit’ on mieleni apia, Syämeni sangen sairas, Kun ei mielly metsä mulle,
Ikuinen suru
Käki kukkua käkesi Maalle tälle tultuansa, Lintu lauloa lupasi Lennettyänsä leholle. Kuku,
Ilo ilmahan katosi
Lauloin ennen lapsempana, Muistin muita pienempänä; Laulelin jokaisen lakson, Joka kummun kukkuelin,
Inkerin sulhot
Inkeri ihana neito, Varasi vakuun naia, Lalmanti iso ritari Antoi kättä kätkyelle,
Itken kurja kulkuani
En itke ison hyvyyttä, Enkä äitin armautta, Vaan itken isoni maita, Maita
Itken osattomuutta
Kalatuutta Kauko itki, Veli toinen verkotuutta, Kolmansi osan vähyyttä; Mie itken syvintä
Itken pois ihanat silmät
Laulu työksi lankiavi Hevosen hyvän re’essä, Itku silmähän tulevi Pahan miehen vuotehella.
Itse hullu hukkasime
Olisi minussa ollut Pitemmillenki pihoille, Isommille ikkunoille, Laajemmille lattioille. Olisi minussa ollut
Jäniksen vivulla
Hakkoan metisen haavan Metisellä kirvehellä, Metiseltä mättähältä, Kultaiselta kunnahalta; Tyven työnnän taivosehen,
Jo johonki saatettu
Jo mun saatti saarehinen, Juohatti joentakainen, Hurstille humalahurjan, Viinavillin vuotehelle, Vasten tahtoa
Jo nousen nokinen poika
Kauan malkio makasin, Viikon utra uinaelin, Nokisilla nuotioilla, Hiilisillä hiertimillä. Jo nousen
Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit
(Morsiamelle tuttaviltansa) Voi neiti, sisarueni! Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit; Vaihoit armahan
Jo tulen kotihin
Jo tulenki, jo tulenki, Jo tulenki kotihini; Joko on kylpy joutununna, Joko
Joko laululle lähemmä
Hoi velinen veitoseni, Suullinen sanalliseni, Kieli-kasvin-kumpalini, Kuulestamma, kun sanelen: Harvoin on hanhet
Joko minua noiat noitui
Ohoh milmani poloista, Poloisella pohjanmaalla! Joko minua noiat noitui, Noiat noitui, näit
Jos ma lauluille rupean
Jos ma lauluille rupean, Virrentöille työnteleme, Laulan pihlajat pihalle, Tammen keskitanhualle, Tammelle
Joukosen nainen
Neito istui sillan päässä, Lauloi sillan lautasilla: “Jouten synnyin, jouten kasvoin, Jouten
Joutsen ja hanhi
“Mistä, kusta hanhoseni, Hanhoseni valkia?” “Rantaselta, rantaselta, Joutseneni ylpiä!” “Mitä sieltä tekemästä,
Jouvuin puulle pyörivälle
Voi minä poloinen lapsi, Poloisella Pohjan maalla! Jo minä johonki jouvuin, Jouvuin
Jumalaan turvaava
Enpä tuota tunnekana, Tunnekana, tieä Kulle syylle sylveäme, Kulle laaume laulle; Jop’
Juoksin, juoksin joen vartta
Juoksin, juoksin joen vartta, Katsoin ylös, katsoin alas; Ylähällä päivä paistoi, Alahalla
Juomarin toimi
Moni matkassa tulevi, Tapahtuvi taipalella, Joutavalle juomarille, Hurjalle humalapäälle: Kinnas kirpovi kuhunki,
Kääpönen, kääpönen
Kääpönen, kääpönen Käpälillä kukkuu, Neitonen, neitonen Ihalalla itkee, Toivonen, toivonen Toisessa talossa,
Kaarlon sota
Läksi Kaarlo kaupunnille, Verolle verikäpälä, Ruotsin murha murkinalle, Pillomus on Piiterille, Läksi
Kaason istunta
(Kosiomiehen puoli) Istu, istu kaaso rukka! Kun istut, hyvinki istu; Istu puhki
Kaason juomiset
(Kosiomiehen puoli) Hyvä kaaso, kaunis kaaso, Kaaso valkianverevä! Ootko Valtalan vasikka, Vaiko
Kaason kauneus
(Kosiomiehen puoli) Hyvä kaaso, kaunis kaaso, Valkianverevä kaaso; Kaunis kaaso kengältäki, Silmiltä
Kaason lämpimän saanta
(Kosiomielen puoli) Kun lienet kovin vilussa, Nouse kaaso kiukoalle, Liesipankolle panete; Pane
Kaason syötäntä
(Kosiomiehen puoli) Hyvä kaaso, kaunis kaaso, Valkianverevä kaaso! Kun lienet kovin nälässä,
Kahenlainen toivotus
Anna Kiesus antajalle, Tunge tuhlarin kätehen; Vie Juutas vinkujalta, Paha henki parkujalta.
Kaksi laulajata
1. Läkkän langot laulamahan, Heimokset heläjämähän, Sukuvirttä suoltamahan, Lajivirttä laulamahan, Tämän iltamme
Kaksi, jotka ei moiti
Vaivaisen heposen varsa Kaikkien ajeltavana, Onnettoman eukon lapsi Kaikkien saneltavana. Kaikki saatua
Kalevalan neiti
Läksin palja paimenehen, Leino lehmien ajohon, Kurja karjan katselohon; Ajoin lehmät suota
Kankahan kutoja
Neiti kangasta kutovi, Sukkulaista suikahutti, Kultakangasta kutovi, Hopiaista helkytteli, Kultarihmaset kulisi, Helisi
Kaonnut poika
Läksi poika puolukkahan, Toinen poika mustikkahan, Kolmansi jänön jälille, Koukkupolven polkumille. Tuli
Karjalan neito
Minä olen Suomen neito, Suomen koria kukka, Moni poika minua jo houkutteli
Kasa kaasolla sylissä
(Kosiomiehen puoli) “Kasa kaasolla sylissä, Nuoevaimolla nupukka!” (Kaason puoli) “Mitä sie kasasta
Katin kosiominen
Kävi katti tietä myöten, Löysi tieltä mättähäisen, Mättähäiseltä kotasen; Ketä tuon koan
Katri neito
Katri kaunis, neito nuori, Nousi aivan aikasehen, Teki viisi villavyötä, Kaheksan kapalovyötä,
Katrin kosijat
Katrina kotikananen, Kotikukka, linnukkinen, Viikon viipyi, kauan kasvoi, Istuen ison majoilla, Peripenkin
Katrin parannus
Katri kangasta kutovi, Helma hieno helkytteli; Niin sen sulkki sukkulainen, Kun kärppä
Katso Kiesus karjaistani
Katso Kiesus karjaistani, Hoitele hyvä Jumala, Näillä aukeilla ahoilla, Leveillä lehtomailla, Korkehilla
Katso neitoasi!
(Kosiomiehen puoli) “Morsian mokalla huulin, Kaaso kallella kypärin, Itse sulhonen surulla; Katso
Kauan maata annettu
En minä isoa kiitä, En kovin emoakana— Lassa laiskaksi opetti, Piennä penkin
Käy unonen kätkyehen
Tuuti, tuuti tuomen marja, Liiku, liiku lempilehti, Nuku nurmilintuseni, Väsy västäräkkiseni; Nuku,
Ken meitä veelle viepi
(Morsiamen kotiväki) Lenti tänne musta lintu, Läpi korven koikutteli, Korppi lenti halki
Ken söi kesävoin?
Ken söi kesävoin?— Kissa söi kesävoin. Missä kissa?—Aitan alla. Missä aitta?—Maahan kaatui.
Ken Teron tietää?
Ken Teron tietää?— Mie Teron tieän: Tero pikku pirttisessä, Matalaisessa majassa, Petäjäisessä
Kenen tämä pelto?
