Luulin käyväni käkenä

Toisin tiesin, toisin luulin,
Toisin toivotin ikäni;
Toisin tiesi suuri luoja,
Toisin toivotti Jumala.

Käkesin käkenä käyä,
Kukahella kukkuroilla,
En käkenä käynytkänä,
Kukahellut kukkuroilla;
Toisin otteli osani,
Toisin käv’ käkeykseni,
Toisin väänti väärä lykky,
Toisin onni ohjaeli—
Väänti väärälle lykylle,
Onnelle osattomalle.
Täytyi ruupuhun ruveta,
Käsin käyä tähteliille,
Piti lenteä leholle,
Havupuille haihatella.

En nyt tuota tuhma tunne,
Äkki outonen älyä,
Kunne luome luotu lapsi,
Kunne kaivame katala,
Tien kunka otan etehen,
Juonen kunka juostakseni;
Lähenkö revon rekehen,
Vai lähen jänön jälille.

Jos lähen revon rekehen,
Revoll’ on reki matala;
Kiskoisi joka kivonen,
Joka kanto kaapaseisi.

Jos lähen jänön jälille,
Koukkupolven polkumille;
Jänö peittäisi jälensä,
Koukkupolvi polkumensa.

En lähe jänön jälille,
En rekehen repo raukan;
Istun ilveksen rekehen,
Ilves vie ison kotihin,
Reen käymättä kivihin,
Kantoloihin koskematta.