Suu kurja sulin pakaja!
Etpä silloin laajoin laula,
Etkä aivan pitkin piuska,
Kun sa kuolet kurja kieli,
Katonet katala raukka;
Kun on suussa surman suitset,
Surman päitset päälaella,
Kaulassa Manalan kahle,
Tuonen ohjat olkapäillä.
Laula, laula kieli keito,
Suu kurja suun pakaja!
Etpä silloin laajoin laula,
Etkä aivan pitkin piuska,
Kun viisin vyöteltänehe,
Kuusin kengiteltänehe,
Päälle lauan lasketahan,
Liina päälle liitetähän.
Laula, laula kieli keito,
Suu kurja sulin pakaja!
Etpä silloin laajoin laula,
Etkä aivan pitkin piuska,
Kun sa vieähän viluhun,
Pakkasehen paiskatahan,
Lauta alle, toinen päälle,
Kupehelle kummallenki.
Laula, laula kieli keito,
Suu kurja sulin pakaja!
Etpä silloin laajoin laula,
Etkä aivan pitkin piuska,
Tuonen tuopin tuomisilta,
Manan kannun kantamilta;
Kehnot siell’ on tuopin tuojat,
Kannun kantajat katalat.
Laula, laula kieli keito,
Suu kurja sulin pakaja!
Etpä silloin laajoin laula,
Etkä aivan pitkin piuska,
Kun sa suuni ruohon kasvat,
Kieleni heliän heinän,
Vatsani vihannan viian,
Kulman oravikuusen.
Laula, laula kieli keito,
Suu kurja sulin pakaja!
Laula vaikka laskematta,
Ja heläjä heittämättä!
Jääpi suuta surmallenki,
Kieltä maassaki märätä,
Tuonen toukkien jyviä,
Manalan matojen syöä.