Kosissa käynyt

Ajoi kaksi kaupanmiestä
Jäletysten jäätä myöten;
Orit konsti kummallaki,
Hiirenkarvainen hevonen.
Isoni orihin osti,
Hiirenkarvaisen hevosen;
Osti sormukset soriat,
Sekä kihlat kirkkahimmat
Minun nallin naiakseni,
Kenstin kestaellakseni,
Ja konstin kosissa käyä.

Läksin konsti kulkemahan,
Kensti käymähän kosissa;
Nousin rannalta mäkehen.
Talopa oli mäellä,
Ei saata sivutse mennä,
Ei ylätse, ei alatse;
Ajoin talon tanhualle,
Talon pienille pihoille.
Neito kukkana kujassa,
Kalittuna kartanossa:
Kysyttelin, lausuttelin:
”Onko sinussa miehen naista,
Molotselle morsianta?
Joko tieät tikkaella,
Joko ommella osoat.”

Neiti varsin vastaeli:
”Jos en tieä tikkaella,
Enkä ommella osoa,
Tikatkahan tietävämmät,
Osaavammat ommelkohot.
Eikä arvellut emoni,
Ei luvannut vanhempani,
Neittä myötävän turulla,
Tarittavan tanterella:
Turull’ on tupakan kauppa,
Tamman kauppa tanterella,
Neito myöähän tuvassa,
Katon alla kaupitahan.”

Tuli tuo kukkapää tupahan,
Kassapää katoksen alle;
Mie tuota ihoamahan,
Silmät oli pesty silloin tällöin,
Poskipäät ei polvenahan,
Korvia ei kuuna päänä.