”Kyltyyri”
Helsingin murteella ”Kyltyyri! Kyltyyri! Kyltyyri!” Tuo huuto on Suomessa syyri, Mut mikä se on se kyltyyri? Kas, siinäpä …
Helsingin murteella ”Kyltyyri! Kyltyyri! Kyltyyri!” Tuo huuto on Suomessa syyri, Mut mikä se on se kyltyyri? Kas, siinäpä …
En enää pelkää. Yö on haihtunut, ei mua enää hullun houreet vaivaa, on murhe mulla työksi vaihtunut, nään …
On uljahin korallilinna meren pohjalla myrskyisen ja linnassa valta-istuin se päilyvi päärlyinen, ja istuimella on impi, ei impiä …
Kaiu, kaiu lauluni, kaiu korkealle! Aamu koittaa, aalto käy rannan raidan alle. Nuku, nuku, sydämein, nuku nuorta unta! …
Ja jos vähän mulla vain aikaa on, mun mieleni kaari on mittaamaton, taas riennän ma riemuun ja huoleen; …
Päivä istuttu ol’ alla haapain vehreällä sammalmättähällä, laulut liedot kertoi lemmen tulta, naurut raikkaat rinnan puhtautta, päämme päällä …
Niin on ihmis-ajatus kuin savupatsas ikään: kun se lähtee nousemaan niin ei sitä estä mikään. Tuulet sitä kuljettaa …
Vieras virpi, erämaahan tuotu, niin ol’ Alma Mater Turun ajan, kreivin jalon lempeydellä luotu, pantu työlle kansan kasvattajan; …
Asuu aamuruskon mailla kansa, jonka Jumala on Aika. Templi tehty hälle puistohon on pyhään, virran vieriväisen kaltahalle. Loitos …
Joukolan joen suulla sinisorsa sousi, nurmen kanssa nukahti ja päivän kera nousi. Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa? …
Yli vyöryvän veen, yli myrskyisän maan uros rientävi raisulla ratsullaan. – ”Mihin kiire sun, mies?” – ”Minä viestiä …
Karjalan, Ruoveden ruhtinas! Singota Sun oli tehtäväs, liekkejä lingota, rauhan et raataja, vaan sodan heittäjä, myrskyjen Kullervo, myrkkyjen …
Syntyi lapsi syksyllä – tuulet niin vinhasti vinkui – tuult’ oli koko elämä, nähnyt ei kesää, ei kevättä, …
Ma tiedän immen niin valkean kuin marmori templissä Minervan. Theano, temppelin impyinen! Oi, koskaan unhoita sua ma en. …
Muinaisuuden mustan yössä, Pohjolan ajan alussa, aaltosi ulappa aava yli suuren Suomenmaan. Suolaisten sumujen vyössä vyöryi synkät aallot …
En takaisin muuta ma tahdokaan, mut anna mun ylpeyteni, mun alppiruusuni ainoa ja ainoa aarteheni. Se köyhän ol’ …
Miksi nyt on Antti niin käynyt ahkeraksi, vaikka ennen mainittiin muita laiskemmaksi? Hovistakin läksi pois – onkos kuultu …
Antonius, maailman pylväs, tuli rantahan Egyptin maan, tuli uhmari tuhansin urhoin sadun valtoa valloittamaan. Kleopatra, kaunis ja viekas, …
Paistoi kerran kuu ja päivä autuaammille ahoille kuin on kummut kuolevaisten. Kaksi nousi puuta nuorta saman luontonsa luvalla, …
Pelkäsin unia ennen niinkuin peikkoja; levolle menin kuin mestauslavalle. Miksi? Mietin. Ol’ elämä armahampi yön unia, nukuin nuoruuden …
Atlantica! Tunnetko lauhkeat tuulet? Atlantica! Huomaatko palmujen huiskeet? Meren aavalta Ahtolan laulavan kuulet, ahot viittoo ja vilppaiden lehtojen …
Ei päivyen auer ja yöhyen usma voi yhdessä leikkiä koskonkaan, näät toinen se lämmön ja lemmen on lapsi …
Sorea sortui Manan maille miesi, ylhäinen, yksinäinen sielultaan. Vaikk’ kaiken kansan kesken kulki tiesi, Sun kaltaistas en nähnyt …
Miettehet kummat kulkevat mielessäin kuni tuulien tuvat, muistelot tummat, aikojen ammoin menneiden kultaiset kuvat: nuo olen rannat jossakin …
Liioin, Maa, sinua lemmin, luontoasi, lapsiasi, vaan on aikani erota, heittää jo ikihyvästit. Kuulin kutsun kummallisen seitsentähtisen selältä, …
Opeta minulle, aurinko, mik’ on laulajan oikea onni. ”Tee kuin minä, paista vaan, laulajan onni on antaa.” Pilvet …
Koti meill’ ikikirkas ja korkea lie, mut yöhön on ympäri kaihomme tie, me tahdomme valkaista autiot aavat ja …
Mitä olet sinä tyttöni minulle? Olet helkkyvä helmivyöni, pyhä rukousnauha mun muistoillein, kun synkkänä saapuvi yöni. Minä hyrisen …
Päivä pitkä, paahtava urhoille suotiin, yö lyhyt, lämpöinen rintaamme luotiin. Lennä, lennä, lintu, hämyn perho häily, virvatuli sydämissä, …
Rauhaa rakennetaan, kansat kättä lyövät, teräskintahat kilahtaa. – Aika laulaa lauluaan. – Yksilön oikeutta poljetaan, kansojen oi- keutta …
Ystäväni yksin lähti, jäin kuin kylmä taivon tähti katsomahan kulkuansa, muistamahan murhettansa. Eikö palausta konsa? Ei, on tullut …
Mitä tahtoisit kultani kutripää, sen tiedän, mut antaa en voi! Sinä tahtoisit lempeä läikkyvää, joka kulkee ja karkeloi. …
Kävi myrsky, kun lippusi tankohon tartuit, nous taistelon lainehet korkealle, mut et sinä sortunut aaltojen alle, vaan vaahdossa …
Ei ne kaikki kuollehia, jotka kuolleiksi sanotaan. Meren mustassa mujussa monta nukkuu nuorukaista, meren suuren soutajata, laivatouvin laittajata. …
Ei sallittu täällä mun käydä sun kanssasi polkuja maan, mut jos sinä väsyt joskus, niin tule mun luokseni …
Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta. Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta. Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkehen …
Kiinni riipun elämässä kaikin vaistoin, kaikin taistoin, vaikka kaikki tuskat tunsin, vaikka kaikki maljat maistoin. Tartun elon sorjan …
Olen koettanut silloin ma hymyillä, kun itkuhun olin pakahtua. Olen laulellut silloin ma keväitä, kun syystuulet tutjutti mua. …
Ensi lumen aikoihin Oli tullut lunta jo tulvaltaan ja valkea vaippa se kattoi maan, kuin neitosen, unta mi …
Järven taakse tehtiin venheretki, järven taakse talontyttölöihin, siellä viivyimme me päivän kaiken: Aamu aholl’ oltiin mansikassa, ilta pihamaalla …
Muistan maan ma pohjolassa, miss’ on kaikki nurinkurin, siellä leikin, lauloin lassa, siellä miesnä kärsin, surin. Nauroin joskus …
Pienoinen kapakka Charlotten-kadulla! Et ole pienin sa mun muistoini kirjassa. Niin monta iltaa näin sen peilissä ystävätäin. Hän …
Minkä astuit alemmaksi, sen sa istuit ylemmäksi, minkä vaivuit arvon vaassa, sen sa kartuit koko maassa, minkä kaaduit …
Ois helinä harppujen etäisten iki soipa Sun ikkunas alla ja juhliva aurinko jumalien ain taitehes taivahalla. Mut kuoli …
Niin, yksinäisyys, surun ystävä ja suurten aattehien äiti hellä, sen läheisyys se on niin lämmintä ja armas vierellään …
Nuor’ on maani, nuor’ oon itse myöskin, varhain alkoi aamu kummallekin, näimme vuorten päällä päivän-nousun, nousimme ja kohti …
Me olemme vanhaa, vakaata verta, on meilläkin ollut maa vapaa kerta; se meillä on taas, mut jos sitä …
Et sinä ivannut, impi, pilkannut pyhäinen piika, minä itse se ivasin, pilkkasin poloinen poika; minun omat miel’kuvani ne …
Sata vuotta sitten: Napoleon ja Metternich, Pyhä liitto, ei unhotu Waterloo, Wellington, ei Moskovan surmaniitto, ne painuivat maahan …
Voi, voi tätä kurjaa maailmaa, voi sinuas ihmiskunta, sua säälin mä niin, ett’ taasenkaan koko yöhön en saane …
Hakataan, hakataan Suomen vuorta harmajaa. Peikot pienet nakuttaa: kirpoo tulikipunat, kivilaatat lohkeevat, lastatahan laivoihin, viedään suuriin kylihin, pannaan …
Kinoksella kylmä liesi: tupa yöllä palaa taisi. Haamu pankon päässä istuu, huulet liikkuu, silmä kastuu. Tuikkii päällä aamutähti …
Käy pois, oi sisko, sen koivun alta, se koivu on turmion, tuskan puu! On huolten aaltoja lahden aallot …
In ecclesiam! Sotaa etsineet me emme, rauhan tähden taistelemme, kas, kuin ratkee rautapaidat, katkee hengen kahleet, aidat. Aika …
He tulehen ääneti tuijottivat. Tulenliekit lietoina leimusivat, moni kangastui kuva kultainen, moni muistelo päiviltä lapsuuden, kotilehdot, joissa he …
Halla harmaja emäntä, Pallan eukko, Ärjän akka, pahoin hoiti poikiansa, laulatteli lapsiansa. Josp’ on joutui katsomahan, äänen viuhutti …
Päämme päällä taivahan uhka; laulun lippaassa tunteen tuhka. Yössä, hangella yhtyi tiemme. Hangen lapsia Lapista liemme. Eino Leino
Minä paimenlauluja laulaisin, jos oikea paimen ma olisin, mut mistä se oikean sävelen saa, joka hanhia paimentaa? Toki …
Voi, voi sinun sydäntäsi, tyttöparka, ja voi mua onnetonta, kun sydämesi ikkunat aina on auki ja niitä on …
Levoton on virta ja vierivä laine, meri yksin suuri ja meri ihanainen. Nuku virta helmassa meren. Tuuli se …
Eellä ensin risti puinen, sitten pappi partasuinen. Sitten ruumisvaunut, sitten lyhyt seura saattajitten. Sekin kylmä, virallinen, vaikka varsin …
Tuijotin yöhön sankeaan. Näin minä lumisen kirkkomaan, ristejä silmänkantaman päähän. Oli kuin sieluni käynyt ois jäähän – hirmuinen …
Hei hah hah haa, onko hullumpaa, kun poika on rakastunna, poika rakastaa, tyttö hakastaa ja on kuin oikea …
Niin kuumasti paistaa päivä, vaikk’ onpi jo laskullaan, hiki peittävi Annin otsan ja rinta se aaltoo vaan. Ja …
Astuvat heleän heimon urhot entis-yöstä esiin, tulevat taatot tapparoineen, maammot värttinöineen, tyttäretkin töineen, lapset päivänlaskun, jotka sortui sotakesiin. …
Kuulkaa Luonnotarten kuiskausta, nähkää Suomen talven suuri taika! Koko Helsinki on helmilöissä, puistot kaikki kuurakaunehissa, kaasut palaa, sähkölamput …
Tunnussana: Kaikkien maiden sivistyneistöt, yhtykää! Yö uhkaa. On pelko. Mut kellä on selko, mitä vaativi aika, ihmisrakkauden taika, …
Puuttui kolme tietäjältä syvää syntysanaa. Etsi, matkas maat ja meret, uhmas itse manaa; saip’ on valmihiksi pursi, joka …
Ja jos minä oisin Herodes ja jos sinä tanssisit mulle, niin luulenpa, että ma antaisin oman päänikin palkaksi …
Herramme Vapahtajamme kerran kangasta käveli keltaisella syyskesällä. Samosi salossa ukko, Tieto tuolta tietämähän: ”Taitanet polun talohon, ei jaksa …
Lauluja satunäytelmästä »Hiiden miekka» 1. ÄIDIN SURUT Kolme yötä peräkkäin suurta surun unta näin, siitä asti murhe mulla …
(Motto: ”Auch ich bin in Arkadia geboren.”) Hän ensin oli pikkuinen teatterihiiri, sitten hän maaseudun maanteitä kiiri. Näytti …
Olen kävellyt päiviä öitä kuin hullu ja itkenyt sielun pilloja, pimeiköitä, rikkaruohoja kitkenyt. Olen kutonut kummia vöitä, hiushienoja …
