On nyt miestä miekan alla

Sykysyllä seikka syntyi,
Talven tullen työ tapahtui,
Kesällä etehen kierti,
Vasten meitä vaivaisia,
Kohti koitopäiväisiä;
Saivat miehet miekan alle,
Terän kirkkahan kisahan,
Rauan valkian varahan.
Saivat miehet miekan teille,
Sulhoset sotakeoille,
Varsat vainovaljahisin,
Surman suitsihin hevoset.

Voi sinäki ruuna rukka,
Kasvinvarsani valittu,
Siksikö sinäki syimyit,
Tähän ilmahan ylenit,
Sotiteillä sortumahan,
Vainoteillä vaipumahan!
Siksikö suin sinua,
Siksi syötin ja apatin,
Surman suurille ajoille,
Manan matkan juoksemille!

On nyt meitä miekan alla,
Poikia sotapoluilla;
Yöt porumma pakkasessa,
Luskomma lumen seassa,
Päivät päätämmä kululla,
Eli koiran kunnialla,
Isännät ikisiassa,
Miehet melkiarvosessa.
Vaan emme pojat poloiset,
Emme itke itsiämme,
Emmekä vaivoja valita,
Jos immet hyvin eläisi,
Päät on kassa kalkettaisi,
Impyet ilolla mielin,
Mesimielin morsiamet,
Naiset kaikki naurusuulla,
Lesket leikkiä pitäen,
Muoriset murehtimatta.