Kenen tämä pelto?— Peiposen pelto. Millä tätä muokatahan?— Kirvehellä muokatahan. Missä kirves?—Kannon
Kestin lahja
Annikkainen neito nuori Istui Turun sillan päässä, Kaitsi kaupungin kanoja, Neuoi Turun
Kiikan lapset
Tyyn’ on sää, ihana ilma, Kuu paistoi Kutumäeltä, Päivä Pätsivuoren päältä. Jo
Kiitä huomenna hevoista
Minä tuuvin tuttuani, Liekuttelen lintuani, Kasvattelen kaunoistani, Ihanaistani imetän. En tieä imettelijä,
Kiitä sulho lykkyäsi
(Kaason puoli) Kiitä sulho lykkyäsi, Kun kiität, hyvinki kiitä! Hyvän sait, hyvän
Kiitos emännälle
En minä puhu pukista, Sano en sarviraavahasta, Enkä laula lampahista, Kellokauloista kelota;
Kiitos rauhasta
Ole kiitetty Jumala, Ylistetty luoja yksin, Kun annoit rajalle rauhan, Suomehen hyvän
Kilvan laulajat
1. Kuuntele tätä runoa, Tähystele laulajata; Se on kumma kuulijanki, Ime ilmanki
Kirkas neiti kihloissasi
(Kaason puoli) Sulhokainen nuorukainen! Katsos meiän neioistamme; On kun puola puolikypsi, Tahi
Kirkon teko
Mikä tuoalla näkyvi?— Talo tuoalla näkyvi. Mikä tuon talon takana?— Lampi tuon
Kiven alla kieltäjäni
Laulaisinpa, taitaisinpa, Osajaisinpa olisin, Laulaisin minä kotona, Vaan en julkea kylässä; Kylän
Koira haukkuvi havuja
Mi on kumma koirallani, Haire haukkujaisellani, Kun tuo haukkuvi havuja, Lehviä lekuttelevi!
Koista erotettu
Koti korkia näkyvi, Aitta kaunis kaljottavi, Jossa veikkoni viruvat, Siskoni sirottelevat— Veikot
Kojo ja Anni
Ken se Kolkkosen kolisti?— Kojo Kolkkosen kolisti: “Annas Kolkko Anniasi!” “Miksi sinulle
Kojosen poika
Läksin piennä paimenehen, Lassa lammasten ajohon, Pistin pillit pussihini, Soitin suolla mennessäni,
Kolkkaa kotaa
Kolkkaa kotaa, Anna akka pataa; Mitä sillä paalla?— Papille huttua. Mitä sillä
Kolm’ on miehellä pahoa
Kolm’ on miehellä pahoa, Kolme miehen kuolemata: Yks’ on vuotava venonen, Toinen
Kolme kokematonta
Kaikki oon katala nähnyt, Kokenut kovaosainen, On kolme kokematonta: Uuestahan syntymättä, Syömättä
Kolme pyytää
Anterus ylinen yrkä, Ylimmäisen miehen poika, Teki tielle tetren pyyön, Rannalle revonritasen,
Kolmet kosijat
Neito kasvoi kaunosasti, Ylen lystisti yleni; Kasvoi niemen kainalossa, Simasen salon sivussa,
Konnun tytär
Eilen meillä lehmä poiki, Teki valkian vasikan: Vaskisarvi, kultakynsi, Hopia otsassa hohti.
Korpi kurjalla kotina
Kotihinsa muut menevät, Majoillensa matkoavat, Kurjall’ ei ole kotia, Katalalla kartanoa; Korpi
Kosiomiehen ylistys
Kuules sie tuhannen vanha, Ja vanhin kosiomiesi! Tuo hattu, jok’ on sinulla,
Kosissa käynyt
Ajoi kaksi kaupanmiestä Jäletysten jäätä myöten; Orit konsti kummallaki, Hiirenkarvainen hevonen. Isoni
Kosto kaunistelemisesta
Kostohon minäi koito, Kostohon kovaosainen, Pi’in piikakunniata, Kannatin pohatan puolta. Kostohon minäi
Koti luuli kuolleheksi
Eipä naura kaikki naiset, Kaikki muoriset muhaja, Poloisia poikiansa; Koti luuli kuolleheksi,
Kotihia heittämiset
(Morsiamelle tuttaviltansa) Neitokainen nuorukainen, Kanamarja kaunokainen, Kun meet toisehen talohon, Ne kolme
Kotihinsa toivova
Oisko mulla, kun on muilla, Hevonen rekivetoinen, Reki kaksikaplahinen, Sa’an maksava satula,
Köyhä ja rikas vouti
“Minä, minä köyhä vouti, Maan möin, senki söin, Itse jouvuin kulkemahan. Tytär
Kreivin sylissä istunut
Minä seisoin korkialla vuorella, Viheriäisessä laksossa; Näin, näin minä laivan seilaavan, Kolme
Ku on koirani kokenut
Mi on haitta haukullani, Kuka kumma koirallani, Kun ei koira kohti hauku,
Kuin saisin, en heittäisi
Kun mä kerran kengät saisin, Kerran kestävän hevosen, Kerran korjan kelvollisen, Kerran
Kuka tiesi, kenpä luuli
Kuka tiesi, kenpä luuli, Sokiahan suostuvani, Rampahan rakastuvani, Niinkun mie sokiaan suostuin,
Kukkalatva kuusi
“Marisenko, marjasenko, Punaposki puolasenko! Kävitkö tuon mäkösen alla, Viheriäisen vierun alla?”— “Kävin
Kukkien tarves
Juoksevi jokea kolme Ympäri minun kotini, Kahen puolen kartanoni. Yksi joki mettä
Kulle työlle tempoamma
Me yhen emosen lapset, Yhen kantamat kaposen, Yhen sotkan suorittamat, Yhen peiposen
Kullervon sotaan lähtö
Kullervo Kalevan poika Tuop’ on suoriksen sotahan, Suotta suoriksen sotahan, Tahallansa tappelohon,
Kultaansa ikävöivä
Tuoll’ on mun kultani, ain’ yhä tuolla, Kuninkahan kultaisen kartanon puolla; Voi
Kultaansa sureva
Itkettää ja surettaa ja huoleksi tahtoo tulla, Muill’ on koissa kultasensa, eikä
Kultani kukkuu kaukana
Kultani kukkuu, kaukana kukkuu, Saiman rannalla ruikuttaa; Ei ole ruuhta rannalla, Joka
Kului kultainen ikäni
Kului kultainen ikäni Kului koiran kunnialla; Väsyi herttainen väkeni, Väsyi väärällä tavalla.
Kummaistako kuuleminen
Kukkuipa käkeä kaksi Kahenpuolen korpinotkon; Satuin noita kuulemahan— Hyv’ oli kuulla kummaistaki.