Koko metsä on laulua täynnä, joka lehvällä lemmitään ja riemuten sirkut ja peipot ne kertovat keväästään. Mut yhtäpä …
Sill’ lohtua tarjona kyllin on, joka lempensä multahan peitti, se ei ole orpo, ei onneton, jonka ystävät yksin …
Illalla kävelin mä kangasta pitkin, kankaalta kimpuksi kanervia kitkin. Yö oli ihana ja tuuloset nukkui, kukkaset tuoksui ja …
Nouskaa aatteet murheiden alta Luojan luokse niinkuin nousee usmat yön! Kummut, maat kaikki itkee, huokaa niinipuu, maamies käy …
Ken tulta on, se tulta palvelkoon. Ken maata on, se maahan maatukoon. Mut kuka tahtoo nousta taivahille, näin …
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun hanki on hohtava alla, kun taivas kirkasna kaareutuu – mut hauskempi hiihtää, kun …
Peto on minun armaani, vaan peto hyvä, ei haavoita silmänluontinsa syvä, ei tahdo hän tappaa, kynsiä, purra, vain …
”Mais où sont les neiges d’antan?” Francois Villon Elä itke impeni nuori, jos ystäväs pettikin. Kun pääsi mun …
Tyttö: Lauloin yölle, lauloin tähtösille, kyllin lauloin kuulle kalpealle. Miks en laulais kerran auringolle, sulle, sydämeni päivänkulta? Poika: …
”Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.” (Suomal. sananl.) Kerran illalla Kalevan kansa saapui niemehen nimettömään, matkan vaikean vaivoistansa …
Tuo oli tytti Päivölässä Ihalempi, maammon impi, mansikka hyvien maiden, Herran lehtojen hedelmä; meni karjahan kesällä, ei tullut …
Hän oli jo kuollut ja kuopattu ja nukkui jo nurmen unta. Kesä kukkinut oli hänen haudallaan ja talvi …
(”Uljas kaikkea uhmaamaan heimo ihmisen käy herjahan, vääryyteen.” – Horatius) On luonnon sydänloitsut ilmi luotu, on herätetty henget …
”Läksi puut ylenemähän, vesat nuoret nousemahan, kasvoi kuuset kukkalatvat, lautui lakkapäät petäjät.” (Kalevala) Koittipa vihdoin Wäinämön aika, Suomeni …
”Ja quin keuekyluö kyluettin, silloin vkon Malia iootijn.” – (Agricola) Tullut oli koolle kansa tuomaan touko-uhrejaan vetten, vaarain …
Inehmot, inehmot, mitä tiedätte minusta, Tursahan tuskasta, jätin ikijanosta, ähkystä ärjyjen, läähätyksestä aallon läikkyvän urhon? Vettä vellon, merta …
Ikävöi, ihminen, kaipaa kauneinta muiston ja toiveen, päiviä lapsuuden, aikoja armaita hempeän hoiveen, isää ja äitiä, veljiä, siskoja …
– Ildiko, Ildiko, Burgundin ilves, miksi sa murhasit mun? – Attila, Attila, ah älä kuole, kuolleista herätän sun! …
Minä katselen illan taivasta ja muistelen tyttölasta. Minä tahtoisin, tyttö, sun temmata pois turhasta maailmasta. Sulle tahtoisin keväästä …
Tääll’ on templi korkea, se vaikk’ on vailla siltaa, päivä vain sen valaisee ja kuudan pitkin iltaa. Taivaankansi …
Unta, unta, unta syvää uinumaan. Lunta, lunta, lunta päälle mustan maan. Yössä, yössä, yössä öiset linnut lentää. Työssä, …
Mun päiväni ammoin mennyt on, yhä mailla on illan rusko. Mit’ tää on? Miks ei joudu jo yö, …
Tuo Imatra, immyt sorja, oli kaunehin neitoja Karjalan maan. Tuo Ontrei, pajarin orja, tais laulaa ja kannelta kaiuttaa. …
Istui impi lähtehellä, vieritti suruista virttä päivän mennessä majoille, kesähiilun himmetessä, syttyessä syksyn lampun, pohjan tähden tuikkehessa. Huone …
Minä olen kuin metsien indiaani, sinä valkoinen, jonk’ olin ma ryöstänyt majahani, joka jätti sen. Minä juoksen ja …
Inka itki rannalla, heliällä hiekalla, lainehet laski ja nousi: Miksi itket Inkasein, muoriseni, miekkosein? – Tuonne, tuonne venho …
(Eräs katkelma ”Simo Hurtta”-sikermästä) Istui Irja yksin koissa, kuuli sanat kauhun, turman, istui impi unelmoissa, itki, tunsi hurjan …
Jo kansa kaikki rauhassa makas majoissaan, mut murhe oli rinnassa kuninkahan. Ja suuri on kuninkaiden murhe. – ”Mun …
I Nosti kevät vaaramaille marjat, kylvi laaksoloille kukkiaan, vapautti aallot vaahtoharjat, velloi luonnon vedet pursumaan, sydämissä elpyi toivesarjat, …
”Oi, Tellervo viekas ja vienoinen, mihin poikasen polosen veitkään, miks piirtelit syömeeni pilkkojas ja sen hurmaten hulluksi teitkään! …
Tänne miehet, tänne miekat, tänne tapparat tuliset! Lännen jouset, lännen joukot tuulen siivillä tulevat, pistävät tulehen pirtit, kylät …
Kysyi tyttö poikaselta: ”Miksi ivailet alati, lasket lauseita pahoja, jotka pistävät syvälle – minuakin joskus pistät.” Vastas poika …
”Ja on kuin ilma uusi taas hengähtäis yli maan.” (Paavo Cajander) Jo pääsi paistamahan Suomen päivä, jo pilvet …
Ja jos mua lemmit armahain, niin tehkäme liitto ja vakaa, että ensi kekrinä tämäkin poika jo kultansa rinnalla …
Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks ja haaveet ne käy yhä haikeammiks, ne polttaa, ne hehkuu, ne halaa. …
Sinä olit kuin pikkunen kissanpoika, jaa, jaa, kissanpoika, sinä olit kuin pikkunen kissanpoika, sinä tyttöni mustakulma. Mut sanohan, …
8.12.1915 DITYRAMBI Varrella Sääksmäen vienoien vesien, hohteessa menneiden, kauniiden kesien, vuorella pyhällä miettivi mies, silmässä säkene, rinnassa lies. …
Jes siunatkoon, miten sievä hän on, kun näin häntä katselen! Miten silmänsä säihky on sammumaton, miten kaulansa valkea, …
Jo loppuvi öljy mun lampustain. Ulos ikkunan yöhön ma tuijotan vain. Ma katson ja katson ja aattehet ne …
He asuivat kaikessa rauhassaan, he raatoivat, tekivät työtä, tulet hehkuvat heidän tehtaissaan ylt’ympäri valkaisi yötä; he padoin sulkivat …
Pian soivat joulukellot kaikkialla, Jumalan rauha kulkee kautta maan, näkymätönnä joka akkunalla jo joulutonttu tanssii tanhuaan. Mut mustat …
Niin, nyt sen tiedän. Siellä jossakin on laakson liepehellä linna suuri, min ympärill’ on puisto ihanin, mut puiston …
Minä avaan syömeni selälleen ja annan päivän paistaa, minä tahdon kylpeä joka veen ja joka marjan maistaa. Minun …
Kaikki palas: Suomen linnut, Suomen kesä, kukkaset, taas kuin ennen kirkkahina kisaa järven lainehet. Jälleen yössä valkeassa saaret, …
(Yleiseen kansalaisjuhlaan Suomen Kansallisteatterissa 25.3.1917) Aron himmeän helmasta aurinko nous, kuin oikeuden juhlaan sen soi sotajous, se leimusi …
Alkua elämän etsin, äärettyyden äärtä, maailman, Jumalan juurta, päättömyyden päätä; on nyt ongelma opittu: Jumala on murhe. Suru …
Mikä on tammipuun tohina minun koidon korvissani? Tammi on Jumalan tammi elämän aukean aholla, päivässä pimenevässä, laulun yössä …
Ystävyys murtuu, rakkaus katoo, ei katoa minun kuoleman-ikäväni. En minä tiedä sinun alkuasi enkä aavista sinun loppuasi, mutta …
Kenen korkeat jumalat keinuunsa ottavat kerta, eivät ne häntä yhdessä kohden pidä, he heittävät häntä välillä taivaan ja …
Oi, miksi, miks häntä moiti en, kun multa hän kaikki vei – mut kuinka jos kurja ma lienenkin, …
Syytön olin minä, sen kuudan-yö seuloi, syyttömämpi sinä, sen tähti-neiet neuloi. Katuisinko sitä? – Sydämeni härmää. Mitä itket, …
Kas, lempi se on kuin kukkanen ja kukkia lempivi Kaarin, hän poimii ja painaa ja liimaa sen ja …
1. Oli aika, kun suuria aioin, maat taivaiksi unelmoin. Nyt istun ma yksin, yksin, näin päiviä viettää voin. …
On meitä kaksi lapsuusystävää, hän toinen vieno, puhdas, puron lainen ja hento niinkuin kielo helmipää, ma toinen rauhaton …
Minä kuljen kuin kahta polkua, minä palvelen herraa kahta, kuin koskelo vierin mä virtoja, kuin sotka ma soudan …
Näin ma kerran silmät synnilliset, silmät suuret, tummat, tulta-lyövät, jotka vaati kaikki tai ei mitään; niiden vierell’ loisti …
Kai ihmettelit sinä itsekses, miten paljo ma sentään kestin, miten kestin ma nauruas, pilkkaasi, sen ennen kuin erolla …
Kai useinkin tyhjältä, tyhmältä niin tunnuin ma mielestäsi, kun vaieten, ilman aatteita, minä istuin sun vierelläsi. Elä tuota, …
Nouskaa aallot hyrskyharjat lauluanne laulamaan, että laulustanne taasen uljuutta ja voimaa saan! Mutta mulle miehen mieltä aallot enää …
Vaarass’ on taattojen tanner, vaarassa maammojen manner, onni ja vapaus maan! Raikuvat tornista torvet, vastaavat Väinölän korvet: Suomea …
Kaks joutsenta virralla vierekkään ui salmia ulpukoiden ja tyyn’ oli virta ja tyynessään kuvat valkeat kuvasti noiden. Tuli …
Hämäläinen idylli Ruuhessansa liki kaislarantaa istuu korpraali ja everisti, vanhat kumpikin ja kuulunehet kerran suomalaiseen ruotuväkeen; kummankin jo …
Kaleva kuuluisa kuningas käkesi kosihin käydä Vuoren mointa morsianta. Hiiden neiti hiilihapsi kutoi verkon kutristansa, silmän-iskuista yliset, luomen-laskuista …
Tuop’ oli Armi antimuori, istui aitan portahalla, se suki suruista päätä, huolellista huojutteli. Tuo kulki Kalevan poika kuusikkoa …
Noin nään sinut vieläkin edessäin: Sinä katselit kalliolla yli ulapan aaltojen siintäväin – ja mun oli hyvä olla. …
Eukko harmaata kangasta kutoo. Ulkona syys-sade synkkänä putoo. Hän kutonut on sitä lapsesta saakka. Sitä kutoi äiti ja …
(Hollannin pienen, mutta henkisesti suuren kansakunnan ynnä sen jalojen oikeus-oppineiden kunniaksi kirjoitettu) Maa pienikin voi olla mahtava, suuri, …
Työn tyynen ne aikoja ollehet ei, oli vainon se vuossata sankka, sota soi, veri vuos, viha veljiä vei, …
(Leo Mechelinin muistolle omistettu) Varmaan hän oli myötäsään soutajaks luotu. otsalla onni, sielussa sointu ja rauha; sorjemmin sous …
Tiedän kaartin kansallisen: kaarti kultuurin. Sotivat siinä kuollehet elävät, kaikki vallat valkeuden. Tunnuslause tuo väkevä: ”Sota on soipa …
Kansan henki haltioitu, myrsky pitkän pilven alta, päivä päässyt kalliosta, ken voi teljet tehdä sille? Metsä liikkuu, manner …
Jäät järkkyvät, paisuvat maat sekä veet, nyt kansojen käy kevätmyrsky, veri virtoina vierii ja kyyneleet, soi itkun ja …
Kukka on kasvanut erämaan sannassa, puna-raakku auennut aavikon rannassa. Erälaivat soutaa, ihanansa Intian prinssi nyt noutaa. Tulikuumat niinkuin …
(Uudenkirkon ja Kivennavan asukkaille omistettu.) Karjalan kannas on vartiopaikka, Karjalan kannas on kaunein paikka seisoa, kaatua, suuttua, surra, …
Laelta vaarojen lakkapäiden ja virtain varsilta miestä käy, kuin juhlajuoksuun on kiire näiden, vaikk’ kainalossa ei kannel näy, …
