Astuin aamulla varahin,
Läksin aivan aikasehen,
Omenoita ottamahan,
Pähkämiä poimimahan,
Emoni omenamaasta,
Tahi tarhasta isoni.
Näin omenan oksasella,
Punakuoren pääni päällä,
Nousin puuhun nostamatta,
Kohosin kohottamatta;
Toipa surma sulhon nuoren,
Sulhon nuoren, miehen kainun,
Tuli tuo omenispuulle,
Alle oksien osasi.
Suitset seitset vyön takana,
Takatarhilot käessä.
“Mitä suitsin seitsin laait,
Kuta tarhiloin tavotat?”
“Ottaisin omenamarjan,
Punakuoren oksaselta.”
Annoin oksalta omenan,
Puotin punaisen kuoren.
Sulho tuosta noin sanovi,
Itse lausui ja pakisi:
“En ole etsossa omenan,
Punakuoren poiminnassa,
Olen neion etsinnässä,
Punaposken poiminnassa.”
“Ei ole meiän neitojamme,
Ei meiän kotikanoja,
Suitsin seitsin ottaminen,
Tarhiloin tavottaminen;
Vielä näistä neitosista,
Ja näistä kotikanoista,
Äyrit äyhtien tulevat,
Pienet rahat piehtaroien,
Killingit kipoa lyöen,
Tolpat toistansa ajaen.”
“Vielä näistä neitosista
Ja näistä kotikanoista
Suku juopi suuret sarkat,
Heimo hempiät pikarit,
Kosija kokevi tuopit,
Kaaso kannut kallistavi.”
“Vielä näistä neitosista
Ja näistä kotikanoista
Isolleni ilvesturkki,
Ruisleivän ruokkimasta,
Emolleni näätälakki
Nännillä imettämästä,
Veikolleni verkaliivi
Kantamistahan kaloista,
Siskolle sininen kosto
Kanssani kasuamasta.”