Kun elin emoni luona
Kun elin emoni luona, Ison kaunon kartanossa, Käynyt en varaten vaille, Silmän
Kun kolotin koivun latvan
Nuoret miehet naimattomat, Vielä viinan juomattomat, Ja kosissa käymättömät! Elkäte sinä ikänä
Kun oisi vaimo vaihtamoina
Minull’ on nainen miekkoisella, Toinen Vaaran Tuomahalla, Kolmas Korpelan Matilla, Neljäs vielä
Kun oisin käkenä
Lauloa minä lupasin Näille maille tultuani, Kukkua käkesin kälkö Lehtomaille mentyäni. Kukkuipa
Kun oisin kuollut kuusiöisnä
Syäntäni syytelevi, Päätäni pahoin panevi; Viekäte minua maata, Tupatkate tuutumahan, Ikuisille vuotehille,
Kun tytär hyvä tulisi
Emo tuuti tyttöänsä, Liekutteli lempiänsä, Toivoi tuuvitellessansa, Lauloi liekutellessansa: “Kun tytär hyvä
Kunpa palkka pantaisi
Lauloa minä lupasin, Lauloa iloista virttä, Virttä veisata suloista, Kaunistaki kaikotella. Laulaisinki,
Kuolema kovinta työtä
Kurell’ on kumia kulkku, Kajavalla pitkä kaula; Saisinko kurelta kulkun, Kajavalta pitkän
Kuoli rakentajani
Ei kumaja kuiva kulkku, Eikä rintani rimaja, Kun ei voilla voiettane, Rakettane
Kuolisinko koiton raukka
Kuusen juuret kuivettuvat, Vaan ei kuivu kyyneleni; Meret suuretki sulavat, Ei sula
Kurki ja varis
Kurki kuusesta huhuvi, Keträkulkku keiahutti: “Tapa tauti tyttölapset!— Maalta marjat poimitahan, Karpalot
Kutti, kutti, neito rukka
(Morsiamelle tuttaviltansa) Siskoseni, ainoseni, Kanavarsi kaunoseni! Enkö mie sanonut sulle, Sanonut saoinki
Kutti, kutti, sulho rukka
(Morsiamen lommaajat) Sulho viljon veljyeni! Sanoit sie pahan sanasen; Sanoit saavasi sataisen,
Kutti, kutti!
(Kosiomiehen puoli) “Kutti, kutti, kaaso rukka! Kun sie neittäsi näkisit, Kun sen
Kuulin kummat kuusialta
Nousin aivan aikaisehen, Aivan aikahuomenessa, Kuun ja päivyen keralla; Vielä ennen ennättelin,
Kyil’ on kystä aitassa
Tule meille Tuomas kulta! Tuopa joulu tullessasi! Tule kekri, jouvu joulu, Sekä
Kyntelin kysymykset
Kynteli kovin kysyvi, Paavali pajattelevi: “Joko on ruohtimet ruhottu, Joko tappurat tapettu?”—
Laajasukuinen neiti
(Kaason puoli) Sulhokainen nuorukainen, Rahan kanta kaunokainen, Ellös meiän neioistamme Sanoko suvuttomaksi,
Lähet jälen jäämättömäksi
(Morsiamelle tuttaviltansa) Niinkös luulit neito nuori, Niinkö tiesit, jotta luulit, Tiesit kerran
Lähet kukka kulkemahan
(Morsiamelle tuttaviltansa) Kuules neiti, kuin sanelen, Kuin sanelen, kuin puhelen!— Olit kukka
Lähin Pietarin pihoille
En tieä poloinen poika, Poloisiksi päivikseni, Mitäpä minäki mietin; Kuta kurja toivottelin,
Läkkäm sikko Suurulahan
“Läkkäm sikko Suurulahan!— Suurulass’ on nuoret sulhot.” “Vuota teen tilan emolle, Jalan
Läkkilään lähtö
Lähin lassa Läkkilähän, Päätäni panettamahan, Silkillä siottamahan; Läkin koirat haukkumahan, Minä aialle
Läksit kouluhuu kotoa
(Morsiamelle tuttaviltansa) Niinkö luulit neito nuori, Niinkö tiesit, jotta luulit, Luulit yöksi
Lapset tässä laulelevat
Ei ole tässä ennen ollut, Eikä varsin vasta liene, Laaullista laulajata, Kunnollista
Laske paimenta kotihin
Paista päivänen Jumala, Hellittele herra Kiesus, Poloisille paimenille! Pah’ on olla paimenessa,
Laula, laula kieli keito!
Suu kurja sulin pakaja! Etpä silloin laajoin laula, Etkä aivan pitkin piuska,
Laula, laula veitoseni
Laula, laula veitoseni, Kuku, kuku kultaseni; Anna aikasi ilohon, Ääni laske laulamahan!
Laulan hoikka huolissani
Kuuluvi kylä sanovan, Kyläkunta kuunteleva, Minun laihan laulavani, Minun hoikan huutavani, Laulavan
Laulan ilman lainehilta
Kuka kuuli laulavan, Luul’ olutta juoneheni, Taaria tavanneheni, Humalassa huutavani, Viinassa viheltäväni.
Laulan lasta nukkumahan
Tuuti lasta, tuuti pientä, Tuuti lasta nukkumahan! Laulan lasta nukkumahan, Uuvutan unen
Laulan taskuni tavoilta
Kesän vuotin kekriäni, Talven talkkunaisiani, Sykysyn olosiani; Toivoin vuoeksi tulevan, Se tuli
Laulu laiskana pitävi
Minä neuon neitosia, Sanelen sanan tytöille: Elä neito liioin laula, Liioin laula,
Laulu, olut ja viina
Löytyvi kultaa kupiksi, Jos talonpoika tahtoo, Hopeeta housun napiksi, Ken kaluksi sen
Läyli lähteä, läyli ilman
(Morsian lähtiessänsä) Läyli lähteä tulevi, Läyli olla lähtemättä; Lähteä toki tulevi, Kun
Lelkkuuta lopettaissa
Lähe nyt ainoa avuksi, Kiesus kulta kumppaliksi! Suin kokohon, päin kekohon! Muut
Lempoko lennätti tänne
Lempoko lennätti minua, Paha henki tänne painoi, Saattoi puolelta pokostan, Kantoi koista
Lepo, lepo, lehmäni
Lepo, lepo, lehmäni! Jopa löysin härkäni Kololahen korvelta, Pajulahen lammilta. Lepo, lepo,
Linnustaja
Lennä, lennä lintu parka, Lennä tänne näille maille, Pienoisille puuhuisille, Mataloille maahuisille;
Lintuin keräjät
Köyhä mies ketoa kynti, Sekä kynti, jotta kylvi, Kylvi kymmenen jyveä, Kynti
Lunastettava neiti
Venäläinen vainolainen, Karjalainen kiertolainen Soutelevi, joutelevi, Nientä niemen kiertelevi Ympäri Yläsen nientä,
Lunastettava neiti (toisin.)
Neitonen, neitonen Itkee ja huokaa Verikoiran venehessä, Punaparran purtilossa. Katsoi taatto matkaa
Luojan kukku
Luojan kukku, kultahelkka! Kuku mulle kultiasi, Kuku mulle, kuku muille, Kuku kaikelle
Luonenko, lopettanenko?
Mieleni minun tekisi, Aivoni ajattelisi, Lähtiäni laulamahan, Saahani sanelemahan; Monet on taiot
Luulin käyväni käkenä
Toisin tiesin, toisin luulin, Toisin toivotin ikäni; Toisin tiesi suuri luoja, Toisin
Luulin lumpehen pitävän
Voi minä poloinen poika, Voi poika polonalainen! Luulin lumpehen pitävän, Meren kaislan
Luulitko huolet loppuvan?
(Morsiamelle tuttaviltansa) Niinkö luulit meiän neito, Niinkö kasvava kananen, Huolet loppui, työt
Lyylikin hiihanta
Lyylikki lylyjen seppä, Kauppi kalhujen tekijä, Vuoen vuoli uutta susta, Talven kalhua
Maata menentä
Hyvä kaaso, kaunis kaaso, Valkianverevä kaaso! Jo ois aika maata mennä, Liitto
Maata pannessa
Panen nyt maata maan luvalla, Maan luvalla, puun luvalla, Kaiken kartanon luvalla;
Mahoit ennen maammo rukka
Kun emo minua tuuti, Niin se tunti tuskiksensa; Kun emo minua vaali,
Makaaja onni
Muilla onni työn tekevi, Haltia rahan hakevi; Minun onneni makasi, Haltiani haukotteli,
Manalaan ikävöivä
Kun ois muita, niin minäi, Itsemennyttä Manalle! Kusta nyt saisin kumppania, Minä
Marjatiellä kaonnut
Marketta Materon neiti, Kylän kukka, koin koria, Läksi puolahan metsälle, Muulle maalle
Marketta ja Anterus
Marketta koria neito Keträeli joutessansa, Lauloi keträellessänsä: “Ei neiti minun näköinen Aja
Matala on mahti mulla
Matala on mulla mahti, Lyhykkäinen onnen lykky; Muilla onni työn tekevi, Haltija
Mataleenan vesimatka
Mataleena neito nuori Kauan se kotona kasvoi, Kauan kasvoi, kauas kuului, Tykönä
Mene päivä, viere viikko
Mene päivä, viere viikko, Alene Jumalan aika! Mene päivä männikölle, Kule kulta
Meni akka metsään
Meni akka metsään, Pukki tuli vastaan: “Mene pukki kotiin!”— Ei pukki mennytkään.
