Katri kaunis, neito nuori,
Sekä lievin tyttäristä,
Kovin kaunis kauoittaki,
Paras ilman pauloittaki,
Lakittaki muihenlainen,
Veroittaki muihen verta,
Myöhän myllylle menevi,
Päivän nostessa norolle.
Teki liiton kuun keralla,
Kuun keralla, päivän kanssa,
Yhen aian nostaksensa,
Katri ennen ennätteli,
Viisi villoa keritsi,
Teki kuusi kuontaloa,
Ne kaikki saraksi saattoi,
Vaattehiksi valmisteli,
Ennen päivän nousemista,
Auringon ylenemistä.
Pesi suuret pyöräpöyät,
Laajat lattiat lakasi,
Vei pihalle rikkojansa,
Rikoillansa seisatteli:
Kuuluvi kumu kylästä,
Tomu toisesta talosta,
Rikkahasta Riikolasta,
Paksusta Pajarilasta;
Kuului kattilan kamina,
Sekä riehtilän reminä,
Suolta suuri suitsen helke,
Avannolta aisan kolke.
Juoksi Katri katsomahan:
Siell’ on riski Riion poika,
Ja paksu Pajarin poika,
Hevoistahan valjastavi,
Kalujahan kaunistavi,
Lähtiäksensä kosihin.
Sanoi riski Riion poika,
Ja paksu Pajarin poika:
“Eläpä muille kaunis Katri,
Kun minulle Katri kaunis,
Pane päätä palmikolle,
Sio silkillä hivusta!”
Tunki kihlat kukkarohon,
Taskuhun tali hopiat.
Katri itkien kotihin,
Kallotellen kartanolle,
Ennätti emä kysyä:
“Mitä itket piika pieni,
Nuorra saamani nureksit?—
Mene aittahan mäelle,
Pane paita palttinainen,
Liitä liinan aivinainen,
Veä’pä verkainen hamonen,
Päälle paian palttinaisen!”
Katri kaunis, neito nuori,
Meni aittahan mäelle,
Löyti rihman rippumasta,
Langanpään lapattamasta,
Sihen surmansa sukesi,
Kuolemansa kohtaeli.
Kukas sanan saatantahan,
Kielikerran kerrantahan,
Rikkahasen Riikolahan,
Paksuhun Pajarilahan?
Karhu sanan saatantahan;
Kielikerran kerrantahan;
Ei saanut karhulla sanaksi,
Lehmikarjahan katosi.
Kukas sanan saatantahan,
Kielikerran kerrantahan,
Rikkahasen Riikolahan,
Paksuhun Pajarilahan?
Susi sanan saatantahan,
Kielikerran kerrantahan;
Ei saanut suella sanaksi,
Lammaskarjahan katosi.
Kukas sanan saatantahan,
Kielikerran kerrantahan,
Rikkahasen Riikolahan,
Paksuhun Pajarilahan?
Repo sanan saatantahan,
Kielikerran kerrantahan;
Ei saanut revolla sanaksi,
Hanhikarjahan katosi.
Kukas sanan saatantahan,
Kielikerran kerrantahan,
Rikkahasen Riikolahan,
Paksuhun Pajarilahan?
Jänis sanan saatantahan,
Kieli kerran kerrantahan;
Jänis varman vastaeli:
“Sana ei miehe’en katoa.”
Läksi jänis juoksemahan,
Pitkäkorva piippomahan,
Vääräsääri vääntämähän,
Ristisuu ripittämähän;
Jänis juoksi, pää järisi,
Perä pyöri, pelto liikkui,
Meni riskin Riion luoksi,
Ja paksun Pajarin luoksi,
Juoksi saunan kynnykselle,
Sauna täynnä neitosia;
Juoksi riihen kynnykselle,
Kyykistihen kynnykselle.
Riihess’ onpi Riion poika,
Se paksu Pajarin poika;
Sanoi riski Riion poika,
Ja paksu Pajarin poika:
“Pankate jänis tulelle,
Kierosilmä kiehumahan!”
Jänis saattavi sanoa,
Jänis varman vastaeli:
“Lie’pä lempo lähtenynnä
Kattiloihin kiehumahan;
Läksin sanan saatantahan,
Kielikerran kerrantahan.”
Sanoi riski Riion poika,
Ja paksu Pajarin poika:
“Mip’ on sana saatavana,
Kieli kerrateltavana?”
Jänis saattavi sanoa,
Jänis varman vastaella:
“Se on sana saatavana,
Kieli kerrateltavana:
Jo on Katri kaatununna,
Tinarinta riutununna,
Sortunna hopiasolki,
Vyövaski valahtanunna.”
Tuopa riski Riion poika,
Ja paksu Pajarin poika,
Tempasi isänsä miekan,
Hioi päivän, hioi toisen,
Päivän kolmannen lopulla.
Kyselevi, lauselevi:
“Syötkö syytöntä lihoa,
Juotko verta viatonta?”
Miekka mietti miehen kielen,
Arvasi uron pakinan:
“Syönpä kun syötettänehe,
Juonpa kun juotettanehe.”
Se on riski Riion poika,
Ja paksu Pajarin poika,
Meni peltonsa perille,
Perin peltohon sysäsi,
Kärin käänti taivosehen,
Itse kääntyvi käressä,
Kun on kuiva kuusen oksa,
Karsittu katajan latva.
Sihen surmansa sukesi,
Kuolemansa kohtaeli,
Sanoi kerran mennessänsä:
“Elkäte etiset sulhot
Tahtoko tytärtä toisen
Vasten mieltä mieholahan!”