(Morsiamelle tuttaviltansa)
Neitonen sinä sisari!
Mit’ olet pahoilla mielin,
Alla kulman kuurullasi?—
Etkö muista, kuin sanelin:
“Elä sulhoon ihastu,
Elä sulhon vaattehisin;
Sulholl’ on suen ikenet,
Revon kuokot kormanossa,
Karhun maksat kainalossa,
Verenjuojan veitsi vyöllä,
Jolla päätä piirtelevi,
Selkeä sirettelevi.”—
Et sinä sitä totellut,
Et kuullut minun sanoa;
Sie vaan sulhoon ihastuit,
Sekä sulhon vaattehisin.
Kerran lähteä käkesit,
Kerran toisen toivottelit,
Lähteä emon eloilta,
Vanhan taaton tanhuilta,
Viertä maille vierahille,
Käyä käskemättömille,
Miniäksi miehelähän,
Orjaksi anoppelahan.
Niinkö luulit neito nuori,
Niinkö kasvava kananen,
Ativoihin vietäväsi,
Oljamiin otettavasi?—
Siell’ on ouot oljareisut,
Apiat ativoreisut
Halko pitkä piirasina,
Seiväs särpimen siassa,
Hamara sianlihoina,
Nyrkki voina vehnäisinä.
© 2024 Runosto – Vanhoja suomalaisia runoja