Siin’ oli virsi kuullaksenne,
Toinen ilman ollaksenne;
Kumartakaa kuulijani,
Otsin maahan oppijani!
Ken tätä virttä kiittänevi,
Laulua ylistänevi,
Sille poika syntyöhön
Kyntäjäksi, kylväjäksi,
Vastaskoivun valkoiseksi,
Meren kaislan kaunoiseksi,
Viisahaksi, kun isonsa,
Läpi käymähän keräjät,
Jutut julki jaksamahan.
Kenpä virttä moittinevi,
Laulua alentanevi,
Sille tyttö syntyöhön
Pätsirinnan valkoiseksi,
Tervaskannon kaunoiseksi,
Niin on laiska, kun emonsa,
Alla aian maattavaksi,
Lepikköön levättäväksi.
© 2024 Runosto – Vanhoja suomalaisia runoja