Ne karkelot niin oli hauskal, soi soitto niin hurmaavaan, ett’ aamuhun huilasi aika – mitä äiti nyt virkkaakaan! …
Alas astuvat immet taivaan joskus ihmisten lasten vaivaan, suovat lohtua, unhoitusta sinne, missä on mieli musta, polku yöllisin, …
Katson, katson, kaunis tyttö, katson silmies sinehen, pohjahan povesi katson, sydämesi syövereihin, etsin aatosta eloni, tulevia tutkistelen, tuotko …
”Laitapa minulle laulunen!” Vai laulunen! Vai laulunen! ”Laitapa minulle laulunen!” – ”Juu, kyllä, mut laulut ne maksaa. Annatko …
Poika nuori kaupunkihin läksi myötätuulta, purtta pientä viima vinha saatti salmen suulta. Alkumatkan aavan seljän kulki joutuisasti. Vasta …
Hän ratsasti armeijan voittoisan päässä, oli aurinko uus hänen otsallaan, kuin kruunu se kimmelsi tuiskussa, jäässä, kuin leimaus …
Milloin on ihmisen tuomio tullut? Silloin kun totta ovat haaveet hullut. Silloin kun elämä on kauniimpi unta, luonto …
Oli kesiä ennenkin mulla, suvi-aikoja suuriakin, mut kukat ne umppuunsa kuoli, nuput nuoret kyynelihin. Nyt aukee ne kaikki, …
1. NÄKY MERELTÄ Haaksi merta kyntelevi. Helmasta meren sinisen kaukotornit kangastuvat paisteessa suvisen päivän; virkahti tulija vieras: ”Lienevät …
Kevät kirkkahin, mitä virkkaisin, jos armahain tulis vastahain? ”Älä muuta kuin sula silmin, suin, kuole riutuen kera hankien!” …
Hän tuli mua vastahan vuorilla kuin taivahan valkea hattara. Hän tuli mua vastahan laaksoissa kuin koski, kuin virta …
Herran henki mailla kulkee, haudat kaikki aukeaa. Kas, jo katkee kääriliinat! Sydän uuden uskon saa. Maa, mi nukkui …
Terve päivä Pohjolahan, terve Suomehen suvinen aika! Terve lepikot lehtimään, terve käköset helkkymään, terve lämpimät lounatuulet, lemmen tuulet, …
Kimmelsi kiteet, miekkoina iskivät mielipiteet, välkkyi aattehen ankara teräs, nukkuva nousi, hengetön heräs, kasvoivat kansat jo oikeutta kohti, …
Kimmo vuorta viertävätä hiihtää yössä yksinänsä, taivaan tähtöset palavat, palavampi Kimmon tuska, kun hän korpia samoopi, yksin yössä …
Jyrise Tuonelan tumma paasi, järise vaivojen vaara! Jauha kaunoja katkeroita, surujen, tautien talkkunoita, keitä ailutten atrioita valtojen valiopöytään! …
1. RUNOILIJA-YSTÄVÄNI HUOKAUS. »Konstiko lauluja laatia on, kun on laulajan lahjat! vasta se tietävi työn, kell’ ei lahjoja …
I. MERKILLISTÄ Kun sinä arvostelet sanahelmin ja kukkivin kielin niin runoniekaksi sun luulevi kansa ja maa, vaan kun …
Neuvoisin sinulle, neiti, pari kolme konstiani, tien ohesta oppimaani eloni nuorella polulla: Ilo miten syntyvi surusta, miehen tarmo …
(hänelle, jota minä rakastan) Sanoi ennen elämä minulle: ”Kärsi ja nauti!” Sanoo nyt: ”kärsi!” ei sano muuta. Tahtosi …
Niin usein lapsena seisoi hän kotiniemensä kultaisen päässä, näki ohitse venhojen viilettävän niin tyynessä kuin rajusäässä, kalapurret, kaupan …
Vuota, kylmä tyttö, kyllä kostan – mietti poika tullen tytön luota – suukon kielsit, kohta kahta pyydät. Koston …
Sulle me lahjamme kannamme, oi kotiliesi! Suot sinä lämpöä, lempeä turvattomalle, köyhälle loistat, lohdutat myöskin murheita mahtavan, rikkaan. …
Lapin Kouta, kolkko miesi, tuo oli suurin tietäjistä Turjan tunturin takana. Kyyt viherti katsehesta, suusta lenti yölepakot, jalan …
(Prof. Waldemar Ruinille omistettu) Se oli Roomassa: laps oudon suvun rukoili hiljaa taideteelmän eessä, kuin ois hän yöstä …
Kuin musta ja valkea perho yli kukkien yhdessä leijailee, niin yhdessä riemu ja murhe mun henkeni tuutua heijailee. …
Kuka on hän? Kuiskeko kuutamo-yön, maan haltia, metsien haave, vai lauluko laulajan rinnasta vain ja henkeni yöllinen aave? …
Kaks lauloi lintua kehdollain ja toinen niist’ oli musta. Tilu ranttantaa, tilu ranttantaa, ja toinen niist’ oli musta. …
Synkkä on yöhyt ja öiset saaret, tumma on taivon vyö – Tummana impeni ihanan kaulan kaartavi kutri-yö. Valkea, …
Mä yksin soutelen yössä ja laulelen hiljakseen ja katson, vierellä venhon kuin leikkivät väreet veen. Ja aaltojen laillapa …
Oi, jos oma impeni armahin mä tänne sun vieraaks’ saisin, karit kaikki ma tieltäsi perkkaisin ja väylät mä …
Kai ihmettelet, miks iloinen niin tänään mä olen ja nuori, miks loitolle lämpöä säteilen kuin päivän paistama vuori. …
Kultaiset langat johtavat taivaasta maahan, kultaiset langat juoksevat rintahan kunkin, hohtavat, hehkuvat, kultaiset langat; kulkevat, kunne ihminen kulkee, …
Perho, perho, kultaperho, kuinka sua säälinkään! Kuluu siipes kultaverho maassa talven, yössä jään. Ruma uhkaa yltä, alta, pois …
(Kohtaus nykyaikaisen sanomalehden toimituksesta) Tuli kummitus kerran toimistoon – ihan oikea kummitus, keski-yöllä – oli toimitus viistänyt viidakkoon …
Kumpi on kauniimpi: uskoa, että vapaus koittaa, toivoa, että valkeus voittaa, ja taistella valkeuden eestä, – vai taistella …
Tää kansa on kuin kaupunki, min tornin kello seisovi, ja aikaa kysymähän niin nyt kaikki juoksee naapuriin. Mut …
Kun muistelen, kuin monta iltoa olen istunut yksin, yksin, ja katsellut taivahan tähtiä, jotka vilkkuvat vieretyksin, niin tyttöni, …
En saanut, impeni armahain, ma muistoa muuta sulta, jalan jälkesi jäi kotirantaan vain – vei senkin jo aallot …
Kun omena on kypsä, se putoaa, mut ensin se punan saapi. Tuo puna, tuo puna sinun poskillas, mitä …
Kun tietäis, kumpi se toistaan lie itkenyt enemmän? Kun tietäis, kumpi se nauraa voi nyt enemmän, minä vai …
Kun yksi rehkii ja yksi raataa ja kaikki repii ja kaikki kaataa, kun yksi kantaa ja kaikki sortaa, …
Kunis kukkivat kanervat kankahan ja vehreä rannan on raita, sinis vapaana keikkuos tyttöni vaan ja impenä iloitse maita. …
Kysytään kerran, kuinka en sortunut silloin, kun olin kurja, pelkäsin itseäni illoin, kun koko maailma vastassa seisoi kuin …
(Helsingin Suojeluskunnan Ikämiespataljoonalle) On kaunista kaatua maan eestä varhain, mut sentään sen kuolo on kaunein ja parhain, ken …
”Mut jos mua tyttö sä rakastat, niin vie minut Metsolaasi! Me heitämme maailman herjan tään ja etsimme elomaasi, …
Kuljin ma kuoleman peltoja pitkin, kuolema kynti ja minä itse itkin. ”Tule mies rengiksi!” kuolema huusi – ”Saat …
Kantaatti Kaupunki nukkuu, paukkaa pakkasen harmaja henki Yön äänet hukkuu, turtuvat tuskat jo ihmisienki. Kuu kumma valvoo, leimuavat …
Mitä etsit, vanha vaimo? – Etsin emon lasta. Minne kulki kullan kehrä? – Läksi maailmasta. Tappoi tauti naurusuisen? …
On kylmä ja kirkas tähti-yö. Veet himmeät laivan laitaan lyö; ylt’ympäri huokaa korpien vyö ja halla harmaja suo-maan. …
Kuten tahdot vaan, kultanuppuni! Siis ollaan me oudot jälleen? Taas alkakoon hymyt, teeskelyt, koko ”volangin” heitto, kas tälleen. …
(Z. Topeliuksen 100-vuotisjuhlaan 25.1.18) Kutoi kangasta elämä taruloimin, taikaniisin, polki auvon polkusimin päivän nousevan punassa. Kaaloi lapsi katsomahan, …
Kuu kalpea kulkevi kulkuaan, kevät-yö on kaunis ja pyhä. Kai aika jo ammoin erota ois, mut yhdessä ollaan …
– Mitä laulatte Kukkian kultaiset laineet? ”Me hautaamme matkasi haaveet ja maineet.” – Mitä tiedätte taivaalla yön sinipilvet? …
Kuu jo kylmeni. Näkivät tähden talvisen eläjät edessänsä Maan ihanan, kuuma-rinnan, riemu-täyden. Nurkui kansa nuorempainen: ”Sinne siirrymme ijäksi …
Tampereen valloituksen muistoksi Kuusenlehvä, lemmenlehvä, isänmaamme päivä! Milloin näyt, niin häipyy Suomen häpeä ja häivä. Kuusenlehvä, kukkalehvä, muistuu …
Kuuhut halki usva-yön, kutoo kumman helmivyön, noin läpi mieleni utuisen kudot, neiti, kummat sillat, – sillat maasta taivahalle. …
Niin vakavan varmana istuvi hän torin pielessä portillansa ja kirkkoa, koulua katsastaa – ja kaukaa kiertävi kansa. Kas, …
Kesken kesää syksyn valju valta; hohkaa kylmän henki kaikkialta, hallatuulen hammas luihin puree, metsä, järvi murheellisna suree, saaret …
Rannall’ lahden istui talon Tilta kanssa Villesulhon kuherrellen, ihastellen illan ihanuutta, kuullen käkökullan kukkumista, joka tuolta rantakunnahalta helkytteli …
(Näin nimitettiin niitä naisia, jotka Ranskan vallankumouksen aikana istuivat kansalliskonventin kokouksissa ja sukkaa kutoen kuuntelivat sen päätöksiä.) La …
(Motto: ”Land skall med lag byggas.”) Maa on meillä rakennettu kilvan kieltolailla, siit’ on murhe musta, kun se …
Sinä olet lammas ja vuohipukki minä, ja ikuisella tuomiolla onnellinen sinä. Sinulla on sympatiat, puolueet ja perheet, minulla …
Lapissa kaikki kukkii nopeasti, maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin. Tuot’ olen aatellut ma useasti, kun katson kansan tämän vaiheisiin. …
I Tuikkii tähdet pääni päällä: ilta lie vai aamu täällä? Kulkee mailla kukkalemut: syksyn lie vai kevään kemut? …
Pakkanen kiihtyy, on hetki eron. Murhaten maksoi Lappi veron. Sinä sinne ja tänne minä: sinne sieluni, kunne sinä. …
Kuulkaa, kuinka kirkon kellot kaikuu kautta maiden merten: pou pau, pou pau! Kuunteli sitä hän lasna kodin köyhän …
Talven pitkän ahkerasti luimme, nyt me niemen kainalossa uimme, sitten kirjat kiirehesti loukkoon, itse varsain, vasikoitten joukkoon, koska …
Laulaja: Tuhat kertaa rikkonut oon sua vastaan, tuhat kertaa maailma murteli lastaan, tuhat kertaa tehnyt oon tihua työtä. …
En, enhän muuta ma tahdokaan kuin laulaa, laulaa, niin laulaa, kun laulut mun helkkyvät rinnassain ja pyrkivät pitkin …
Tie ei pääty sentään, vaikk’ei nouse taivaasen. Sana, laulu lentää alaspäinkin astuen. Kuljen kuilun pohjaan, poveen naisen naurusuun. …
I. Päivä painui, tähti sammui, Aino aaltoihin ajoihe, katoi kaunis ilman alta. Lankes laulajan unelma, katkes kielet kanteleesta, …
Ja minä se olen se laulajapoika ja mull’ on laulun ääni. Kekrinä kullan ma kihlasin ja kevähäll’ on …
(Gustaf Fröding) ”Sula jääni, suo mun vieriä, virrata vapaana”, näin keväälle huokasi talvi. ”Kenties, jos päivän on tahto …
