Kaason istunta

(Kosiomiehen puoli)
Istu, istu kaaso rukka!
Kun istut, hyvinki istu;
Istu puhki puinen penkki,
Halki lautainen lavitsa,
Seinät sienille märännä,
Katso halki harjahirsi.

(Kaaso)
Niinkö teill’ on hoikat hongat,
Sekä pehmiät petäjät,
Ettei kestä kaason olla,
Nuoevaimon vaivutella,
Tämän illan istumilla,
Tämän aamun astumilla?—
Enmä istu penkillänne,
Enkä seiso sillallanne;
Istun hieprahelmoillani,
Seison kenstikengilläni.
Vain en istu ensinkänä,
Enkä seiso semminkänä,
Ennenkuin sulkani sulavi,
Höyheneni lämpiävi.