Emo tuuti poikoansa,
Toivoi tuuvitellessansa:
“Kun tuosta tuki tulisi,
Vara suuri valmeneisi,
Toisi tuo emolle leivän,
Kakun kannon juuren alta,
Kohokuoren koivukosta,
Kakkaran kanarvikosta!”
Ellös sie emo poloinen,
Ellös kantaja katala,
Lasta pientä peittehissä,
Varatonta vaattehissa,
Tuiksesi tuuvitelko,
Varoiksesi vaapotelko!
Jopa tuosta toissa vuonna,
Äsken kolmanna kesänä,
Tuki on tullut toisa’alle,
Vara muunne valmennunna;
Saatu on surman suupalaksi,
Kovan onnen otteloksi,
Orjaksi osalliselle,
Rahakkaalle raatajaksi;
Vai on sattunut sotahan,
Tapahtunut tappelohon,
Tykin suuren suun etehen,
Rautakirnujen kitahan.