Kell’ onni on, se onnen kätkeköön, kell’ aarre on, se aarteen peittäköön, ja olkoon onnellinen onnestaan ja rikas …
(Kun Kalevalan sankarit ennen muinen valon sotaan suorivat, kerrotaan heidän ennen lähtöään marssineen Ukon puun ympäri laulaen seuraavaa …
Haastavi hongat harmaapäät: Ei ennen tääll’ ollut tälleen, ei leikitty, tanssittu päivät pitkät ja herätty leikkihin jälleen. Päivät …
Hyvä oli iso minulle, siskoset sitäi paremmat, paras armas äitimuori. Mie itse hyväpä kelle? Paha oli maailma minulle, …
Lemmen lehti, Luojan terttu, pyhän viidan virpi! Mik’ on meidän metsällämme, kun ei linnut laula? Joka varhain valvahti, …
Leikkiä lyöden sun luoksesi tulin, mutta ma murheesi hehkuhun sulin. Nyt olet iloinen, nyt olet vapaa, enkä ma …
(Suomen ”Lotta Svärdien” kunniaksi omistettu) Näin taru kertoo: Rooman rohkeen aikaan siell’ eli nainen, vaimo, keisarinna, mi uskoi …
Veikko: »Anna, sisko, ruusu tuosta, ruusu ihanaisin, että viedä immelleni illalla sen saisin!» Sisko: »Ota ruusu! Lemmellesi annan …
Lemmen aamu, rauhan huomen! Katso, juhlii luonto laaja, tunne, tuoksuu kukka tuomen, kuule, laulaa lehto taaja! Meidän aamu, …
(Gustaf Fröding) Minä rahalla rakkautta ostin, kun muuten ma saanut en. Soi kauniisti kantelo sentään, soi kiitosta rakkauden! …
”Puhu tuuli purjehesen, ahava aja alustal” (Kalevala XXIX) Tule tuuli, tuui purtta, vieös veikkosi venettä, anna juosta puisen …
Tuima on tuuli ja pimeä on taivo, suuri on ulapalla aaltojen raivo. Lahti on tyyni ja selkeä vaan. …
Legenda I. Lukukammiossaan hiljaisessa istuu mahtava Maunu Tavast, lumitukka, valkoparta vanhus, kohta mies satavuotinen; kesäpäivä painuu, iltarusko kultaa …
Lepän lehdille lauluja kirjailen ja heitän ne virran viedä. Yks vierivi sinne ja toinen tänne ja kunne ne …
Taas tunnen sydämessäni tuon tuskan kuluttavaisen: voinko alkaa ma alusta? Liioin vaadit, vaivan lintu. Vaadit mun visertämähän taas …
Lintunen lehdossa kirkkomaan, laula, laulele virkku, laula mulle ja laula muille, taivaan tuulille, metsän puille, kuolema kulkee kulkuaan, …
Lens lintunen mökkini lasille ja lauloi kaunihisti. Moni otti kiinni sen lintusen ja sen vangiks häkkihin pisti. Minä …
Hän imi, hän puri, hän puristi mun, ja hylkäs kuin omenan kuoren. Hän juonut on mahlan mun maljastain, …
Orjat, kytketyt yhteen, loukatut sydämehen saakka, ranteissa rautaiset kahleet, harteilla hallava taakka! Emme me yhtyä voi, emme myös …
Kiesus Karjalan jumala tuo oli karjan kaitsijana ruman Ruotuksen talossa. Ruoja Ruotuksen emäntä pani konttihin evästä, viisi leivän …
Leikkivät nyt lapset kaksi Terhensaaren tanterella, liepeellä utuisen linnan. Kiittävät kiloa päivän: ”Armas aurinko, antaja pyhän elämän, aina …
Luonnossa luminen ilta, tähdentuike taivahilta, helke maassa, helke puussa, sukkulan kulina kuussa – siten kun omani saisin tulevaks …
Ah, Callidus, jos mua huokailet, niin liian usein luoksein hiivi et, on lemmen hurma lyhyt, haihtuva, mut ijäinen …
Löysin, löysin löytökäisen elämän aution aholta, naisen nuoren, naurusilmän. Ei hän ilkkunut ilosta, naljamieltä naurahellut, hyvyyttänsä hän hymyili, …
Ma oon kuin aalloilla pursi jo puoleksi täyttynyt. On ulkoa ulapan laulu sen tunkenut sisähän nyt. Ne ulapat …
Ma uneksin, että mun sydämein oli kuollut ja kylmä mun tuntehein. Ja sydäntä kuollutta tuudittain minä maantien laidalla …
Se on maailmanpalo, hyvät herrat. Se talo, joka palaa, on mennyt jo menneisyys. Kenen syy? Minun syy, hänen …
On raitis aamu, Palmusunnuntai, ja ilma tuoksahtaa niin puhtahalta, mut kylmä tuntu on sen tuoksullai – on vielä …
Maan me miekoin varjelimme, auralle nyt astutaan: sama meille, hurmehessa vaiko hiessä kastutaan. Monta pois on mennyt miestä, …
Maamies, mahti Suomenmaan, taas sun voimas tarvitaan, Suomessa on suuri hätä, kysytähän kyntäjätä. Suloinen on Suomenmaa, laulun maaksi …
Hymni (Esitetty ensi kerran Yliopiston Kalevalajuhlassa 28.2.1910) Vapaa syntyi Suomen kansa, muistaa vanhaa vapauttaan, lauluissansa korven kansa valtas …
Mielessä häll’ oli pilvilinnat, unohtui oman äidin rinnat, houkutti häntä tuulentuvat, himmeni hiljaiset mielikuvat, nousi hän haaveen porraspuita, …
Kehto ja hauta, harmaja valta muhkean mullan, sateen ja paahtavan päivyen kullan, nouseva norosta, turpehen alta, antaja elon, …
Yksi tuli sieltä ja toinen tuli täältä, idästä, lännestä, pohjan päältä. Yksi tuli hevosin ja välkkyvin valjain, toinen …
1863 – 1913 Tuo tottako ois: oli meillä kerran kansa, vapaa kansa vallassansa, ja kansalla hallitus, mi tajusi …
Pitkinä, loivina maininkeina mieleni myrskyt päilyy, elämänseikkailun, haaveen halut vain kokemuksina säilyy. Vanhenin vuosia kuukausissa. Mistä sen saatan …
Tahtoi meri taideniekaks tulla, lepäs tyynnä, peilipintaisena, kajasteli kaikki ilman kaaret, rannan raidat, suvi-illan ihmeet; kysyi vanhemmalta veljeltänsä …
”Urhot urhoja sanovi, naiset naisten nauruloita, sulhaiset sydänsuruja, neiet neitihuoliansa. Mitä sanon ma mies poloinen? Sanon yhtä neittä …
Maria! Miks suutelet mua, mun haaveeni haltiatar? Ma vaan olen kreivi von Fersen, sa Ranskan valtiatar. Sun polkusi …
Mansikkahan kesä-aamull’ läksin, pellon pientareita pitkin kuljin, muistin varoitusta äitikullan: Tuo’os mulle myöskin joku marja. Ahkerasti poimin, rove …
Keinutan kehtoa, laulatan lasta vaulussa vemmelpuun. Nukkuos tähtiä katselemasta, vaipuos kuusia kuuntelemasta, uinuos äitisi lauleluun, keinuhun vemmelpuun! Harva …
Juhlivat jumalat Suomen vaskiharjun hartioilla, kummulla kuparilinnan. Tuop’ on yksin Poika tuumi: ”Noin on mieli miekkoisien, kuinkapa kurjien …
Marjatan tähdet, maailman tähdet, tähdet tietäjienki, paistavat yhä, yö kun on pyhä, hiljainen ihmisen henki, tuikkivat tupiin, kylmiin …
(Suomen Tasavallan armeijan järeälle tykistölle omistettu) Ja koska me kurkkumme aukaistaan, me laukaistaan, me paukaistaan, mut nytpä me …
Matka pitkä, mieli musta, mistä lohdun saapi? Entisajan auvon muistot murheet karkottaapi. Sinne jäi mun neitoni kuin kukka …
Me kuljemme kaikki kuin sumussa täällä ja kuulemme ääniä kuutamo-yön, me astumme hyllyvän sammalen päällä ja illan on …
Putosivat puista lehdet, pilvilöistä sateet, ei pudonnut tuskan taakka minun mielestäni. Muutti linnut maille muille, meni armas nainen, …
Äsken koito kotimailla kuljin taasen surussain, kun on mennyt koti multa, poissa poikamaailmain. Poissa tuolta tuomilehto, jossa kertun …
Tuo oli tarina maasta mainitusta, kukkivasta keskellä meren sinisen, alla täyden päiväntähden. Päivä päältä hellitteli, alla aaltoset vipasi, …
I Näitkö suuren näkinkengän kerta? Tunnet kaupungin kuin raakunkuoren, jonka halki meren henki puhuu huminalla iankaikkisella. Kaunis on, …
Meren maininki liikahtaa, kuuhut kultaansa rakastaa. Paisuu valkeat vetten pinnat niinkuin nukkuvan neidon rinnat. Meri kultaansa odottaa. Mustasukkainen …
Minne riennät, vierivä virta? Kunne kohiset, pauhaava koski? Mereen! Mereen! Meill’ on kiire! Tehnet teljen, särjemme sen. Tiedätkö …
Mikä on hanhien havina Vienan virran kainalossa? Ne on kolme Hiiden neittä, riisuit sulkansa kivelle, menit merta kylpemähän; …
Minun mieleni on niin kummallinen kuin meri kuutamolla. En tahtois ma touhuun ihmisten ja en tahtoisi yksin olla. …
Minä katselen kahta lehteä ja kahta kielon kukkaa, minä muistelen mustia silmiä ja muistelen mustaa tukkaa. Miss’ on …
En palvella tahdo ma mestaria, mi tunne ei syntiä, syitä, mi ruokkinut koskaan rinnassaan ei elämän myrkkykyitä, ken …
Kuulivat he virren kumman; käsi kädessä kulkivat kivistä tietä linnunlaulu-laaksoon, siinä lähde läikkyväinen, vesi vailla pohjaa. Katsoivat kuvastimehen; …
Mut oli kuin hiihtäjän syömehen ois syttynyt oudot mielet ja oli kuin ilmassa kaartuneet ois korkeat pihtipielet ja …
Metsähän oli mun mieli, kauvas kaupungin melusta, honkien ikihumuhun, ikikorven katvehesen. Tahdoin mä taloni tehdä alle kuusen kukkalatvan, …
Minä metsäntähteä rakastin ja kaunis on metsänkukka. Hän oli niin nuori ja valkoinen, mut häll’ oli tumma tukka. …
Ma oon kuin lapsi, metsään nukkunut, mi hämyn tullen herää huudahtain, mut pois on veikko, sisko hukkunut ja …
Oli miekka vanha mun taatollain, vain tylstynyt virkakalpa, mut sentään vartia Suomen lain, siis arvoltaan ei halpa. Se …
Tiedän, tiedän, mielitietty, miksi luotain läksit pois: kova, kolkko, lämmin, vieno kuinka yhteen soida vois? Sentään tässä sydämessä …
Pois joulukuuset, kynttilät ja riemulaulut lasten ja äidin tortut lämpimät – pois juhla onnekasten! Tää päiv’ on päivä …
Mies mieheltä, mies mieheltä soi taisto nyt kautta maan; kenet taisto kaas, hän nousee taas, ei petturi milloinkaan. …
Mies mielipuoleks tulla voi ja nainen voipi pettää, mut sua, surun Eya, oi, en voi ma koskaan jättää. …
Tämä kerta teidän kerta, ensi kerta meidän, tämä kerta meidän verta, ensi kerta teidän! Poltitte nyt meiltä tuvat, …
1. ITSENSÄ ETSIJÄ Koskena kohista, lampena levätä, merenä myrskytä, pilvinä piristä kohtalo itsensä etsijän on – syöksyä, haihtua …
En tiedä, oletko impi pyrstötähti taivahalla, valo maillensa menevä vaiko unten uusi päivä. Ja en tiedä, oletko impi …
Minkä taisin, poika parka, ja tyttö, mitäpä taisit tulelle tulisen silmän, Luojan suuren syttämälle? En minä sinua syytä …
Minun tieni ovat etsijän teitä. Onneton, ken mua seuraa! Ma olen huono opas. Käy tieni kautta harhain. On …
Minust’ oli kuin olisi soudettu me kirkasta järven pintaa ja aurinko aaltoja lämmittänyt ja rantakallion rintaa. Oli niinkuin …
Minust’ on kuin kuulisin vasta nyt linnunlaulun ja muun, kuin näkisin vasta nyt taivaan ja taivaalla tähdet ja …
1. Minä oli alussa. Minä kasvoi luona Kaikkivallan ja kaikki oli se Minä. Minä on maailman ajatus, työn …
Minä luulin sun eloni onneksi, sinä olitkin elämä itse, joka kuljetit kautta riemujen, mut kuljetit myös murehitse. Minä …
