Poika tuhma Tuiretuisen,
Lapsi kehjo Keiretyisen
Läksi viemähän vetoja,
Maarahoja maksamahan.
Rekehensä reutoaksen,
Kohennaksen korjahansa,
Ajoa karettelevi,
Matkojansa mittelevi,
Noilla Pohjan kankahilla,
Lapin synkillä saloilla.
Neiti vastahan tulevi,
Hivus kulta hiihtelevi,
Noilla Pohjan kankahilla,
Lapin laajoilla saloilla.
Poika tuhma Tuiretuisen,
Lapsi kehjo Keiretyisen
Jo tuossa piättelevi,
Suutahan sovittelevi:
“Tule korjahan koria,
Hyvä lahja laitohoni!”
Neiti suksilta sanovi,
Hiihtimiltä hiioavi:
“Surma siulle korjahasi,
Manala rekyehesi.”
Poika tuhma Tuiretuisen,
Lapsi kehjo keiretyisen
Iski virkkua vitsalla,
Helähytti helmivyöllä;
Virkku juoksi, matka joutui,
Tie vieri, reki ratsasi.
Ajavi karettelevi,
Matkojansa mittelevi,
Selvällä meren selällä,
Ulapalla aukialla.
Neiti vastahan tulevi,
Tinarinta riioavi,
Selvällä meren selällä,
Ulapalla aukialla.
Poika tuhma Tuiretuisen,
Lapsi kehjo Keiretyisen
Matkoaan piättelevi,
Suutahan sovittelevi:
“Tules neiti korjahani
Maan valio matkoihini!”
Neiti vastahan sanovi,
Tinarinta riitelevi:
“Tuoni siulle korjahasi,
Manalainen matkoihisi.”
Poika tuhma Tuiretuisen,
Lapsi kehjo Keiretyisen
Iski virkkua vitsalla,
Helähytti helmivyöllä;
Virkku juoksi, matka joutui,
Reki vieri, tie lyheni.
Ajavi karettelevi,
Matkojansa mittelevi,
Noilla Väinön kankahilla,
Ammoin raatuilla ahoilla.
Neiti vastahan tulevi,
Kautokenkä kaalelevi,
Noilla Wäinön kankahilla,
Ammoin raatuilla ahoilla.
Poika tuhma Tuiretuisen,
Lapsi kehjo Keiretyisen
Hevoistaan piättelevi,
Suutahan sovittelevi:
“Tule neiti korjahani,
Armas alle vilttiseni!”
Neiti vastahan sanovi,
Kautokenkä kantelevi:
“Vilu on olla viltin alla,
Kolkko korjassa eleä.”
Poika tuhma Tuiretuisen,
Lapsi kehjo Keiretyisen
Avasi parahan arkun,
Kimmahutti kirjakannen,
Nostelevi, näyttelevi,
Katselevi, kääntelevi
Kultasuita sukkasia,
Vöitänsä hopiapäitä.
Niin tuli rekehen neiti,
Korjahan kohenteleksen,
Itse laitohon las’eksen,
Alle viltin vieretäksen.
Poika tuhma Tuiretuisen,
Lapsi kehjo Kieretyisen
Jo tuossa lepäelevi,
Nuoren neitosen keralla,
Käs’ orosen ohjaksessa,
Toinen neitosen nisoissa.
Siinä neitosen kisaili,
Tinarinnan riskaeli,
Noilla Wäinön kankahilla,
Ammoin raatuilla ahoilla.
Niin neiti sanoiksi virkki,
Sekä lausui ja kyseli:
“Lienetkö sukua suurta,
Isoa isän aloa?”
Poika tuhma Tuiretuisen,
Lapsi kehjo Keiretyisen
Itse tuon sanoiksi virkki:
“En ole sukua suurta,
Enkä suurta, enkä pientä,
Olen kerran keskimäistä,
Poika tyhjä Tuiretuisen,
Lapsi köyhä Keiretyisen;
Vaan mipä sinun sukusi?
Sano’pa sinun sukusi,
Jos olet sukua suurta,
Isoa isän aloa.”
Neiti tuon sanoiksi virkki:
“En ole sukua suurta,
Enkä suurta, enkä pientä—
Olen kerran keskimäistä,
Tytär tyhjä Tuiretuisen,
Lapsi köyhä Keiretyisen.”
Poika tuhma Tuiretuisen,
Lapsi kehjo Keiretyisen
Korjasta kohotteleksen:
“Voi poloinen päiviäni,
Kun pi’in sisarueni,
Lannutin emoni lapsen,
Noilla Wäinön kankahilla,
Ammoin raatuilla ahoilla!”
Veitsin länkensä levitti,
Rauoin rahnoi rahkehensa,
Hyppäsi hyvän selälle,
Hyvän laukin lautasille;
Ajoi päin sinistä merta,
Kohti kuohuja kovia,
Alle aaltojen syvien,
Päälle mustien murien.