Meren kosijat
Neitonen turulla istui, Turun kosken korvasella, Kirjavaisella kivellä, Kaunihilla kalliolla. Kesän istui,
Meren kylpijä
Anni tyttö, aino neiti Läksi rannalle pesohon, Kävi merehen kylpemähän, Jo oli
Merille lähtevä
Hyvästi kultaseni, hyvästi kultani!— Mun lähteä nyt täytyy pois kotimaaltani. Mun täytyvi
Merkitty orit
Syötin sykysyn oritta, Talven taaton konkaria, Lesin ohrat, pesin kaurat, Survotin suvirukihit.
Metsän kuninkaalle
Metsän ukko halliparta, Metsän kultainen kuningas, Ava nyt aittasi avara, Luinen lukko
Metsän tyttö, mieli neito
Metsän tyttö, mieli neito, Yön tyttö, hämärän neito, Pitkän puhtehen pitäjä, Rievän
Mi meiät ko’olle saattoi
Kaikki kannettu näkevi, Syntynyt sylin pitävi, Emontuoma tunnustavi, Kuoleva koettelevi; Mi se
Miehellenkö vai manalle
Noin tuo ennen eukko lauloi, Lauloi laajalla mäellä, Lauloi lasta liekuttaissa, Tuuvitellessa
Miehen mielen nouto
(Vähäonnisen naisen neuo morsiamelle) Kuules sisko, kuin sanelen, Kun meet toisehen talohon,
Mieli melkiässä
Olipa minulla mieltä, Oli ennen aikoinani; Oli mieltä muillen asti, Sekä tointa
Mieli mennä metsolahan
Mieleni minun tekevi, Aivoni ajattelevi, Mieli mennä metsolahan, Metsän tyttöjen tyköhön, Salon
Mielikki ja Kuurikki
Mielikki metsän emäntä, Metsän muori muoto kaunis, Lyöte lykkyvaattehisin, Antipaitoihin panete, Sormet
Mielikki metsän emäntä
Mielikki metsän emäntä, Muori puhasmuovollinen, Varustellos mun varani, Kohotellos kohtaloni! Aukase metinen
Mielly metsä miehi’ini
Lepy lehto, kostu korpi, Taivu ainoinen Tapio; Lepy metsä miehillemme, Kostu korpi
Miesi minulle annettihin
Tuota toivoin tuon ikäni, Katsoin kaiken kasvinaian, Suojakseni suurta miestä, Lajikseni laaullista;
Mihin tuutinen tytärtä
Tuuvitan tätä tytärtä, Tätä lasta liekuttelen, Souan pienisormistani, Vakaistani vaapottelen; Vaan en
Mikä lie piioillani?
Pestaisinpa mieki piian, Orjan ottaisin minäi, Kun ois tuohi vaattehena, Savi ruokana
Mikä mieli, mikä muutos
Mikä mieli, mikä muutos, Mielusassa metsolassa; Viikon on vihoissa metsä, Kauan korpi
Mikä neuoksi minulle?
Mikä neuoksi minulle, Mikä neuon antajaksi?— Neuo, neitonen minua, Opastellos orpolapsi! Ei
Miks’ et pysty miehen päähän
Lauloa minä lupasin, Humalahan tultuani, Olvehen osattuani, Ilopäähän päästyäni. Humala Remusen poika,
Miksi en laulaisi
Laulavat Lapinki lapset, Heinäkengät heittelevät, Hirven harvoilta lihoilta, Petran pienen pallehilta; Niin
Miksi en väsyisi
Heponenki hengähtävi Matkan pitkän mentyänsä, Rautanenki raukenevi Kesäheinän lyötyänsä, Vetonenki vierähtävi Joen
Min rastas raataa
Min rastas raataa, Sen pyyhyt pyytää, Onneton ottaa, Vaivainen varastaa, Lapiolle laittaa,
Minä laulan lapsen virttä
Minä laulan lapselleni, Kieltä pieksän pienelleni— Pieksän kieltä penningittä, Suuta kullatta kulutan.
Minä pyy pesätön lintu
Ajattelen aikojani, Muistan muita päiviäni, Entistä elantoani; Niin oli entinen elanto, Kun
Minä vaan tuuvin tyttöäni
Tuuti, tuuti tyttöäni, Tätä pientä piikoani; Tuuti tyyneksi tytärtä, Vakaiseksi neioistani! Elköhön
Miniän syntymäkoti
Kasvoin mie ison koissa, Veikon kaunon kartanossa, Iso ei kieltänyt oritta, Veikko
Minkä noista mille annan?
Jopa mie tänä huomenessa Nousin aivan aikaisehen, Pesime, kumartelime, Pyyhin pikku pirttiseni,
Minun lauloa pitäisi
Kukko lauloi kullallensa, Kananlapsi kaunollensa, Varis lauloi vaahtokuulla, Kevätkuulla keikutteli; Minun lauloa
Minun on koti koivikossa
Ei tieä kotoiset vaimot, Eikä naiset naapurini, Missä miehet mellostavi, Kussa uhmoaa
Mipä paimenten olla?
Mipä meiän paimenien, Kupa karjan kaitsijoien?— Ei ole paha paimenien, Pah’ ei
Missä armahani?
Miss’ on, kussa minun hyväni, Miss’ asuvi armahani, Missä istuvi iloni, Maalla
Missä nyt minun osani?
Osa oli minulla; ennen, Niinkuin muilla muuallaki, Kun kasvoin ison koissa, Elelin
Mist’ on viina synnytetty
Mist’ on viina synnytetty, Juoma kaunis kasvatettu, Jok’ on joukossa ilona, Ravintona
Mistä tunnen tuhman
Mistä tunnen tuhman miehen, Arvoan uron typerän?— Tuosta tunnen tuhman miehen, Arvoan
Mitä itket neito?
(Morsiamelle tuttaviltansa) Mitä itket meiän neito?— Itketkö sie leivätyyttä, Leivätyyttä, lehmätyyttä, Vaiko
Mitä itket pieni lintu
“Mitä itket pieni lintu, Lintu tuima tuikuttelet, Pahalla pajupurolla, Tiheällä tuomikolla?” “Sitä
Mitä laulamma lajia
Vieläpä veljekset elämmä, Veikot virsiä veämmä, Näillä raukoilla rajoilla, Poloisilla pohjanmailla. Oi
Mitä neien itkemistä
(Morsiamelle tuttaviltansa) Mitä neien itkemistä, Suuresti sureksimista!— Ei ole it’ettäviä, Suuresti surettavia;
Mitäpä kylä kyselet
Kylä kyllinki sanovi, Miero mieltä jatkoavi, Ihmiset imehtelevi, Ajan kaiken kalkuttavi, Sonnassa
Monihuolinen
Enemp’ on minulla huolta, Kun on koskessa kiviä, Rannalla rapakiviä, Kanarvia kankahalla,
Morsiamen kuolo
Illalla istuttiin istumella, Murehest’ ei mitänä tietty; Va rallalla ra, va ralla
Muinainen käkeni
Kukkui muinainen käkeni, Entinen ilokäkeni, Kukkui illat, kukkui aamut, Kerran keskipäivälläki, Syänyöllä
Muinaiset ajat paremmat
Ajattelen aikojani, Muistan muita päiviäni, Parempia päiviäni, Entistä elantoani. Muin’ oli ajat
Mutkainen matka
Läksin hevosen ostoon, Senki kovaan kostoon; Oli mulla rahoja säkki, Tuli sitte
Muut ja minä
Muut istui ilotsemahan, Painuvat pajahtamahan; Minä istun itkemähän, Ja painun pahalle mielen.