Minä rakastin metsää ja maailmaa, nyt rakastan häntä mä vain, hän on minun metsäni, maailmain, hän on minun …
Minä uneksin kahdesta koivusta, yli virran jotk’ kasvoi yhteen, ja unta ma näin, että kevättä kaks saman antoi …
Minä uskoni, toivoni hukkasin, minä laskin laivani kariin, sun suukkoihis tyttö mä uskon vaan ja mustahan silmäpariin. Ja …
Kukka liittyvi kukkahan, rukka liittyvi rukkahan, mihinkä liityn ma Mirjam rukka, missä on Mirjamin kukka? Päivä painui jo …
Mitä on tää? Mist’ tämä sunnuntai minun mieleni pyhäköissä? Miks metsä hohtavi hopeissa ja kuuset on kultavöissä? Miks …
Ne sanoi liioin sun laulavan ja ett’ olet alaston liian ja että sun ei sovi lempiä mua lemmellä …
Mua pelottaa, mua pelottaa, mua pelottaa tämä erämaa, mua pelottaa nämä ihmiset, nämä katsehet niin oudot ja kylmät …
Mua suutele kerran ja suutele kaks ja suutele kertaa monta! Me tahdomme uskoa eilistä unta ja huomenta huoletonta. …
Mun onneton ollahan pitäis nyt? Ma näinhän, että hän pilkkaa, ma näinhän, kuinka hän kulki pois hame hulmuten …
(Th. Reinille omistettu) Ihmissieluss’ oli myrsky. Tunteet kuohui, vaahtos vaiston lakkalaineet, tuhat mielikuvaa tunki, toinen toista ajoi, alkuvietit …
Mä metsän polkua kuljen kesä-illalla aatteissain ja riemusta rintani paisuu ja ma laulelen, laulelen vain. Tuoll’ lehdossa vaaran …
”Noh, pojat, päivä valkeaa, on aika työn ja toimen. Jo aura pelloll’ odottaa ja hepo eessä soimen.” On …
Pinnalla aaltojen tuhanten ajo, pohjalla kuolon himmeä kajo. Yksi ja moni on naisen veri, sama on aina kuin …
Naissaaren niemessä valkea paas merimiesten merkkinä loistaa, karit ympäri sen monet purret kaas, taru koitojen kohtalot toistaa, taru …
Voi, miten halveksun minä teitä maidon karvaiset katsojajoukot, te, jotka syrjästä seuraatte, kuinka eksyvät, syöksyvät syntiset, houkot. Ylenkatson …
Ne hienot sielut, ne hienot sielut, ne leijaa täällä, ne leijaa siellä, ne saavat sauhua, pölyä niellä ja …
Ne veivät multa mun iloni, nyt tahtovat surunkin viedä: ”Sull’ ei ole oikeutta surra, ei, ja nuori sa …
Keinulaudoilla kesäisillä nähtiin Inkeri-neiti tuo, tukka keltainen Inkerillä, kieli vilkas kuin virran vuo, kissankellojen kilinä soi, kussa katseensa …
(Kalevala-päivän johdosta 28 p. helmik. 1914) Kaukana, kaukana kansan on syntymäjuuret. Tuskin isää, äitiä muistavi kukaan, varsinkaan jos …
Niin jos oisit lauluni kuin on suuri metsä, äänet kaikki kaiuttaisit, kaikki sävelet sä. Metsässä on suuret puut …
Niin kauvas kuin silmä kantaa sua yksin, yksin ma näin, niin kauvas kuin aatos antaa olet ollut mun …
Yö ennen viholliseni oli vankin, vanhin, julmin, on nyt tullut toinen: Talvi, peitsi pakkasen pureva. Valkeus sanani suurin, …
Niin sinua katsoin neiti, kuin kangas kanervatansa, niin sinua kuulin neiti, kuin salo kevätkäkeä, kunnahalla kukkuvata. Kukit kukkihin …
Niin sinua katsoin, neiti, kuin lapsi lelua uutta, niin sinua kuulin, neiti, kuin korpi kevätkäkeä, kunnahalta kukkuvata. Kukuit …
1. Kaunis on ihminen, koska työn hikihelmet häll’ on kulmaluilla. Kauniimpi ihminen on, koska koti aidattu on linnun-laulupuilla. …
Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu; kesä-yön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhouu. En ma iloitse, en …
Hiihtell sininen neiti, sinisessä tähti-yössä, unessa etäisen onnen. Tuo tuli punainen neiti, punaisessa pakkasessa, taistossa elon ja kuolon. …
Yksinpuhelu Oi, miks en syntynyt ma ennemmin, kun Hellas vielä oli urhoin tanner, oi, miks en nähnyt miekkain …
Sinäkö sanelet yöstä, sinä, auringon sikiö, laulaja laveasuinen, kantama Kalevan kansan? Mitä tiedät yöstä sinä, joka et tuntenut …
Liukas niinkuin lumella suksi, kova niinkuin kuolon uksi, kitkerä niinkuin kiukaan lieska, makea niinkuin maito ja rieska, leikkivä …
Tuo tulleeko päivä mullekin kuin monelle muulle on tullut, että elämä jonkin on arvoinen, jota säästää ja säälii …
Hän nuor’ oli, mieheksi mainittiin – veriruusut nyt haudalla itkee – oli outoa laatua viisautens: hän Viroon matkusti, …
On monta kansan neuvojaa ja monta maassa Jumalaa ne julistaa. Mut yks on neuvo nuorilla, kun aik’ on …
Sain ma siivet aurinkoon, itse ilman herra oon, ukkoselta vaajat vienen, jumalaksi luotu lienen. Minkä tahdon, sen ma …
Näin unta kesästä kerran, kuinka paistoi päivä Herran, paistoi mulle, paistoi muille, paistoi köyhänkin pihoille; vihersi tuhannet virvet, …
Hehkui hälle Hiiden lempi, nousi yöstä noidan impi. Luja niinkuin luonnon luote, armas niinkuin aamunkoite. Tahtoi kaksin kanssa …
Minä nään, miten isäsi muisto sun sielussas himmenee, miten itsekin himmenen siellä ajan vierressä vitkalleen; sama kohtalo sunkin …
Oi, uni, jumalten lahja, punatulkku, puhdassiipi, tule luokse tarvittaissa, käy tänne kutsuttaissa, luo uron unettomaisen, tykö miehen mielipuolen! …
Oi, varjele Herra mun järkeäin, mua varjele hullun yöstä, mua kurita, mut älä anna mun näin elävänä hautahan …
Ei viha rakenna eikä rakkaus. Rakentajamme olkoon oikeus. Opasta tääll’ ei toista taivas-alla. Ei anna anteeksi elämä, älköhön …
Olen kyllin jo etsinyt totuutta, ole sinä minun totuuteni, ole sinä minun päiväni ohjaaja, unen antaja yölliseni. Vai …
Olen tahtonut tutkia taivaan ja maan ja etsiä toden lähteen. Nyt etsin mä vaan sinun silmiäs ja katson …
Oli mieleni paimenpojaksi, oli kummuille, kunnahille. Minä tahdoin torvea toitottaa metsän kuusille kuunteleville. Ja sitten ma toivoin, ett’ …
Oli mullakin pikku ylpeytein, nyt on mulla orjan mieli. Sua silmihin katsoa tohdi en, vaan katselen maahan ja …
Olin nuori ja onnehen luotin, sulosilmien lupauksiin, petin itseni, järkeni juotin utuhienoihin unelmihin. Opin taas kevätlaulujen nuotin, jonk’ …
Me oomme kuin luolassa ahtaassa. Tunnetteko? Tääll’ ihmisen kuihtuu joka aatos, tunne, teko. Rikos täällä on riemuita, syy …
Mun onneni kukkii kuin omenapuu kevät-öissä valoisissa, kun kuusten latvat ne kumartuu ja immet on unelmissa. Ne yöt …
On munkin rinnassani hongat huojuneet ja soinut soitto siell’ on latvain lautuvain, on munkin aatteheni nuorna nuojuneet ja …
On niin herttaista ajatella, että me olemme lapsia vaan, että sä olet vain pikkunen tyttö, minä vain poikanen …
Nelilehtisen apilan tullessain mä löysin karjatiellä, mut toisen hukkasin rinnaltain ja siit’ olen murhemiellä. Sen oisin ma antanut …
Voi, tyttöparka, sun ritarias ja voi sua itseäsi! Miks kaipaamme, mitä ei silmä nää ja mitä ei koske …
En, enhän niitä ma ymmärrä sun konstejas, tyttöni sorja, sen ymmärrän vaan, että ijäti mä olen lempesi, leikkisi …
Puhui Pirkka puuhkalakki: ”Hoi miehet, ylös urohot, satanut on uutta lunta, läkkäme Lapin kylihin, Lapin lasta velkomahan!” Läksivät …
En apua saanut, en apua saanut, kun nuorna ma äidistä orvoksi jäin, kun kuljin ma kerjäten mieron teillä …
Oli kerran mies Oterma, Otermalla veli Katerma, kummallakin nainen nuori. Ajoivat aamulla varahin hämäräisen metsän halki; lauloi puussa …
Nousi päivä nostamattaan, noidan mieli täyteen mittaan. Meni puhki taivonkansi, rikki ihmis-onni onsi. Seinät siirtyi, katto kaatui, velho …
Taas tulin surulliseksi muistellen sinua, armas, muiden kanssa ailakoiden. Lienen tehnyt synnin suuren. Virkoit pois sa vieriessä: ”Nyt …
– Katso! Tuossa tuttavamme! ”Väinämö, väkevä sulho!” – Murhamies sorean siskon! Liipaisenko? Laukaisenko? ”Tuo on kosto lapsen kosto, …
Haudatahan haaveet sairaat, saapuvat jo juhlavieraat. Uhoo uksen alta routa, elo, raaka niinkuin rauta. Astuu rumuus alle orren, …
Tyttö nuori päivät pitkät kulki korpimailla karjaa paimennellen, siellä riemusuulla lauloi tyttö, lauloi laajan ilman lintusille rinnan nuoren …
– ”Ah, painuva päivä, mi kiire on sulla? En jaksa, en jaksa ma jäljessä tulla, niin paljon, niin …
Paista, päivä, köyhän päivä, paista päälle päivän lapsen, siniviitojen välitse; paistat päälle yönkin poian, halki mielen hallaisenki, keltalehtien …
(Tekeillä olevasta tarunäytelmästä ”Vienan valta”) Aurinko armias, painuva mereen, kuin tuli taivahan tuskahan, vereen! Noin paras ihmisen paatuvi, …
Syyspäivän tasaus: yhtä pitkät piirtyy nyt vanat valkeuden ja pimeyden, Neitseestä Vaakaan päivänkehrä siirtyy, kuu täyttyy, kypsyy unet …
Hän tuomaripöydästä vietiin pois – hän, kansan mies, joka oikeutta säätää ja muillekin jakaa ties, ja oli kuin …
Maa on mainio meill’, elo elpynyt ympäri maata, tehtahat jyskyen käy, pieneksi pirstou puu. Korskuvi rautaiset orhit ja …
Kaitse, Luoja, köyhän karja, kaitse köyhän siemen, että kauan kukoistaisi väki Väinön niemen; jos et suone tyyntä säätä, …
(Eversti A. Sihvolle omistettu) Ajat ammoiset mieleen muistuu nyt, tuhatvuosien häipyy häivä, moni tarina päättyi, päättynyt ei vielä …
1. PUMA TIETÄJÄ Tietäjistä mahtavin on Perman maassa Puma. Puma maassa hallitsee ja taivahassa Juma. Luojan templi kaarikatto …
Mä kävelin metsätiellä ja kuuset ne kuiski vaan: Tuo kalpea tyttö saanut lie rukkaset sulholtaan. Ma laulua aloin …
Honka se humisi ikkunan alla, tyttö oli ikkunassa. ”Minkähän lienevi tuulen teillä kultani kulkemassa?” Tuulet ne honkoa huojutteli, …
Oli mullakin pienet murheeni, mut minulle niiss’ oli kyllä, vaikk’ ohitse kulkenut toinen ois ja ne kuitannut hymyilyllä. …
– ”Miks äkkiä vaikenit, impyein, miks silmäsi kyynelöi? Mikä pilvi peittävi päivyein, mikä onnesi ontoks söi? Kas, kuinka …
Kun sa naurat, nauraa sydämeni, kun sa itket, hyytyy hurmeheni, tunnen tuskaa, avutonta aivan, kun en arvaa aina …
Jälkeen aamu-usmien järvi hopeoituu, päivätönnä päilyen koreaksi koituu. Kuvastelee koivu, kuus, rannan viita viilee, kummallinen hiljaisuus syvyydessä piilee. …
Tuo tuima Pimeän peikko tunsi auringon tulevan Lapin tunturin laelle keralla kevähän uuden. Mietti murha mielessänsä: ”Minä auringon …
