Neito kasvoi kaunosasti,
Ylen lystisti yleni;
Kasvoi niemen kainalossa,
Simasen salon sivussa,
Lehon lemmen liepehellä;
Viikon kasvoi, kauas kuului.
Kaukoa tulit kosijat,
Yhet tuolta Tuuterista,
Toiset päätyi Päivölästä,
Kolmannet Kemijoelta.
Tuli Tuuterin kosija.
Neito vasten vastaeli:
“Enmä tästä ennen joua
Kun kiven kuluksi jauhan,
Pieksän petkelen periksi,
Huhmaren sukuksi survon;
Enkä lähe Tuuterihin
Tuuteriss’ on miehet tuhmat,
Miehet tuhmat, naiset laiskat,
Tyttäret typerämielet.”
Tuli Päivölän kosija.
Neito vasten vastaeli:
“Enmä tästä ennen joua
Kun kiven kuluksi jauhan,
Pieksän petkelen periksi,
Huhmaren sukuksi survon;
Enkä lähe Päivölähän:
Päivöläss’ on pitkät päivät,
Päivät pitkät, yöt lyhyet,
Iltaistumat ikävät.”
Tuli Kemijoin kosija.
Neito vasten vastaeli:
“Jo lähenki, jotta jouan,
Lähen mie Kemijoelle
Syömähän Kemin kaloja,
Kemin lohta keittämähän;
Hyv’ onpi Kemissä olla,
Kaunis Karjalan joella;
Siell’ on miehet mielelliset,
Tyttäret hyväntapaiset;
Eik’ oo illoilla ikävä,
Ei apia aamusilla.”