Hyv’ on poikanen tehessä,
Kaunis kasvateltaessa,
Saahessa ylen soria,
Kapaloiessa koria;
Vaan en tieä mie emonen,
Enkä kantaja katala,
Mikä tullevi tehystä,
Kannetusta kasvanevi,
Jos tuli suvulle surma,
Kasvoi herja heimokunnan.
Jo moni mokoma eukko,
Moni kantaja katala,
Vuotti tuutusta tukia,
Kätkyestä käskyläistä,
Vaan tuli toruja poika,
Sai poika pahantapainen;
Tuli tukkien repijä,
Hapsien hajottelija.
Pitäisi pojan poloisen
Piteä pitempi mieli
Eikä eukolle torua,
Vanhemmalle vastaella.—
Kun poika polut näkisi,
Lapsi synnyntäsiansa,
Ei tuo eukolle toruisi,
Vanhemmalle vastoaisi;
Itse tottelis’ emoa,
Varajaisi vanhempata.