Piru tuli mun luokseni pyydellen: ”Suo mulle aartehet sydämen!” – Tulit liian myöhään ystäväin. Surun ruoste jo runteli …
Se musta lintu lens puusta puuhun, lens Imatran rannoilta Ruijan suuhun. Näin saapui murhe se matkallaan myös Tieran …
Eversti Kalmille omistettu Saapuu vuosisatain yöstä joskus viesti miesten työstä, jotk’ on olleet entisiä, sankareita mennehiä, urohia kansan …
Oi, Pohjan tähti, mi meille vilkut, ja piennä pilkut, mi ilkut tähdille kiertäville ja ihmismielille myrskyisille, jotk’ ei …
Puron ylitse kaita on porraspuu ja tyttö on portahalla. ”Pois tieltä tyttönen vienosuu, kas, kiire on kiiruhtajalla!” Mut …
Kiireesti kierii ajan kehräpuu, välemmin kansa käyttää voimiansa, nopeimmin uskot, toivot uudistuu. Rakensi kansanvalta rintamansa, kun meitä uhkas …
Tuskaa luonto on täys, meri, maa, kaikki huokaa, ahdistus ilmassa on, pedot etsivät ruokaa, kaikkialla on pelko ja …
(Suomen Näyttelijaliiton yhteisnäytäntöön 7.4.1914) Monet kulkee mielikuvat sielussain, ei unhottuvat, kun ma muistan kultahetket, kaikki kauniit hengen retket, …
Suomen nuorille sepoille omistettu I Yöllä syntyi Ilmarinen, seppojen suvun kuningas, se syntyi sysimäellä, kasvoi hiilikankahalla vaskinen vasara …
(Tampereen teatterin avajaisiin 8 p. syysk. 1904) Aatra, käyvä kynnökselle, lippu, luotu liehumaan, pyhä viiri, pystytetty sydämehen Hämeenmaan, …
»Mit schwarzen Segeln segelt mein Schiff wohl uber das wilde Meer.» (Heine) Poikana purjehdin purrella kerran laineilla lakkapäillä, …
Poloinen, järkevä pääni, jäykkä, ylpeä jääni, etkö nyt hallita voi harmaata ees ikävääni? Muistelen päivin ja öin, karkoitan …
1. TUULINEN SIJA Neiti, neilikka punainen, yrttitarhan taideluoma, kammiossa kasvatettu, lempeässä lämmitetty; tuulinen sija sinulla oli tumman ikkunalla. …
Tuli hieno herrasjoukko salon sinisen siimeksehen, näkivät vierivän purosen, haastelivat haavemielin: ”Katso, kaunista puroa, kukkarannoin rientävätä, kuinka sen …
Legenda Pyhä Martti, mahtava piispa, yli ratsasti Ranskanmaan, jalo alla jalkova orhi, kaks knaappia seurassaan. Tuli ryöväri vastahan …
Suomen Tasavallan itsenaisyyspäivänä 6.12.19. Sua muistamme ain, pyhä syntymämaa, mikä lieneekin toimemme, työmme, ylin onni Sa oot, minkä …
(Mestari Ilja Rjepinille, suurelle taiteilijalle ja Suomi-ystävälle omistettu) Kuin Volga, kuin Volga on Venäjälle pyhä, on meille Luojan …
Pyhä Yrjänä ylinkä kuuli immen kiljahtavan Turjan tunturin takana; karahutti katsomahan. Kuikutti kukat kanervan: ”Viety on tästä neiti …
Oli yö, kun astuin kammioos, oli aamu, kun heräsin suuteloos, miten kadulle pääsin, ma tuskin muistan; ma seison …
Pyhät on pihlajat pihalla, pyhä on kukka pihlajassa, marjaset sitäi pyhemmät. Pyhä on kuusikon käkönen, pyhä on suvinen …
Jo hanki haihtuu, lähtee jää, pääkallot suosta irvistää, ne kysyy toinen toisiltaan: – ”Mink’ olet mies sa vieraan …
Tahdon nousta taakan alta ennen kuin on kuolon ilta. Heittää kuormat tietämisen, kiviriipat taitamisen. Tahdon alle taivaankannen, asuntoihin …
Kiitos ja kunnia vatsamme hyvän, aiomme ottaa naukun nyt syvän, kiittäen Luojaa kaikista töistä, niin elon päivistä kuin …
Railo jäässä. Laiva yössä. Kone yksin jyskyy työssä. Päällä tähdet tuimat. Ovat matkamiehen mielet kovat. Eespäin, vaikka kuolon …
Raikkahasti laulaa aamunaalto, kun se läikkyellen rantaan lyö, hilpeä on haapalehdon helke, sit’ ei paina elon päivätyö. Yksin …
Ajatukset mun aivoissani niinkuin käärmeet kiertää. Käsi toinen neitosen nisissä ja toinen vartta viertää. Valkeat aatteet mustalla pinnalla. …
Maailma kulkevi kulkuaan. Hanki jo paksulta peittää maan ja kesä on jo keikkuen mennyt. Minun mieleni on kuin …
– Minne riennät, ratsumies? ”Kuolemahan kukaties.” – Sinnekö niin kiire sulla? ”Tahdon eellä muiden tulla.” – Tuonelaanko tummaiseen? …
Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin? Mitä on tämä hiljaisuus? Mitä tietävi rauha mun sydämessäin, tää suuri ja …
Hän kulkee diadeemi otsallansa ylitse maailman ja kansain yön, Hän, rauhan Herra, joka rinnassansa kaikk’ kätkee taistelot ja …
Kun aika kaikki pahempaan vain kääntyy, kun ahdistuu ain yksilöiden olo, kun kansat toiset vuotehellaan vääntyy, kun toisen …
Kuin vankeina hallan ja hyyn ovat kauan kahlitut järvien, lampien laineet pohjoisen maan, niin vankeina on väkivallan ja …
Minä tääll’ olen vieras, vieras vaan, olen ollut alusta saakka, ovat outoja minulle laaksot maan ja outo on …
60-vuotias Kuut kulkee, vuodet vaipuu ja vuosikymmenet, jää jälelle vain kaipuu ja muistot muinaiset. Yks mull’ on kaunis …
taikka yksi surullinen tarina pappilan Mantasta ja Hallin Jannen uusista kulkusista Hei, Hallin Jannen varsa se juoksi sitä …
Sinkoovat siniset liekit Lapin taivahan laella. Räiskyvät, räjähtelevät tulikielet Turjan yössä, kuin kiron timanttikannel, kuin vihan väkevä välke; …
Noin noukit rikkaruohoja, oi äiti, taimitarhastas ja kohta kaikk’ on puhdasta sun pienoisessa puistossas. Mut kohta sydän lapseskin …
Mi sulo, kun taloustoimissa liikut, mi lempeys, kun leikkien polvella kiikut, mi puhtaus mun sieluni ympäri saartuu, mi …
Kajanus, terve juhlapäivänäsi! Suurpiirteinen on ollut elämäsi. Et työtön koskaan ollut. Harmennuit taiteesi taistoissa, ja varmennuit. Päämääräs suora …
Onnen viimeinen, vihanta muisto, tarun hohtava talvipuisto, syksyn kuurainen kukkariuku, keväthangilla hopeatiuku, pulkka puikkiva, maassa härmä, kivi tahkottu, …
Yli Suomen purjehti pilvet, lumi verhosi joka puun. Yö selkes. Ja yhdeksästoista se yö oli helmikuun. Ja Pakkanen, …
Rakastettu, armastettu ijankaikkisesti! Kuinka kuolis lempeni, mi nyt jo kaikki kesti? Saat sa olla armoton ja saat sa …
Mun nuori, villi viinini, sua ilmaiseks en saanut, niin monet yöt sun tähtesi oon taivas-alla maannut. Sun ostanut …
Tuo turilas, Räikkö räähkä, neuvoi tien viholliselle, kahden kallion lomasta, syksy-yönä hiljaisena; teki sen henkensä hädässä. Polttivat kylän …
Sankarihautaa Helsingin Vanhankirkon puistossa katsellessa. Lempeät lehtivi puut, miss’ uinuvat sankarivainaat, vartio äänetön tuo järvien, metsien maan; taivahat …
Mull’ on, mulla on yksi salaisuus, hei, hip tula tuulia tei, mut sitä minä en sano kellekään ja …
Varkaan lailla hiivin hiljaa, ihmisiä karttelen, kuljen seinän vierustoita, keskitietä tohdi en. Kädessäni käärön kannan, sitä hellin povellain, …
(Aino Acktelle omistettu) Salome, sa hurmasit meidät sotakirkkailla soinnuillas. Salome, sa surmasit meidät punahuulillas, hunnuillas; kun kauneus, luonto …
Oi, sinä impeni samettisilmä, neitoni kaurihinkatseinen, miks on ilmehes arka aina, aina käyt kuni säikkyen? Puhdas tunto on …
Siellä Suomen on saloilla monta, monta nuorta miestä, joilla on sydän palava. Ja onpa saloilla Suomen monta nuorta …
(Suomen olympialaisille voittajille omistettu) Henkensä heittäjä tai elon antaja syntymämaalle, kauan saakohon hän kiitosta syntymämaan, varsinkin vaivaisen, polon, …
Kaari korkea kohosi, ihmislapset ihmetteli. Hetken heijastui, katosi, mylvähtipä myrskyn kannel, soi sävelet, Luoja soitti, kajahteli kaikki taivas, …
(Juhlaruno laulu- ja soittojuhliin 4-6.7.1913.) Oli kerran – ah, mene mielestäin se milloinkaan ei ehtoo – näyn näin …
Se Herra, jota ma palvelen, se ei ole Herra teidän, ei tunne se kirkkoja, munkkeja, ei kuule se …
Se oliko kieli, jok’ katkesi? Niin oudosti ilmassa helähti. Miks tyttöni kasvosi käännät sä pois? Vai sydämen kielikö …
Minä olen kuin pikkunen pakana ja sin’ olet jumalanpuuni ja ethän sa ilku takana, jos sulle sen kuiskaa …
Sen vasta ma naiseksi sanoisin, joka temppelit tyhjät täyttäis, joka henkeni, ruumiini vallitseis – ja ei valtaansa väärin …
(Varhainen aamu erämaassa. Päivä koittaa.) Nouseva Aurinko, ainoa ystäväin, kuinka sua kiitän sielusta, mielestäin! Ah, miten armaat on …
Kantoi tuuli purtta kahta tuolle puolen Lemmenlahta; pilvi kuun yli kulkee. Tuonen pursi tuima pursi korkeana kuohut mursi; …
Se lauloi sininen lintu: ”Ihmis-, ihmiskullat, kuinka teiss’ on tuhma tieto autuudesta elon! Kuinka nousta nuori kukka voisi …
Katrinainen kaunis neiti kesät karjassa käveli, näki outoja näkyjä; katsoi taivahan sinehen, kuuli kuinka puut puheli. Niin päivänä …
Oli kerran pikkunen kaupunki ja kaupungiss’ oli kirkko, mut huipussa kirkon tornin tuon oli kirkas, kiiltävä nirkko. Kun …
»Soi simapilli, kutsuos immet kuusikon helmasta karkelohon! Kuutamo kaunis alkava yöhyt – kaikki ne käskevi karkelohon. Liehuos liina, …
Sinä olet kuin kuplanen alla jään, joka kierii ja kulkee ja läikkyy. Sinä olet kuin kummulla kaste yön, …
Sinä olet kuin mandeli makea, joka vetehen viertävi suuta. Mun veren’ on nuori, mut sakea, ja kuulee illan …
Sinä tanssit kuin rautalangalla, sua näytellä rahasta voisi, sulta puuttuvi ”impressaario” vaan, niin onnesi varma oisi! Sinä tanssit …
Sinä teit minun eloni lauluksi ja mun arkeni sunnuntaiksi, sinä kylvit mun polkuni kukkihin ja korpeni kotimaiksi. Sinä …
»Niin suloinen ja hertas on kyll’ onnellinen lempi, mut lempi vallan onneton on sentään suloisempi. Näät siin’ on …
Mua syytät Leila siitä, ett’en laula kuin muutkin lempiväiset immestään, vaikk’ ennen niistä lauloin yhtenään ja sullai silmät …
Yli tyynen lampuen soudeltiin suvi-illalla immen kanssa ja silloin Laina se lausui niin alas katsoen aatteissansa: ”En tahdo …
Sua katson vaan, sua katson vaan, sua katselen silmät veessä. Tää onneni on niin outo ja uus, sen …
Oi, jos sinä tietäisit, tyttö oi, mitä kauniita maailmoita, sun povessas nuoressa unelmoi, sinä hengelläs hellisit noita! Mut …
Sua odotin lasna ma laineilla, kun kuuhut lahtea kultas, sua odotin silloin, kun ensi murhe mun eloni kukkia …
Sua tahtoisin ottaa ma leuvan alta ja taivuttaa sua taaksepäin ja suudella suustasi ilkeät sanat, joill’ armotta raatelet …