Muut kuuli kirkonkellon
Muut ne kuuli kirkon kellon, Minä kurja karjankellon; Papin parran muut näkivät,
Muutamia tuntomerkkejä
Tuttu on tuomi muista puista, Anoppi kylän akoista, Vävy muista vierahista, Nato
Muuttunut koti
(Morsian lähtiessänsä) Lähen kurja kulkemahan, Vaivainen vaeltamahan; En tule kotihin ennen, Kun
Myötihin mä miehelähän
Niin’ minä kotona kasvoin, Kun putki palolla kasvoi, Eikä suotu survomahan, Ei
Nain vihaisen, toin toraisen
Voi minä poloinen poika, Voi poika polonalainen, Kun ma nain vihaisen vaimon,
Nauru ja itku
Astelin kaunista kangasta myöten, Heliätä rannan hiekkoa myöten. Poro minun pölysi polvilleni,
Neien hanhi
Läksin tietä telkkimähän, Marras maata malkkimahan, Kolme koiroa jälessä: Yksi Liukki, toinen
Neien rosvo
Tuoll’ on neitoset kisassa, Kaunokaiset karkelossa, Noilla Väinölän ahoilla, Kalevalan kankahilla. Kullervo
Neion valitus
Eipä mene mielestäni, Eikä muistosta murene, Armias ihana aika, Jona lauloin ollen
Neiti lepetissä
Istui neiti lepetissä, Sekä istui, että itki, Sormiansa murtelevi, Katkovi kätösiänsä, Katsoi
Neiti omenapuussa
Astuin aamulla varahin, Läksin aivan aikasehen, Omenoita ottamahan, Pähkämiä poimimahan, Emoni omenamaasta,
Neiti verkossa
Läksin aivan aikaisehen, Aivan aika huomenessa, Astuin tietä tengollista, Maata maksankarvallista, Ostetuille
Neitsy Maarian virsi
Neitsy Maaria emonen, Rakas äiti armollinen, Viitiseksen, vaatiseksen, Pääsomille suori’iksen, Vaskipauloihin paneksen,
Neuo sulho neioistasi
(Kaason puoli) Sulhokainen nuorukainen, Miehen kanta kaunokainen, Elkäs meiän neioistamme, Elkäs sie
Nimitettävä poika
Neljä on neittä niemen päässä, Kolme mointa morsianta, Läksit hillan poimintahan. Noita
Noita laulan, joita taian
Minä mies vähäväkinen, Uros heikkohengellinen, En ole iso iältä, Vahva varren kasvannolta;
Nukka kaunis karkaele!
Hyppää hyvänen nukka, Nukka kaunis karkaele! Miks’ et nukka eilen tullut; Eilen
Nuorra Manalle menijä
Kun minä menen Manalle, Tahi jouvun Tuonelahan, Tuonen tyttöset toruvat, Manan neiot
Nyt on kaikki kallistunna
Kun olin miessä nuorempana, Hersyin heinänkarvaisena, Silloin kelpasi kestin käyä, Kestin käyä
Nyt on tullut turmiolle
Olin armas aikoinani, Kaunis kasvinpäivinäni, Lakla emoni lattioilla, Tavi taattoni pihoilla, Vesilintu
Ohoh kullaista kotia!
Lämmin paita liinainenki Oman äitin ompelema; Vilu on vaippa villainenki Vaimon vierahan
Oi ukko uikari!
Oi ukko uikari, Pää paljas paikari! Muistatko muinaisen, Tajuatko taannoisen, Kun kihlan
Oisiko lupa kysyä
(Sulholle kotiväki) Oisiko lupa kysyä, Saisiko sitä sanoa, Mitä mielehen tulevi, Kerkiävi
Oli ennen onnimanni
Oli ennen onnimanni, onnimannista matikka, matikasta maitopyörä, maitopyörästä pytikkä, pytikästä pöytäristi, pöytärististä
Oli ennen parempi
Olipa minulla ennen, Oli ennen aikoinani, Iso ilmoin syntyessä, Maammo maille kantaessa,
Oli ennen ukko, akka
Oli ennen ukko, akka, Oli kirjava kananen, Muni kirjavan munasen, Muna vieri
Olin ennen otramaana
Olin ennen otramaana, Otramaana, kakramaana, Kaalimaana kaunihina, Papupeltona parasna; Jo jouvuin sekalimaaksi,
Olin kukkana kotona
Olin kukkana kotona, Ilona ison pihoilla; Iso kutsui kuuvaloksi, Emo päivän nousemaksi,
Oluen synty
Tieän mä oluen synnyn, Humalast’ oluen synty. Humala, Remusen poika, Piennä maahan
Oluetta ei ollenkana
Tanssin ennen, taisin ennen, Keikuin ennen, kestin ennen; Tanssisin tänäki päänä, Ilotsisin
Olut vieri kun vetehen
Olinpa minäi ennen Kirkon kippa, linnan lippa, Sulhasten syämen syttö, Nuorten miesten
Omat on virret oppimani
Ei ole seppä sen parempi, Eikä tarkempi takoja, Jos syntyi sysikeolla, Kasvoi
On nyt miestä miekan alla
Sykysyllä seikka syntyi, Talven tullen työ tapahtui, Kesällä etehen kierti, Vasten meitä
Onko mitä milläki?
(Kosiomiehen puoli) “Onko teiän neiollanne Oman värttinän väkeä, Oman hyppisen hyveä, Oman
Onneton nuorukainen
Ah voi kuinka kauhiasti suru vaivaa mieltäni, Kun mun täytyy lähteä ja
Onnettomasti syntynyt
Liekö minua luoja luonut, Vai lie synti synnyttänyt, Vai käski oma osani,
Oravan pyytäjä
Mielikki metsän emäntä, Komauta kumpuroita, Oravat orolle nosta, Rahat rannoille ajele, Jotta
Ota metsä miehiksesi
Satoi ukko uutta lunta, Herra hienoista vitiä, Sykysyisen uuhen verran, Verran talvisen
Pääskyläinen
Pääskyläinen, päivän lintu, Päivän lintu, yön lipakko, Lenteli kesäisen päivän, Kevätpäivän keikutteli;
Pah’ oli orjana eleä
Pah’ on orjana eleä, Käyä toisen käskyläisnä Olin orja mieki muinen, Palkanpiika
Pah’ oli Wirossa orjan
Olin orjana Wirossa, Palvelin pakanan maalla; Sain orihin orjuuella, Pitkäjouhen juoksennalla, Harjan
Pahalaisen matka
Seppä seisovi pajassa, Sepän poika porstuassa; Luuli lempo lehmäksehen, Piru pitkähännäksehen. Lyykistihen
Pahasulhollinen
Morsian mäellä itki, Vesitiellä vieretteli, Kaivotiellä kaikerteli. Päätyi iso kulemahan. “Mitä itket
Pahenneet polvet
Kolkkoa tätä kotoa, Kuka tään koan sisässä?— Mie poloinen poikineni, Lintu laiha
Paimenen hätä
Turu, turu tulkoon, Kotiväki kuulkoon! Jo on rosvot karjassani. Joros katoi karjastani,
Paista päivä paimenelle
Näytä päivä silmiäsi, Lonkottele luomiasi, Sinisetkö, vai punaiset, Vaiko kellankarvalliset, Vaiko viertehen
Pakeneva
Vihoillinen viurusilmä, Pajupaula, niinikenkä, Läksi maata ryöstämähän, Hämettä hävittämähän, Tappoi taaton, tappoi
Pakolaisen matka
Oluest’ on juoen kelpo Syöen herkkuruokasista, Unesta makoamalla, Pakenemalla pahasta. Niin minäi
Paljo on tikalla huolta
Enpä tuota tieäkänä, Tieäkänä, tunnekana, Kuta laulaisin lajia, Kuta syytä syyättäisin; Joko
Palvelin minä rikasta miestä
Palvelin minä rikasta miestä, Rikasta miestä ja viisasta, Sain minä kukon palkastani;
Parempi kuolla kun kitua
Syäntäni tuimelevi, Päätäni kivistelevi; Eikä tuima tuimemmasti, Kipiämmästi kivistä, Jotta huomena minua
Parempi syntymättä
Parempi minun olisi, Parempi olisi ollut, Syntymättä, kasvamatta, Ilmahan sikiämättä, Maalle tälle
Penu pieni koiraseni
Penu pieni koiraseni, Aina harras haukkujani, Tule minun turvikseni, Metsolahan mennessäni, Ettei
Petetty nuorukainen
Nuori mies kihlasi morsiamen, Otti oman kullan, Meni sitte vieraille maille, Lupasi
Petetyn kirous
Kirotut olkoot sormet, joill’ oven avasit, Kirotut käsivarret, joilla minua halasit! Kirotut
Pienuuesta orpo
Piennä heitti minun isoni, Piennä isoni, piennä emoni. Iso kuoli, äiti kuoli,
Piispa Heinrikin surma
Kasvoi ennen kaksi lasta, Toinen kasvoi kaalimaassa, Toinen Ruotsissa yleni. Se kun
Pimiä isoton pirtti
Oli mulla muoto muinen, Oli muoto muien rinnan, Kun mä notkuin nuorempana;
Pitäminen päätynyttä
Piteä minun pitävi, Piteä piloisen piian, Mi on päätynyt minulle, Ku on
Pohjan tyttö, viljaneiti
Pohjan tyttö, viljaneiti, Maan tyttö, manulan neiti, Tuovos vilja tuonnempoa, Etsiös etempeäki,
Pohjolan poika
Poika syntyi Pohjolassa, Lapsi Ilmalan lahella; Tullut ei miestä tuhmempata, Untelompata urosta.
