(Morsian lähtiessänsä)
Heitän suoni, heitän maani,
Heitän heinikkopihani,
Heitän valkiat veteni,
Heitän hietarantaseni,
Kylpiä kylän akoille,
Pasikoia paimenille.
Suot heitän sorehtijoille,
Sekä maat maleksijoille,
Pihat pitkin juoksijoille,
Aitavieret astujille,
Seinävieret seisojille,
Kujovieret kulkijoille,
Ison niityt ilveksille,
Peuroille isoni pellot,
Ahot hanhien asua,
Lintujen lehot levätä.
Lähen tästä, kun lähenki,
Toisen lähtevän keralla,
Kanssa toisen karkulaisen:
Lähen pois talosta tästä,
Ison saamasta salista,
Veikon kestikellarista,
Sykysyisen yön sylihin,
Kevähisen kieran päälle,
Jottei jälki jäällä tunnu,
Jälki jäällä, tiera tiellä,
Jalan isku iljangolla,
Hangella hamosen toimi,
Helman hiepsintä lumella;
Ettei äiti ääntä kuule,
Iso ei kuule itkuani,
Ikävissä itkeväni,
Parkuvan pahoissa mielin.
© 2024 Runosto – Vanhoja suomalaisia runoja