Noin minäki lassa lauloin:
“Elköhön sinä ikänä,
Vasten vaivaista minua,
Ja kohti kovaosaista,
Vesat viiassa yletkö,
Ja pajut pahalla maalla,
Koivut korpinotkelmoilla,
Kankahaisilla karahkat!”
Kasvoin siitä suuremmaksi,
Korkiammaksi kohosin,
Vuotin viikon vihkiäistä,
Kauan kaunista valitsin;
Sain viimein vihaisen miehen,
Lihan syöjän, luun purijan,
Tukan tuulille jakajan,
Hapsien hajottelijan.
Piti vitsan vieressänsä,
Nahkaruoskan naulallansa,
Karsitun karangon käässä,
Käätyn kartun kainalossa,
Jolla lyöä lykkäjävi,
Kohti päätä kolkkajavi.