Tunnen mie hyvän tulosta,
Astunnasta arvaelen—
Tukk’ on tyyni tuulessaki,
Hivus ei visko viimallaki.
Tulosta pahanki tunnen,
Astunnasta arvaelen—
Tukka tuiski tuulettaki,
Hivus viskoi viimattaki.
Vielä tunnen muien sulhot,
Muitterammat muien sulhot;
Kun tulevat muorin luoksi,
Muhotellen muorin luona;
Kun tulevat naisen luoksi,
Nauratellen naisen luona.
Katso’pas minun katalan,
Mun katalan kaunoistani,
Ei tuo muorille muhota,
Eikä naura naisen luona!
On kun karhu kaunoseni,
Sulhoni suelle verta,
Ikenet on irvellähän,
Silmät kiljan kaljallahan.
Nurin tungeksen tupahan,
Väärin veäksen huonehesen,
Väätty pihlaja pivossa,
Käätty karttu kainalossa,
Seiväs säätty olkapäällä,
Karsittu karahka käässä—
Ei ketänä muuta vasten,
Vasten vaivaista minua,
Kohtipa kovaosaista
Kohti koitopäivällistä.