(Morsian lähtiessänsä)
Läyli lähteä tulevi,
Läyli olla lähtemättä;
Lähteä toki tulevi,
Kun on luotu lähtemähän,
Korkiammastai koista,
Matalampihin majoihin,
Rikkahammiltai eloilta,
Köyhempihin kellarihin.
Niinp’ on neiti luotunaki,
Tytär tuuviteltunaki,
Taattolasta miehelähän,
Miehelästä tuonelahan.
Lässä on nyt muien lähtö,
Liki saanut muien liitto,
Minun on lähtöni lähemmä,
Minun liittoni likemmä.
Lähen pois talosta tästä,
Tästä kuulusta koista,
Honkaisista huonehista,
Lautakatto kartanoista,
Petäjäisihin pesihin,
Koivuisihin koppeloihin.
Heitän Kiesuksen siahan,
Maarian tähän majahan;
Hyv’ on toiste tullakseni,
Kensti keikutellakseni,
Ennentuttuhun tupahan,
Emon kaunon kartanohon.
© 2024 Runosto – Vanhoja suomalaisia runoja