Maaria matala muori,
Taaria talon emäntä,
Lypsi lehmän lyyrytteli,
Kantoi maion kaarutteli,
Pani patsahan nenähän,
Kuppisehen kultaisehen,
Vaskisehen maljasehen.
Tuli hiiri, joi vähäsen,
Tuli toinen, puolen lappoi,
Tuli kolmas, kaiken kaatoi.
Läksi hiiri hiihtamahan,
Lyhytjalka lyntsimähän;
Katti vastahan tulevi:
“Mistä hiihat hiiri raukka?”
“Pakohon pahoista töistä,
Pilloistani piilemähän.”
“Mitä sie pahoa laait,
Kuta teit pillojasi?”
“Olipa Maaria matala,
Taaria talon emäntä;
Lypsi lehmän lyyrytteli,
Kantoi maion kaarutteli,
Pani patsahan nenähän,
Kuppisessa kultaisessa,
Vaskisessa maljasessa.
Meni veikko, joi vähäsen,
Meni sikko, puolen lappoi,
Menin mie, ta kaiken kaaoin;
Sitä mie pahoa laain,
Senpä tein pillojani.”
Tuon katti käsin tavotti,
Hiiren hirtehen ripusti,
Siinä veti veitsellänsä,
Piirsi peukaloisellansa,
Vei nahan Wenäehelle,
Kantoi kaupungin oville;
Sieltä sai sataiset markat,
Toi sieltä tuhannet tengat.
Niill’ osti ison orosen,
Hiirenkarvaisen hevosen,
Meren jäätä juoksemahan,
Somerta sirottamahan.
Meri parskui parmahille,
Somer silmille sirahti,
Juostessa hyvän hevosen,
Hyvän riskun riskuttaissa.