Sairastaja neiti

Viron neiti sairasteli,
Sanoi sairastellessansa:
“Kun ma kuolen kuulu piika,
Riutunen tytär rikaspa,
Työ tiettää hyväin miesten,
Rahan alku aitallisten;
Viekeä minua maata,
Tupatkate tuutumahan,
Taaton tanhuan ta’aksi!
Vaan elkäte viekö’känä!
Eipä saane neito maata,
Piika pitkähän levätä,
Ison ruoskan roiskehelta,
Kapinalta karjan kynnen;
Iso nousevi varahin
Oritta opettamahan.”

Viron neiti sairasteli,
Sanoi sairastellessansa:
“Kun ma kuolen kuulu piika,
Rintunen tytär rikaspa,
Työ tiettää hyväin miesten,
Rahan alku aitallisten;
Viekeä minua maata,
Tupatkate tuutumahan,
Veikon venovalkamehen!
Vaan elkäte viekökänä!
Siell’ ei saane neito maata,
Piika pitkähän levätä,
Sinne saapi Saksan laivat,
Tervarinnat teutoavat.”

Viron neiti sairasteli,
Sanoi sairastellessansa:
“Kun ma kuolen kuulu piika,
Riutunen tytär rikaspa,
Työ tiettää hyväin miesten,
Rahan alku aitallisten;
Viekeä minua maata,
Tupatkate tuutumahan,
Emon kellarin etehen!
Vaan elkäte viekökänä!
Siin’ ei saane neito maata,
Piika pitkähän levätä;
Emo nousevi varahin
Hulikoita huuhtomahan,
Kirnua kolistamahan.”

Viron neiti sairasteli,
Sanoi sairastellessansa:
“Kun ma kuolen kuulu piika,
Rintunen tytär rikaspa,
Työ tiettää hyväin miesten,
Rahan alku aitallisten;
Viekeä minua maata,
Tupatkate tuutumahan,
Siskon pellon pientarelle!
Vaan elkäte viekökänä!
Siell’ ei saane neito maata,
Piika pitkähän levätä,
Siskon värttinän helyltä,
Sekä pirran piukkehelta;
Sisko nousevi varahin,
Alottavi aikasehen
Värttinöitä väännätellä,
Piukahella pirtojansa.”

Viron neiti sairasteli,
Sanoi sairastellessansa:
“Kun ma kuolen kuulu piika,
Rintunen tytär rikaspa,
Työ tiettää hyväin miesten,
Rahan alku aitallisten;
Viekeä minua maata,
Tupatkate tuutumahan,
Kirkon kirjatun sivuun,
Satalauan laitehesen,
Vierehen vihannan viian,
Lihavahan luumäkehen!
Siellä saapi neito maata,
Piika pitkähän levätä;
Siell’ on äiä äänetöntä,
Paljo paksua väkeä,
Lihavassa luumäessä,
Kirkon kirjatun sivussa.”