Poika syntyi Pohjolassa,
Lapsi Ilmalan lahella;
Tullut ei miestä tuhmempata,
Untelompata urosta.
Söi syet, someret appoi,
Hiilet kuivat kuippaeli.
Yöt oli kiven välissä,
Päivät piili paaen alla,
Kesät kentällä makasi,
Talvet taljavuotehella;
Mennyt ei metsähän ikänä,
Ei kalahan kulloinkana,
Saivat jouset jouten olla,
Verkot viemättä vesille.
© 2024 Runosto – Vanhoja suomalaisia runoja