Jo hanki haihtuu, lähtee jää,
pääkallot suosta irvistää,
ne kysyy toinen toisiltaan:
– “Mink’ olet mies sa vieraan maan?”
Ei tunne toinen toistansa,
mut kaikki korjas kuolema,
nyt kaikk’ on samankaltaiset:
– “Sua tunne en, mua tunne et.”
– “Ma sodin vuoksi synnyinmaan.”
– “Ma pyrin sankarkunniaan.”
– “Ma eestä ihmisyyden löin.”
– “Ma sotamiehen leipää söin.”
Suo sulaa, hanget haipuvat,
pääkallot mutaan vaipuvat,
vain poreet sieltä täältä käy,
ei kohta heitä ketään näy.
Eino Leino