Prokko tiellä propatinna
Läkkän tästä Läkkölähän, Proitin tästä Prokkolahan!— Prokko tiellä propatinna, Minä Prokon selkähäni,
Puntuksen sota
Viholainen, vainolainen, Uhkasi ikänsä kaiken, Maata Ruotsin ruoskivansa, Tappavansa kaikki tyyni Kuninkahat
Puolusta neittäsi
(Kaason puoli) Sulhokainen nuorukainen, Miehen kanta kaunokainen! Ellös meiän neioistamme, Ellös sie
Puutuin tuohon pulluksehen
Olisi tämä otettu Paikoille paremmillenki, Tämä muoto muuanne’ki, Tämä kasvo kaikin paikoin,
Pyyä sulhoa sulolla
Noin sanoi minun emoni, Varotteli vanhempani: “Elä vainen neito nuori, Elä kasvava
Rahat raskuen tulevat
Tuuvin mie tätä tytärtä, Tätä lasta liekuttelen, Souan pienisormistani, Vaalin lastani vakaista.
Rajan taaksi raapattihin
Mikä lie minusta nähty, Kuka kummanen katsottu, Kun ei naitu naapurihin Kopattu
Rakenteleminen
Millä raatoni rakennan Metsolahan mennessäni? Raaon raualla rakennan, Teräksillä telkittelen; Rautapaitoihin paneme,
Rangastava sulho
Nouskame norolle nuoret, Kesäkempit kaltiolle, Leikatkame lehmus pitkä, Lehmus pitkä ja siliä,
Rannalla itkejä
Läksin minä kesäyönä käymään Sihen laksoon, kussa kuuntelin päivää, Kussa lintuset laulaa,
Repo ja jänis
Repo itki reilitteli Kiven päällä kyykyllänsä, Kahen kaupungin kesellä, Kolmen linnan kuuluvilla;
Revon valitus
Repo juosta reyätteli, Pitkin vuorta voivotteli; “Riu, rau, repo rukka! Miss’ olit
Riion poika
Katri kaunis, neito nuori, Sekä lievin tyttäristä, Kovin kaunis kauoittaki, Paras ilman
Ruotsin kieltä
Hyykä perju, juupa taalar Härät tarissaa, miki haakar, Konkommu lilla syötävän! Viska
Saaren neito
Tuo soria Saaren neito, Saaren neito, Saaren kukka, Läksi piennä paimenehen, Lassa
Sain kerran kesässä maata
Kun oisi yö kesänpituinen, Päivä petkelen pituinen, Saisin maata marjan kanssa, Kera
Sain minä savisen saksan
Voi minä piloinen piika, Kunne kuitenki osasin, Polin puulle pyörivälle, Varvulle varattomalle!
Sairastaja neiti
Viron neiti sairasteli, Sanoi sairastellessansa: “Kun ma kuolen kuulu piika, Riutunen tytär
Saisinko käeltä kielen
Kukkua käkesin kälkö, Lintu lauloa lupasin; Saisinko käeltä kielen, Kukkujalta kulkkutorven, Kukkuisin
Sanoissa kuluva
En kulu minä kutsuissa, Enkä vanhene vakoissa; Kulun kuivissa sanoissa, Väsyn silmävääntelöissä.
Sanotahan, soimatahan
Sanotahan, soimatahan, Syömäriksi, juomariksi; Sanotaan minun poloisen Syöväni kylän sikoja Tallukoita tappavani,
Se raukka miniä raukka
Soisi soutaja venonsa Soutamatta juoksevaksi, Soisi jauhaja kivosen Jauhamatta pyöriväksi Soisi vielä
Selväksi tekeyminen
Jopa tunsin tullessani, Tiesin tiepotellessani, Tämän koitosen kotihin, Tämän talon tanhuille— Tunsin
Sepä vasta kullan kulta
Isä kulta, äiti kulta, Mies kulta, heponen kulta— Korpin kulta kumpanenki. Olut
Sepän tehtäviä
Oisko seppänä setäni, Tahi taattoni takoja, Veljeni valaja vasken; Tiettäisin suruista suitset,
Siitä sinne tie menevi
Laulun tieän, ehk’ en laula, Oksat karsin, tien osotin, Nuorisolle nousevalle, Kansalle
Sikuna minun seotti
Tuuvitti emo minua, Vaapotteli vanhempani, Tuuvitteli turviksensa, Varoiksensa vaapotteli. Hyv’ oli minun
Silloin laulan, konsa jouan
Tupa on täynnä tuppisuita, Pöytä pönkiä mahoja; Ei olle virren virkkajoa, Asian
Sinnes nyt pihani pitkät
Olin mieki neito muinen, Olin kasvava kananen, Pitkillä ison pihoilla, Oman taaton
Sinun sikoja, minun sikoja
Sinun sikoja, minun sikoja, Syötetyitä, juotetuita, Syötetyt minun sikani, Lestyn leivän, kauran
Sivu käyvät, kanta välkkyi
Olin poika ollessani, Paimenessa käyessäni, Osasin oluen juoa, Tanssin käyä ja kisata,
Soisin päivät soitettavan
Soisin päivät soitettavan, Illat tehtävän iloa; Soitteleisin mieki kurja, Itseki ilotteleisin, Vaan
Soisit suohon sortuvani
Kun ma kuolisin poloinen, Katalainen katkiaisin, Sata suunsa salpoaisi, Tuhat suunsa tukkoaisi.
