(Morsiamelle tuttaviltansa)
Niinkö luulit meiän neito,
Niinkö kasvava kananen,
Huolet loppui, työt väheni,
Tämän illan istumilla,
Tämän aamun astumilla,
Keskipäivän keikkumilla;
Maata sinne vietäväsi,
Unille otettavasi?—
Eip’ on maata vieä’känä,
Unille oteta’kana;
Vasta valvoa pitävi,
Vasta huolta hoivatahan,
Ajatusta annetahan,
Pannahan pahoa mieltä,
Liikamieltä liitetähän.
Kunis huiskit hunnutonna,
Sinis huiskit huoletonna,
Kunis liikuit liinatonna,
Liikuit liioitta sanoitta;
Äsken huntu huolta tuopi,
Palttina pahoa mieltä,
Liina liikoja sanoja,
pellava perättömiä.
© 2024 Runosto – Vanhoja suomalaisia runoja