Konnun tytär

Eilen meillä lehmä poiki,
Teki valkian vasikan:
Vaskisarvi, kultakynsi,
Hopia otsassa hohti.
Isoseni, ainoseni,
Vie’pä tuota Wiipurihin,
Saata kaupunnin kaulle:
Tuo tuolta orihevonen,
Tahi pieni tammasälkö,
Jonk’ on lampi lautasilla,
Lähe länkien sialla,
Josta velhot vettä juovat,
Katehet kaloja syövät!
Osta kahet kankisuitset,
Vaskikannukset keralla!
Itse mä satulan saisin
Kovan koivun kuoren alta.
Orihilla otrat kynnän,
Tammalla talon asetan.
Lähen kullalla kosihin,
Hopialla liehumahan
Mokomata morsianta,
Konnun kuulua tytärtä
Ankaran anopin luota,
Apen ankaran talosta.

Isoseni ainoseni
Vei vasikan Wiipurihin.
Osti mulle mustan ruunan,
Vaihtoi pienen tamman varsan.
Ajoin varsani vaolle,
Mullokselle mustan ruunan,
Kynnin kymmenen vakoa,
Kynnin kaiketi kaheksan.
Varsa haukki varvunpäitä,
Musta ruuna ruohonpäitä.
Heitin varsani vaolle,
Mustan ruunan mullokselle,
Itse lehtohon letustin,
Hopiaisehen salohon,
Vaskisehen varvikkohon,
Kultaisehen koivikkohon,
Leikkasin lehosta virven,
Vesan tammisen tapasin,
Kultaisesta koivikolta,
Hopiaisesta salosta.
Toi surma susia paljon,
Kantoi metsä karvasuita,
Söivät varsan vaolta,
Mustan ruunan mullokselta.

Menin itkien kotihin,
Kallotellen kartanolle.
Iso portilla kysyvi:
“Mitä itket poikaseni?”

“Sitä itken taattoseni,
Vanhempaiseni valitan
Ajoin varsani vaolle,
Mustan ruunan mullokselle,
Kynnin kymmenen vakoa
Kynnin kaiketi kaheksan.
Varsa hankki varvunpäitä,
Ruuna katsoi ruohonpäitä.
Heitin varsani vaolle,
Mustan ruunan mullokselle,
Minä lehtohon letustin,
Kultaisehen koivikkohon,
Vaskisehen varvikkohon,
Hopiaisehen salohon.
Leikkasin lehosta virven,
Vesan tammisen tapasin,
Kultaisesta koivikosta,
Hopiaisesta salosta.
Toi surma susia paljon,
Metsä kantoi karvasuita,
Söivät varsani vaolta,
Mustan ruunan mullokselta.”

Tuon iso sanoiksi virkki:
“Elä itke poikaseni!
Läksinpä minäi muinen,
Läksin mie kauas kalahan:
Tuuli voitti, airo taittui,
Vene haapainen hajosi.
Panin sormet soutimeksi,
Peukalon perämelaksi;
Souin sormin saaroselle,
Kämmenin käpysalolle,
Niin veistin venon paremman,
Laitin purren pulskahamman.
Sie osta ori parempi,
Varsa kahta kaunihimpi.”

Ostin mie orihin uuen,
Varsan kahta kaunihimman.
Orihilla otrat kynnin,
Tammalla talon asetin,
Läksin kullassa kosihin,
Hopiassa liehumahan
Mokomata morsianta,
Konnun kuulua tytärtä.

Anoppi koria muori
Oli aittahan menevä.
Puhuttelin, lausuttelin:
“Onko teillä neittä myöä,
Tahi kaupita kanaista?”

Anoppi koria muori
Hänpä varsin vastaeli:
“Kanan kauppa orren alla,
Neien nelisnurkkasessa.”

Meninpä minä tupahan,
Puhuttelin, lausuttelin:
“Onko teillä neittä myöä,
Tahi kaupita kanaista?”

Tuotihinp’ olutta tuoppi,
Tuoppi olutta, toinen mettä.

“Enpä huoli syömisistä,
Enkä varsin juomisista,
Saisin nähä neitoseni—
Tuokate tupahan neittä!”

Tuotihin tupahan neittä
Sisaresten siiven alla,
Veljen akan verhon alla,
Kälysten käsivaralla.
Ei ole tuossa miehen naista,
Eikä miehen morsianta:
Paha raiska paita päällä,
Jatketut sukat jalassa,
Silmät pesty silloin tällöin,
Silmäkulmat milloin kulloin,
Suut’ ei siivottu ikänä,
Poskipäit’ ei polvenahan.*
Enpä tainnut tuota naia,
Kun oli musta kun torakka;
En tainnut vihille vieä,
Panna en papin etehen.