Sopivaisia
Noin kuulin saneltavaksi, Tiesin tehtävän iloa Sopineeko, syntyneekö, Käyneekö, kyhänne’ekö, Miesten soitto,
Sortunut ääni
Mikä sorti äänen suuren, Äänen suuren ja sorian, Äänen kaunihin kaotti; Jok’
Souti sotka suojan rannan
Souti sotka suojan rannan, Tavi tyynen tylkytteli; Souti sotkat, airot lotkat, Pienoset
Suen vivulla käynyt
Kolm’ on poikoa emolla, Kolme lasta vanhemmalla. Läksi poikanen kalahan, Toinen poika
Sulhon valitsija
Etsin neittä vellolleni, Kumpalia kullalleni. Löysin neitosen lehosta, Hienohelman heiniköstä. Kysyttelin, lausuttelin
Sulhonsa kylvettäjä
Katsos muita miekkoisia Ja onnen osallisia, Syövät kaunonsa kaloja, Sekä luotunsa lohia,
Suomettaren kosijat
Oli ennen neiti nuori, Läksi lehmien ajohon, Ajoi lehmät suota myöten, Löysi
Suostu metsä suoloihini
Suostu metsä suolohini, Taivu talkkunaisihini, Syötä miestä mämmilläsi, Talkkunallasi taputa! Kuippana metsän
Suru ja pelko
En minä sinä ikänä, Kuuna kullan valkiana, Surutont’ en suuta syötä, Varutont’
Survo nyt itse suuri muori
Niin minä miniä raukka, Kun muutki miniä raukat, Olin pyyhyt pyyttäessä, Kana
Suu ei laula suuruksitta
Elä miestä jouten juota, Laita miestä laulamahan; Harvoin yhtehen yhymmä, Harvoin toinen
Suuri kiitos sulholleni
Suuri kiitos sulholleni, Päänkumarrus kullalleni, Joka mun otti orjuuesta, Päästi palkan piikuuesta,
Suvultaan heitetty
Kuuli ennen äiti äänen, Iso itkuni tajusi, Kun istuin ison sylissä, Paruin
Syitä vajavaisuksiin
Miks’ on minulla ääni vieno, Ääni vieno ja matala?— Siks’ on minulla
Syntymistään paheksija
Mikä lie minua luonut, Kuka kurjoa kyhäsnyt, Näille päiville pahoille, Mokomille mielaloille;
Syöttävi meri sikansa
“Voi meitä merisikoja, Hyvän Päivän hylkehiä, Näillä Päivilän pihoilla, Hyvän järven rannikoilla!”
Syrjin söi, selin makasi
Ka’pas muien morsioita, Kun on suuret ja soriat; Minun on pieni pikkarainen,
Tahtoisitko rakastaa
“Tahtoisitko rakastaa— Mie työnnän tytön sinulle, Sinull’ on ihanat silmät, Hänellä syän
Takoi seppä viikatteita
Menin minä seppälähän, Takoi seppä viikatteita; Mitä niillä viikatteilla?— Heiniä niittää. Mitä
Tanssiin yrittelijä
Tahon mie tanssihin ruveta, Ilovirtehen viretä; Täytyykö tätä tupoa, Lainataanko lattiata, Tanssia
Tanssin kulku
Ei tanssi minun taluma, Eikä toisen kumppalini; Tanssi on tuotu tuolta maalta,
Tapa toinen ottaminen
(Morsiamelle tuttaviltansa) Vielä neittä neuotahan, Orpoa opetetahan— Kuules neiti, kuin sanelen, Kuin
Tässä saapi lempo lemmen
Pah’ on mieleni paloisen Ilmanki pahottamatta, Aina aatkeloittamatta; Siit’ on semminki pahempi,
Tavattava tyttö
Emo neuoi poikoansa, Vaimo lastansa varotti: “Ellös vainen, poikaseni, Juosko juhlina kosissa!
Täytyi runpuhun ruveta
Viikon viivyin Wiipurissa, Kauan suolakaupungissa; Kun tulin omille maille, Jo oli vietynä
Tehkäme iloinen ilta
Jo on mennyt mennyt vuosi, Menköhön tämäki vuosi Muien vuosien mukahan, Muien
Tein kaupan kallallisen
Olisi minun pitännä, Piteä pitempi mieli, Vielä vuosi, vielä toinen, Vielä vuotta
Tellervo Tapion neiti
Tellervo Tapion neiti, Metsän piika pikkarainen, Ota piiska pihlajainen, Katajainen karjaruoska, Takoa
Tiirin, liirin, tengan löysin
Tiirin, liirin, tengan löysin, Löysin uuen, löysin vanhan, Vanhan annoin vaimostani, Uuella
Toinen toistansa parempi
Ankara anoppi mulla, Appi vielä ankarampi, Sulhonen sitäi parempi: Kylin söi, selin
Toisin ennen, toisin eilen
Toisin ennen, toisin eilen, Toisinpa tänäi päänä: Elettihin meillä ennen, Oltihin ojan
Toisin ennen, toisin eilen
Toisin ennen, toisin eilen, Toisinpa tätä nykyä; Toisin ennen toimi käski, Toisin
Toisin toisessa talossa
(Morsiamelle tuttaviltansa) Neitokainen nuorukainen, Kanamarja kaunokainen! Kasvoit sie talossa tässä, Korkian isosi
Toivoton rakkaus
Syämestäni rakastan sua elinaikani, Jos kohta onki turha jo kaikki toivoni. Et
Tokko näit mitä tullessa
(Morsiamelle sulhon heimo) Hyvä neito, kaunis neito! Tuotapa kysyn sinulta: Tokko tänne
Tuiretuisen lapset
Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo Keiretyisen Läksi viemähän vetoja, Maarahoja maksamahan. Rekehensä
Tule ämmä tuuterista
Tule ämmä Tuuterista, Kaala Karjalan hovista; Tuo munanen tullessasi, Keitä keltainen munanen,
Tule kullan muuttelohon
Metsän kultainen kuningas, Metsän armas antimuori, Tule jo kullan muuttelohon, Hopian vajehtelohon;
Tule meille tanssimahan
“Tule meille tanssimahan!”— “Kenen kanssa tanssimahan?” “Onpa meillä vanha akka, Vanha akka,
Tule tänne!
Tule tänne tyttöpaimen, Tääll’ on toinen poikapaimen; Tääll’ on karjat kaunihimmat, Täällä
Tuli talvi, ei tahottu
Eläisi kesällä kenki, Hein’ajalla heikompiki, Vaan on pakko pakkasella. Suru suurella lumella.
Tulin turkka naineheksi
Pahoin on tehnyt linnan pappi, Maan pappi sitäi pahemmin, Kun vihki Wirottarihin,
Tulin vanhaksi varahin
Olin mieki miessä ennen Mieslukuja tehtäessä, Miehiä miteltäessä, Arvaeltaissa uroja; Kiskoin ma
Tulipa tukan repijä
Hyv’ on poikanen tehessä, Kaunis kasvateltaessa, Saahessa ylen soria, Kapaloiessa koria; Vaan
Tullut muoto mustemmaksi
Olinpa minäi ennen, Olin kun omenakukka, Olin marja maatessani, Lehti liikkuellessani, Istuessani
Tunnen sulhoni
Tunnen mie hyvän tulosta, Astunnasta arvaelen— Tukk’ on tyyni tuulessaki, Hivus ei
Tuntematon veli
Läksin piennä paimenehen, Lassa lammasten keralle; Ajoin lehmät suota myöten, Lampahat palomäkeä,
Tuo kerta rajalle rauha
Oi Ukko ylinen herra, Taivahallinen Jumala, Tuo kerta rajalle rauha, Suomehen sula
Tuomisia
Iso läksi Tuuterihin, Veikko vieri Wiipurihin; Tule iso Tuuterista, Viere veikko Wiipurista,
Tuomittu katti
Etpä tieä, minkä löysin— Löysinpä mie pienen linnun, Pienen linnun manninkisen, Josta
Tuonko virteni vilusta
Pohjolainen pitkä poika, Lappalainen lieto poika, Veti virsiä reellä, Saanilla sanoja saatti.