Kaks istui palolla paimenta, yks verevä, toinen vaalea. Se verevä se soitteli torveaan, se vaalea vaieten istui vaan. …
(Eteläsuomalaiselle Osakunnalle omistettu) Uusmaan urhot, jäämit jäykät, lapset raisun rannikon! Maassa meill’ on juuret vankat, tahto taivahalta. Oisko …
Kiiltää kärki noidan kiron, suihkaa sulkanuoli neron. Iskee päähän ihmisvaleen, syttää kylät suuret tuleen. Tarpoo talvi-öiset ummet, tempaa …
Sun naurusi, oi, sitä lemmin ma niin kuin laulua illan rastaan, kun aurinko kumpuja kultailee ja käkönen kukkuvi …
Suo että sun helmahas peitän minä raskahan, sairaan pään, suo että sun helmahas heitän minä mieleni murheen tään. …
(Prologi Kalevala-viikon yleiseen kansalaisjuhlaan Suomen Kansallisteatterissa 25 p. helmik. 1917) Turja, tuulien kuningas, puki päälle vainopaidan, suki varsansa …
Juhlaruno Ensi kerran Suomen suku esiin astuu omin töin, orjaellut vuosisadat, surrut pitkin päivin, öin, isän vuollen kirvesvartta …
Me vapaan Suomen vartiot maan vastaisuutta kannamme, me sille suunnan annamme, kun vanhain päättyy partiot, siks viivat, kulmat, …
Soi päältä Pohjan sankean nyt taika talvi-yön, maan kaiken kautta ankean lyö liekki laulun voittoisan kuin tähtikalpa Väinön-vyön …
(Abraham Ojanperän muistolle omistettu) Päivän poiat, laulun lapset, heimo henkien ijäisten tuskin muisti muinaistansa. Kansa kantelon pyhäisen ihaili, …
Liehui päivän Suomen lippu. Pyhä valtavaakunamme! Punakeltainen, palava pilvissä pimeän pohjan, maassa kansan marraskuisen. Kuulin leijonan puhuvan, jalopeuran …
Samat meille on soinehet Salliman kellot, Meill’ yhteiset olleet on orjuuden pellot, myös eivätkö vainiot vapauden, jos vaatii …
(Juhlaruno nuorsuomalaisille sanomalehtipäiville 13.11.1910) Maa, jota myrskyt ja ukkonen lyövät, jota omat koirat ja vierahat syövät, kansa, sa …
Minä seisoin ja huusin tappara kädessä: ”Tulkaa, nyt tulkaa, tulkaa kaikki, te miel’alat apeat, te vastasäät vaikeet, huolten …
Elontaistossa, tuulispäissä nuo aattehet suuret vain voi ihmishenkeä nostaa – näin oppia lasna ma sain. Mut aika ja …
Suvi-illan vieno tuuli huokaa vuoren alta, hongikon polkua hopeoipi kuuhut taivahalta. Hiljaa huojuu korven honka, kaukana käkö kukkuu, …
Yövyin ma salolle yksin, kaksin kapsahdin hereille, näin ma vienon vierelläni, kumppanin kupehellani. Tuota tutkin tunnustelin; ”Lienetkö tytär …
Minä syömeni hautahan heitin ja haudan ma kukkasin peitin, ett’ ihmiset katseli ihastuin – mut arvatkaa, miten vihastuin, …
Talvella lauluja tehdä ei, talvella tehdään työtä, talvella tuvassa istutaan, iltoja pitkiä iloitaan, talvella paljon on yötä. Talvella …
I Sydän, mitä sahaat? Sahaatko lautaa neljää, joiden välissä maata, maata mun mieluisa on? Sahaan ma rautaa, kahleita …
Voi löytää riemun rikkaamman ja runsahamman huvin, myös murheen ruusut mustemmat, ken haaveksii ja halaa, mut rauhaa, sopusointua …
Kaikki on käynyt niin kummalliseksi; uutta en enää ma uskoa keksi, laulan ma siks, mitä ennen ma lauloin, …
Kuin kulkee pursi lehtipurjehin, niin samoo aatokseni salaisin sun luokses, aallon impi ihanin, mi koskaan tenhos miehen mielialaa; …
(Elegia) Laine rauhaton, lyö, ah lyö! kohta kattaa sun talven yö, vankia valkean hallan tuska, murhe ja muistot …
Syreenit hiljaiset kesä-yössä, kuulkaa: minusta herkkää, heleää nyt luulkaa, en liene korppikotka alla taivaan, ma itseäin vain ihmiseksi …
Ei se kurja, joka kurjaks syntyi, ei se orja, jonka äiti orja, ei se maaton, joll’ ei maata …
Tuo ihala Syvärin impi poimi kukkia pivosen kesäisestä pihlapuusta, puhui pihlaja hänelle: ”Mitä sie minusta tahdot?” Tytti taiten …
Pitkät, hallavat hopeahunnut päällä pellon päilyy, päällä keltaisen maan ja metsän, puiden oksilla häilyy. Tuosta tiedän, on päivä …
Jo pilvihin taivas peittyy ja paljas on rannan puu, tuul’ laineita ärjyen nostaa, keto kukkiva kellastuu. Suven hertas …
Syyslehdet pään päällä lentelee, suru kulkijan rinnassa kumahtelee. – Ah, lentävä lehti, sun laillasko lien pian päässä ma …
Mikä valkeus äkkiä ympäri pääni? Mikä lempeä ääni kuin kieliltä kantelon hopeisen? Mun mieleni synkkyys haavehin haihtuu, suru …
Voima mahtava, voima ankara, ken olet sa, oletko Jumala? Tulen tunnen ma kyllä. Hän veljeni on. Tuli sieluni …
Tuntematonna ma maailmat ohjaan, korkeudet, syvyydet sydämien pohjaan, taivaasta taivaasen, tähdestä tähteen; maass’ olen, ilmassa, aallossa lähteen. Ei …
Minä käyn kuni kyntäjä pellollaan kodin rakkahan raunioita ja muistelen muistoja lapsuuden, kalaretkiä, karkeloita. Minä käyn kuni kyntäjä …
Tahtoisin nähdä ma Kartagon naisen, naisen, mi kassansa kaunokaisen uhriksi isienmaallensa kantoi, miehensä jousen jänteeksi antoi, silloin kuin …
Tai en itkis ollenkaan, rakentaisin majan vaan niemen kaiskun kainaloon, huojuvahan hongistoon. Souteleisin, jouteleisin lainehia lahden vaan, salmen …
Yössä istuu taideniekka. Miksi helkkää rannan hiekka? Yön on neitoset tulevat, yön on mustat morsiamet, valkeilla varsoillansa, ruskeilla …
Vitkaan, vitkaan päivät harmaat kangastuvat kuolon yöstä, haaveet haihtuneet on armaat, riemu rientää yksin työstä; poiss’ on elon …
On aurinko astunut mereen, meren kattanut jäykkä jää, syys siirtynyt sankarin vereen, pian talvikin hallapää. Ja voittanut on …
Tuo tiainen, lieto lintu, se hyvin vilussa viihtyi, sentään kaipasi sisälle, ihmislieden lämpimähän. Tuo kanarialintu kaunis se hyvin …
Uhkaa pohjan ääret aavat, hohkaa hanget kuolemaa, taivaat oudon siinnon saavat, Louhen linnat loimottaa, vankuu merenselkä laaka, ulvoo …
Tarhapöllö se oksallansa oli niin viisas, viisas, koska hän ei puhunut mitään: Suomessa sekin jo piisas! Tarhapöllö se …
Ken siellä? Ken metsässä huhuilee? Kuka viitakon oksilla vilkkaa? Ken heittävi huntua valkeaa ja puuhun piirtävi pilkkaa? Se …
Tuo ylpeä temppeliherra huus: ”Pyhä hautako meiltä mennyt ois? Meit’ onhan urhoa vielä kuus. Käsi kalpahan, veikot, pelko …
Tuosta rantahan tulevat; kultakaislat kaikkialla häilyy, soittavat somerot alla askelien onnellisten, hiekat heläjää, mullat muhajaa, veenvalamat, raakunkuoret jalan …
6 p. maalisk. 1901. Ämmän kuohut, Koivukoski, Pöllyvaara, Kyynärpää! Kaikki tunnen, kaikki tiedän, kaikki mieleen lennähtää. Täällä tehtiin …
hänen 50-vuotispäivänään Rautainen aika raikua kultaisen kielen, talvinen taika kukkia laulavan mielen, sentään sun soittos ain yhä herkemmin …
(Erääseen englantilaiseen muistojulkaisuun 23.4.1916) Astuivat jumalat kerran tykö ihmistyttärien, siittivät sukua suurta: henki Hellahan yleni. Tunnen toisetkin urohot, …
Barbaarein joukkoon joutunut on Alkibiades, siks sydän hält’ on sammunut ja mennyt mieli sees. Hän, Hellaan helmi kirkkahin, …
Nukkui maa. Tohahti tuuli, heräsivät henget kaikki. Mutta myös viha virisi: ”Kostanko isien kohlut?” Torattihin, taisteltihin. Taivas sees, …
On ollut kansa outo kaukana, on ollut maa ja suuri valtakunta, vaikk’ uinuu nyt se vuosisatain unta arojen …
Yön taivahalla jo tähdet käy, ei kulta korkea kotiin näy. Mua jos sa lemmit, miks viivyt poissa? Jos …
”Lähemmä, Jumala, sua!” ”Lähemmä, Jumala, sua!” Uppoo linnamme uiva. Maailma hukkuu, katoo kaikki jo kuiva. ”Lähemmä, Jumala, sua!” …
Toinen kaikkensa minulle antoi, toinen ei antanut mitään. Ja sentään kaikkeni hälle ma annoin, joka ei antanut mitään. …
Tahtoisin puhella kerran kera noiden päivän lasten, rintamaiden riemulasten, ehtoisan etelän lasten, heidän, joill’ on henki, hehku, sanat …
Me uskoimme, että ihminen ei voi elää, jos latva sen leikattu on ja irti on juuret. Me elämme …
Lensi aattehet aroilla niinkuin raisut villiratsut – en niitä tavannut kiinni. Keinuivat kuvien sarjat Intian ikilehoissa, virran vienon …
Hiilos hiipuu, tuhka tummuu, kohta kotiliesi sammuu. Aatos käy niin autioksi, mieli mieron nuotioksi. Muistuu moni nuori toivo, …
Tuijotin tulehen kauvan, liikuttelin lieden puita, ajattelin armastani, muistin mustakulmaistani. Hiilet hehkui, kuvat kulki, ajat armahat samosi, liiteli …
Sokko on sallimus, silmitön kohtalon vaskinen valta. Mies voi sen muuttaa, jos tulen ryöstää hän voi taivahalta. Rautakin …
Tuli tuoksuvat illat ja tyynet veet, kevätkuutamot koivujen alla, tuli lemmen kaihot ja kyyneleet ja lemmen hehkut ja …
Tuo oli tumma maammon marja syntymässä säikähtänyt, näki kauhut kaikkialla, haltiat pahat havaitsi, ei hyviä ensinkänä. Pani äiti …
Muille outo on olento sinun. Tunnen syntysi, olet minun. Selitän sielusi, päästän pulman, arvoituksesi julistan julman. Taidan sanoa, …
Turha sun mulle on kaunaa kantaa, retkeni rientää jo taivahan rantaa, kohta, kohta sen taaksi haihtuva on elon …
Nyt sanon sanat ikuiset, kirot painan paasikirjat. Kulo on luotu kulkemahan, kyy pitkä kähisemähän, miekka verta vuotamahan, sankari …
Hiljaa, hiljaa, muuten kuolema tulee, nyt ollaan oudoilla ovilla. Hiljaa, hiljaa, tai katkee kaikki, nyt jousi on liiaksi …
Kuulin tuulien puhuvan: ”Suureksi puhaltakaamme Suomi, luokaamme lujaksi, vakahaksi, valppahaksi!” Tuulet taivahan tulivat, puhalsivat päälle Suomen, maa meni …
Muut sydämen saivat, ma kantelen, muut murehti, nautti, ma en, ma en, en kurja ma elää, en kuolla …
Noin ne lauloivat jumalat, juorottivat jouhiparrat rannalla Aluen järven, Tuurin uudessa tuvassa: ”Autuas elämän arpa, kun on onni …
Tuo oli tyhjä Tyyrin tytti, vähä paimen pappilassa, meni messuhun kesällä, pisti piiat pilkkojansa: ”Tuossa Tyhjätär tulevi vailla …
Työ, kunnia korkein ihmisen, myös voima ja voitto ja valta, mut päämäärä ei, johon taistellen hän pyrkivi puuttehen …
En tiedä, kauvanko elellyt lien, minä Metsolan mesimailla. Mut syntyi hiuka mun sydämessäin kuin oisin ma jotakin vailla. …
Tähtöset tuikki niin korkealla. Min’ olin maassa niin matalalla. Miksi niin vilkutte tähtöset mulle? ”Siksi me tähtöset vilkumme …
