Sua odotin lasna ma laineilla,
kun kuuhut lahtea kultas,
sua odotin silloin, kun ensi murhe
mun eloni kukkia multas.
Sua odotin silloin ja sittemmin
sua odotin kertaa monta,
ja istun ja odotan vieläkin –
voi tyttöä vallatonta!
Hän kulkevi vain minun kupeellain
ja vierellä käy ja vilkkuu,
mut kun häntä kosken, hän häilähtää
ja kutria heittää ja ilkkuu.
Eino Leino