Juoksevi jokea kolme
Ympäri minun kotini,
Kahen puolen kartanoni.
Yksi joki mettä juoksi,
Toinen simoa siretti,
Kolmansi olon punaisen.
Tuli veikko vierahaksi,
Siskoni käviämeksi;
Juotin mettä veikolleni,
Siskolle simoa juotin,
Itse join olon punaisen.
Vein mä veikkoni hevosen
Tarhapeltojen perille,
Siltapeltojen sivulle.
Hävisi veikkoni hevonen
Lehmitarhani takoa,
Sinipellon pientarelta.
Laitin rengit etsimähän—
Eipä rengit löytänynnä,
Rengit etsi kirvesvartta.
Laitin piiat etsimähän—
Eipä piiat löytänynnä,
Piiat etsi pirran puuta.
Läksin itse etsimähän
Kolmen koirani keralla,
Viien, kuuen villahännän,
Seitsemän sepelikaulan.
Koirat sotki suota myöten,
Mie itse mäkiä myöten;
Löysin veikkoni hevosen
Tarhapeltojen tasalta,
Siltapeltojen sivulta;
Tuolle selkähän kavahin—
Ajoin rannat rapsutellen,
Hiekkarannat herskutellen;
Hiekat silmille sirisi,
Mullat parskui parmoilleni.
Tuli Kiesus vastahani,
Vaskivarpoja sylissä,
Kultakukkia käessä,
Mie noita anelemahan:
“Anna Kiesus kukkiasi!”
“Kellen kukkia anelet?”
“Anopille ankaralle—
En tohi kotihin mennä
Ilman noita kukkasitta,
Ilman vaskivarpasitta;
Anoppi kova kotona,
Appi vielä ankarampi,
Paljo saisivat sanoja,
Viikoksi vihan pitoa,
Minun tyhjin tultuani,
Viikon viivyteltyäni.”