Ulkoa runoja kuulin,
Puhki tuohten tuomioita,
Halki lauan lausehia,
Läpi sammalen sanoja,
Viinasta valitusvirren,
Runon ruoan kuolemasta;
Kun on viina kuoletettu,
Kaotettu kaunis ruoka,
Jok’ oli joukoissa ilona,
Ravintona rahvahassa,
Ilon alku iltasilla,
Elon alku aamusilla;
Hyvä herrojen hovissa,
Paras herkku pappiloissa,
Kaunis kaikissa sioissa,
Talonpoikien tuvissa;
Lohutti suruiset syämet,
Ilahutti itkeväiset;
Saatti miehet mielipäähän,
Ihmiset elo kätehen,
Kullat kulmille kohotti,
Nosti helmoille hopiat.
Voi sinua pannu parka!
Mitä tieät tehnehesi—
Teitkö murhan, vai varastit?
Kun oot vangittu kovasti,
Lyöty rautoihin lujasti;
Kun on huulet rikki lyöty,
Kaikki hattusi halastu,
Oot kun oksalla orava,
Käpy suussa kääntelevä.
Meiän kuulusa kuningas,
Majasteetti maan isäntä!
Päästä piiput piinan alta,
Pannut kaikki kahleista;
Pane pannut valloillensa,
Entiselle ennollensa,
Sangoistansa rippumahan,
Pisaria tippumahan,
Että me poloiset poiat
Saisimma savurajasta,
Pikarin pivohon panna,
Suuruspullin suun etehen,
Ystävät vihollisista,
Hyvät veljet vierahista.