Mene päivä, viere viikko

Mene päivä, viere viikko,
Alene Jumalan aika!
Mene päivä männikölle,
Kule kulta kuusikolle,
Karkaa kataikolle,
Lennä lehmäslypsykselle;
Päästä paimenta kotihin
Vilusta, pahasta säästä,
Vilusta värisemästä,
Pakkasesta parkumasta,
Kannikkoa kaivamahan,
Pyttyjä pyältämähän,
Voivatia vuolemahan,
Kirnua kolistamahan.
Isäntä kova kotona,
Emäntä sitäi kovempi,
Poika puoli perkelettä,
Tytär kun tulikipuna,
Miniä kun miekan kärki;
Itse kaivoi kannikkansa,
Itse pyttynsä pyälsi,
Itse vuoli voivatinsa
Itse kirnunsa kolisti;
Paimenelle vanha taari,
Vanha taari, kylmä kaali,
Jost’ oli rakki rasvan syönyt,
Musti murkinan pitännä.
Annas tulla toisen tunnin,
Jo sanoi minun syöneheni,
Kannikkansa kaivaneeni,
Pyttynsä pyältäneeni,
Voivatinsa vuolleheni,
Kirnunsa kolistaneeni;
Sitte pieksi petkelellä,
Kolkutti kotahalolla.

Käsi poikki, jalka poikki,
Sen pahan talon emännän,
Oikiasta olkapäästä,
Vasemesta sarvennosta!