Tuikkii reppänästä tähti niinkuin outo otsalehti. Paistaa pirttiin himmentyvään, miehen mieleen hämmentyvään. Kiiluu kautta mustan murheen, eteen keski-öisen …
On maailman yö, toki maailman yllä yks’ viiri on tähtinen, voitollinen, viel’ äsken se hurmehin hulmusi kyllä, nyt …
Lapsuuden muisto Ne porhalti lumisen lakeuden poikki ja lapset ne kavahti ikkunaan, ne ylitse kinosten kilvaten loikki ja …
Kuljen, kuljen kummallista tietä tähtitarhan, sadan saanut surman suitse, haavehen ja harhan. Täällä eivät piikit pistä, polta haavat …
Tän yön me tahdomme tanssia, puun tiedän mä nummella tuolla, sen ympäri hyvä on hyppiä ja sen oksahan …
Aarnikotka ilman alla liiteleikse, laateleikse, etsivi elosijoa Lapin tuiman tuntureilta. Virvaliekki yksin yössä vilkehtivi, välkehtivi, singoten sinisen soihdun …
Tuop’ oli Ukri tuhma ukko, herttua väkevän heimon, Aasian iki-aroilla, rannoilla rajattomilla. Liian suureksi sukesi, ylen kasvoi ylpeäksi, …
Jos Unkari vetoo Suomen puoleen, niin Suomi joutuu suruun ja huoleen: me millä autamme heitä? – Ei itkua, …
Niin, niin, niin, untahan kaikki on tää, mut kaunista, kaunista unta. Sua lemmin ja kaipaan ja kaihoan kuin …
Tarjosin sinulle kerran käteni kesäisnä yönä, kun oli linnut laulupuulla, kukat täydellä terällä; tarjoan sinulle käden nyt ma …
Ne ei ole nerot. Ne on nerojen eellä-käyjät ja usein tuskin kykyjä he ovat. Mut hermot heill’ on …
Ei silloin paistanut päivän kulta, kun puhkes kukkahan Suomen puu, jäät järkkyi, tunturit iski tulta, veet verta vyöryi …
Uus tähtönen, uusi maailma, uus ajatus ihmisen sielussa! ”Sun aatoksistasi tiedä en. Minä synnyin vuoksi miljoonien.” Siis olet …
Saapui kansa Auran suulle, poikki Pohjan tiestä, saapui sata jousikättä, tuhat miekkamiestä, mutta taakse taistokentän Päivän kukkulalle nousi …
Muilla olkoon vaalin valta, mull’ ei ollut milloinkaan; kuljin yltä taikka alta, itseäni täytin vaan; minkä tein, mun …
Ystävät, ystävät, ette te saavuta mua, ain olen siellä, mistä ei etsitä, ain olen täällä, mistä on mentävä, …
Ne hakkasi pois minut juuriltain – kohu korven soi minun korvissain – mun saattoivat salihin kimmeltävään, joka puolelta …
Voi meitä, voi! Tuossa taaton, tuossa veljen verta hanki joi. Voi meitä orpoja, voi meitä kurjia, voi vihan …
Meksikolainen legenda Hän saapui, hän neuvoi, hän hallitsi heitä, lait laati hyvät, somat siroitti tietojen, taitojen jyvät, näin …
Valkeat hanget mustan maan, toitteko rauhan maailmaan? – ”Emme, me peitimme vain veret, rauniot, ruhjotut ruumiit, asunnot autiot.” …
Hapses jo harmeni, vanha Täti, etkö jo levätä voisi? – ”Hoitelen lapsia siskovainaan, leponi hyödytön oisi.” Selkäsi köyrtyy, …
Menin meren rantaan, huokas aalto santaan. Minne kulki äidin kukka? Miks et kotikantaan? Huusin tuulen mukaan, kuunnellut ei …
Te seisotte keskellä keväimen kuin kaislikko mennehen kesäinen, joka lahden rannassa säilyi yli talven ja tuiskujen. Se myöskin …
Pikakuva Lentävi vanteet ristin rastin, ilmassa leikki ja laulu soi, kuuluvi pajatus kylihin asti, ihmiset kylissä aprikoi: rovastilla …
Vapaata miestä vangita ei voida väkivallalla, ei kalvalla, ei kahleilla, ei mahtisanalla; kun kaikki maahan kukistuu, hän seisoo …
Sen näön ijät kaiket muistan ma: Ylhäällä ikkunassa vanha herra, yö musta, katu täynnä kansoa. Pää päässä kiini …
Niin on Väinön laulun taika kuin on Suomen myrsky-aika, jylhä niinkuin jyske korven, soipa niinkuin kutsu torven, viepä …
Terve, Eesti, terve, veljet, terve, siskot Suomen sillan, terve, että murtui teljet, päättyi puhde pitkän illan! Taara auta …
Kuin airuet Taaton taivaisen, kointähdet korkean aamun, palas Suomen joutsenet jälkeen yön, jään, hallan ja hirmujen haamun, haki …
(Turun tulevan Suomalaisen Yliopiston kunniaksi kirjoitettu) Oli aika kerran, oli hetki Herran, kun Suomi suureksi suurtui, kun Suomen …
Ajan ei meri tyynny, sen syysmyrskyt myrää, tulet Kalevan kaameat taivaalla palaa, teräs tuoll’ yhä lyö, tykit tääll’ …
Murheen, tuskan, uhman virsi tottuneesti kaikuu täällä, harvoin väistyi hallan kirsi, paistoi päivä Suomen päällä, minkä paistoi, petti …
(Oikeuden marttyyreille omistettu) Jos on suurta tehty missä, sit’ on tehty sydämissä, kautta tarmon, kautta kunnon, hyvän kautta …
Kaadu metsä niinkuin kaski, seiso jalka niinkuin seinä! Muuten mielesi lahovi. Näin minä tuulispään tulevan yli korven, latvat …
Hän lauluja laatien istuu yöt ja päivin hän lausuvi yönsä työt – mä kääntyen, nääntyen kuulen. Mihin, polonen …
Joutsen jäinen Ruijan rannan, laulun lahjan sulle annan. Neuvon Manan mahtivirret, kimmahutan rinnan kirret. Laulat Lapin yöhön kukat, …
Mistäs saavut, myöhään saavut, poikani metsämies? – Isänmaan illasta, erämaan aamusta, äitini lempeä-lies. Miksi niin kasvosi kalpeilta paistaa, …
(Viipurilaiselle osakunnalle omistettu) Minkä liitti luonnon Luoja, ei sitä ihminen erota. Yks on maa ja yks on kansa, …
Soutakaa, soittakaa ihmislapset vaan! Täällä huolet haihtuu, vaahdoks surut vaihtuu, nuoret riemut nuoren rinnan täällä pulppuaa. Laskekaa, laulakaa …
Kelmeä kesäinen yöhyt yli maiden, merten; veno vettä viiltämässä. Kaunoista venossa kaksi; toinen sulho suuri, toinen morsian totinen. …
”Kansa outoja anoopi, ikävöitsee ilma kaikki.” – (Salamnius) Ja silloin Suomen tietäjä läksi vesiä ventoja kulkemaan, silloin vaikeni …
”Arvon mekin ansaitsemme Suomen maassa suuressa.” (Jaakko Juteini) – Mutta häipyy hetket nukkuvankin, vierii sokeankin viikot pitkät, kului …
”Yksi mieli, yksi kieli, siin’ on suoja Suomenmaan.” (Oksanen) Jo silloin Wäinön kansa ties, mit’ tehdä miekallansa, ja …
Minä koito kun synnyin maailmaan, oli tyyntä ja rauhaisaa, kuin alkavan ukkosen eellä on vaan – sitä tiennyt …
(M o t t o: Siellä on vapauden haaveilo haikein, missä sen puolesta taisto on vaikein.) Suomen lukkona …
Niin, Ville Vallgren! Aatoksemme lentää nyt päiviin, joita tuskin muistat sa. Elämä vierii, elonhetket lentää, mut sama lienet …
Marssii miestä niinkuin peistä, yksin, kaksin, monta rinnan. – Minne matka miesten nuorten? ”Liepehille Paidelinnan.” – Paljon lähtee, …
Virta venhettä vie. Mihin päättyvi tie? Lyö kuohut purren puuta ja talkaa. Mikä ihminen on? Virvaliekki levoton. Jo …
Lienet ollut virvaliekki, olit mulle onnen liekki, oikeaan minut opastit, aarteille elon ijäisen. Yöstä mun ylensit, nostit veljeksesi, …
(Ministeri Sokolnickille omistettu) Surun laps olet, Puola, vaan maailman suola, kun Europan taas pelastat, Sinä suuri ja sorja, …
Vuorilla kulkevat suuret tuulet, vuorilla lehdet ne lepattaa, vuorilla tuulevi, vaikka jo hiljaa nukkui laakso ja metsä ja …
Ei iloja monta ihmislapselle suotu: Yks kevään riemu ja toinen kesän ja kolmansi korkean, selkeän sykysyn riemu. Kyntää, …
Vuoret ja järvet ja suuret virrat Kalevan kansoa halkoilevat. Yksipä sentään on yhteistä meille: On Väinämön kalpa kannella …
Näin oli synty Väinämöisen, rotu rohkean runojan: Meren laajan suuri sulho kaihosi Kavetta naia, halki aikojen halasi immeksensä …
Tiedän, tunnenhan tarkalleen, ett’ tää on vaan välirauhaa, hetkisen virtaa vierivää. Taas kohta jo kosket pauhaa. Vain hetkeksi …
Sinä olet niin viisas, niin viisas, huu, mua ett’ ihan peloittaapi, ja mitä taas tullevi tapoihin, sun vertaas …
Missä marssi Vöyrin koulu muistaa Ristiina ja Oulu, Pohjanmaat ja mantereet; kuinka kuului Suomen usko, kertoo Ruoveen rantain …
”Oi joutuos Wäinämö vanha luo kaihovan kansasi taas, nyt Suomessa suuri on juhla ja joulu on ympäri maas! …
Pisara olin, mereen tulin, tahdon taas pisaraksi tulla. Iloita, surra, miten mieli käskee, ettei kukaan näe eikä kuule. …
Minä olen niin yksin, niin yksin, kuin yksin vaan olla se voi, joll’ on vaan yksi aatos ja …
Minä hiihtelen hankia hiljakseen, jo aurinko maillehen vaipuu, minun mieleni käy niin murheisaks, minun rintani täyttää kaipuu. Latu …
Meni sulho metsälle, veikko vieri kalaan, kauempana taaton kaski kunnahalla palaa. Minne, ah, mennen mennen polo morsian niin …
Meni sulho metsälle, veikko vieri kalaan, kauempana taaton kaski kunnahalla palaa. Minne, ah, mennen mennen polo morsian niin …
Ylermi ylpeä isäntä ajoi temppelin ovesta, lausui kirkon laivan alta: ”Täss’ on mies tämän sukuinen, kadu ei tehtyä …
Yli metsän koitti jo päivän koi, kun nurmella neitonen kulki, kukat kukkivat auki jo umput loi, jotk’ eilen …
Mua joskus jos mieheksi kiitettäis, yks ain’ olis ylinnä ansio mulla: se että ma seurassa tällaisess’ olen voinut …
Liekuttivat kaikki lamput viime vuossadan lopussa. Kaikki kynttilät kituivat kautta hengen valtakunnan kautta myös kotitupien. Niin tuli pilkkoinen …
– Mun rintani on niin raskas ja synkeä niin mun syön – oi äiti, en yksin tohdi ma …
Yö saapuu. Päivä on poissa. Hämy silmiä hämmentää. Jo kaukana korven soissa tulet virvojen viriää. Ypö yksin istun …
Istuin ma illalla yksinäni, kuulin ma hyrinän sydämestäni. Mikä siellä hyrisevi ainiaan? – Neitonen rukkia polkevi vaan. Istuin …
Sano, koska se koittaa se aamu, jona helposti herätä voin? Sano, koska se vaipuu se ilta, jona iloisna …
Salamat välähtelevät yössä mieleni pimeän, sinkoovat siniset liekit tuskieni tuntureilla. Näen hengen huimat kuilut, kuulen laulut Tuonen lasten; …
Miks tullut et Ziska, punahuulinen, valkeaniska? Niin kaunis, kaunis ol’ yö. Minä lauluja lauloin ja odottelin sua. Mulle …
Tuop’ oli Äijö yksin-synty, yksin-alku, yksin-kuolo, istui pilven paltehella, katsoi maailman menoa, lauloi laulun kaikki-öisen sisimmästä sielustansa, eikä …
Tuli tuvan ovelle Surma. Äkkäs äidin lapsinensa istumassa ikkunassa, viittas, nosti viikatteensa: ”Lempeä lepo Manalan.” Liikahda ei äiti, …
Älä usko tyttö mun laulujain, ne eivät totta puhu! Mut usko, mit ihmiset sanovat ja mitä huutaa huhu. …
Öin ja päivin, illoin, aamuin sinua aattelen alati, saman tunnen tuskan tunnon. Liemme luodut toisillemme, emme toistamme tavanne. …