Turusen neiti
Annikki Turusen neiti Istuvi Turun korolla, Luopi silmänsä selälle, Käänti päätä päivän
Turvaton
Onneton olin minä ollessani, Onneton tähän kylään tullessani; Onnettomaksi olen minä luotu,
Tuuterin laatu
Tuhm’ on laatu Tuuterissa, Kun neiet kosissa käyvät, Akat juohessa ajavat; Tuuteriss’
Tuuti lasta tuonelahan
Tuuti, tuuti tummaistani, Tummaisessa tuutusessa, Tummaisella tuutijalla, Tummaisen tuvan sisässä! Tuuti lasta
Tuuti sulhoa tytölle
Tuuti, tuuti tyttöäni, Tätä tyyntä tyttöäni, Tätä pientä piikoani, Matalaista marjoani, Monen
Tuuti, tuuti poikalasta
Tuuti, tuuti tyttölasta, Sen parempi poikalasta; Poikanen miniän tuopi, Ve’enkantajan vetävi, Saapi
Tuuti, tuuti poiuttani
Tuuti, tuuti poiuttani, Poiuttani pienuttani, Lastani ihanuttani, Kantamaista kaunuttani! Tuuti lasta tuomariksi,
Tynnyrin puhe
Mitä putsinen puhuvi, Satavantinen sanovi?— Sitä putsinen puhuvi, Satavantinen sanovi: “Kyllä muistan
Työnsä kumpasellaki
Tuli saarella palavi; Kenpä tuolla tulta poltti? Sulho tuolla tulta poltti. Mitä
Tytär syntyi, tyhjä syntyi
Poika syntyi, polte syntyi, Polte syntyi, kaski kasvoi; Tytär syntyi, tyhjä syntyi,
Ukko kultainen kuningas
Ukko kultainen kuningas, Hopiainen hallitsija, Ota kultainen kurikka, Eli vaskinen vasara, Jolla
Unta täällä tarvitahan
Sotka souti poikinensa, Tavi laaji lapsinensa, Souti alli akkoinensa, Peiponen perehinensä; Souteli
Vähä ilo emottomalle käestä
Käki kukkui kuusikossa, Käki kukkui, lintu lauloi, Kukkui muien kuultavaksi, Autuallisten iloksi,
Vähätoivottu sulho
Istui neiti niemen päässä, Vyötä kullaista kutovi, Hopiaista huolittavi, Kuuli sirkan sirkottavan,
Vaimon saanut
“Annas minulle Anniasi, Liitä lempilintuasi!” “Enpä anna Anniani, Liitä lempilintuani. Ei Anni
Väki herttainen väheni
Kului kultainen ikäni, Valui armas vartaloni, Väki herttainen väheni; Ei kulunut kunnialla,
Vangittu pannu
Ulkoa runoja kuulin, Puhki tuohten tuomioita, Halki lauan lausehia, Läpi sammalen sanoja,
Vanha sai valitun piian
Vanha sai valitun piian Voi minua mieskulua, Kun en nainut naiskuluista, Nainut
Vanhan ammunta
Mies vanha variksen ampui, Tiesi tetren saanehensa, Koppelon kopannehensa, Vesilinnun vienehensä; Tetret
Vanhan eukon valitus
Kuulin ennen eukon vanhan, Valittavan vanhan eukon, Pojastansa noin puhuvan, Lapsestansa laulelevan:
Vanhan lahjat nuorelle
Ei pitäisi neien nuoren Miestä vannoa valita— Vilu käsi, jäinen jalka, Kylmät
Vara muuanne valmennunna
Emo tuuti poikoansa, Toivoi tuuvitellessansa: “Kun tuosta tuki tulisi, Vara suuri valmeneisi,
Varjele Jumala soasta
Varjele vakainen luoja, Kaitse kaunoinen Jumala, Kavioista vainovarsain, Sorkista sotahevosten! Varjele vakainen
Varpusen olut
Näin minä unta maatessani, Varpusen panevan oltta; Munankuori oli kuurnana, Ja tuohta
Ve’en varaiset
Oli meitä, kun oliki, Oli ennen aikoinansa, Siskoja sininen silta, Veikkoja veno
Ve’en varaiset (toisin)
Oli meillä, kun oliki, Oli ennen aikoinansa, Siskoilla sininen silta, Veikoilla vene
Veenkantaja Anni
Anni tyttö, aino neiti Läksi vettä lähteheltä, Pieni kiulunen käessä, Pieni kauha
Velisurmaaja
“Mistäs tulet, kustas tulet, Poikani iloinen?”— “Meren rannalta, meren rannalta, Äitini kultainen.”
Veneelle tuulta
Puhu tuuli purteheni, Ahava alukseheni, Anna airoille apua, Huoparille huovitusta! Aivan on
Venehen synty
Kävin tietä tengollista, Maata maksan karvallista, Siltoa sinikivoista, Ojan porrasta punaista; Tuli
Viel’ on vuoro valvoa’ki
Tuuti, tuuti tyttöäni, Tuuti onnea tytölle; Tule onni oppimahan, Sekä lykky löytämähän,
Vienan neiet
Olipa ennen neljä neittä, Viisi Vienan morsianta, Kaheksan merikanoa, Vienan niemyen nenässä,
Vierin maalle vierahalle
Kun kasvoin koissa ennen, Korkian ison koissa, Teutoi tengat tietä myöten, Rahat
Viety on maille vierahille
Mikä lie minusta nähty, Mikä nähty, kuka kuultu, Kuka kumminki havattu, Kun
Vihaava ystävä
Oli minullaki ennen ystävä, Nyt on mulla vihamies. Toinen istuu jo kultani
Viikon vuotin virkiäistä
Noin minäki lassa lauloin: “Elköhön sinä ikänä, Vasten vaivaista minua, Ja kohti
Viisastunut
Isä neuoi poikoansa, Vanhin vaivansa näköä, Kun kuki sukimojansa, Itse ilmöin luomiansa:
Vilu viimenki tulevi
Vilu viimenki tulevi, Vilu mulle vienoselle, Vilu vienopäiväiselle, Vihattuna viertessäni, Seinävieret seistessäni,
Virossa posija
Poikanen posi Virossa, Saksan maalla sairasteli Tautia nimettömiä, Nimen tietämättömiä. “Missä saapi
Virren kiittäjälle ja moittijalle
Siin’ oli virsi kuullaksenne, Toinen ilman ollaksenne; Kumartakaa kuulijani, Otsin maahan oppijani!
Voi veikko, mitä vetelet
(Kyläläiset lommaavat morsianta) Voi veikko, mitä vetelet, Tervaskannon kauneutta, Pikitynnyrin pituutta, Kerinkannan
Voisi nuo pariksi panna
Likka tanssivi somasti, Poika polkevi kovasti; Tasaisemp’ on neien tanssi, Kun pojan
Wäinämöisen sanoja
Läksi veljekset vesille, Emon lapset lainehille; Kielti vanha Wäinämöinen, Epäsi suvannon sulho,
Wiipurin linnan hävitys
Iivana iso isäntä, Meiän kuulu kullan solki, Sukivi sotaoritta, Sorajouhta suorittavi, Sanovi
Wiron orja ja Isäntä
Minä laulan kaksi virttä, Kun parasta seinähirttä, Isännille, emännille, Orjille osattomille, Oli
Yks’ on Kyyttö kylkyessä
Sanottihin tääll’ olevan, Meiän neittä maanittaissa, Tätä pyytä pyyettäissä, Kiurua kosittaessa, Sata
Yks’ on paha ei parane
Äiän lassa lankielen, Piennä penkiltä putosin, Sit’ en itkenyt isosti, Kovin viikon
Yks’ on päivä miehen päätä
Jo minä johonki jouvuin, Ruunun rautoihin rumihin, Sorkkihin sotihevosten, Miesten vaino varpahisin.
Yksi on akalla poika
Yksi on akalla poika, Ainoa akalla poika, Yks’ on sillä silmä päässä.