Olin armas aikoinani,
Kaunis kasvinpäivinäni,
Lakla emoni lattioilla,
Tavi taattoni pihoilla,
Vesilintu veikon luona,
Sirkkunen sisaren luona.
Kun ma läksin astumahan,
Kirkkotietä teppomahan,
Astuin allin askelilla,
Taputin tavin jaloilla;
Monen miehen mieli vieri,
Monen sulhon suu muhahti,
Tämän allin astuessa,
Vesilinnun viertessäni.
Nyt on aika toisin tullut,
Päivä tuhmempi tavannut;
Olen tullut turmiolle,
Tammanna tavattomaksi,
Joka sammakon sanella,
Joka hallin haukkuella,
Joka korpin koikkuella,
Mustan linnun muihkaella.
Vaan elä korppi koiku’kana,
Elä muihka musta lintu!
Et very minun verellä,
Et liho minun lihalla;
Se on vettä, mi on verta,
Sepä luuta, mi lihoa.