(Vähäonnisen naisen neuo morsiamelle)
Kuules sisko, kuin sanelen,
Kun meet toisehen talohon,
Elä nenä miehen mieltä,
Miehen mieltä, kiurun kieltä,
Niinkun mie poloinen nouvin.
Lihat laitoin, leivät laitoin,
Voit laitoin, oluet laitoin,
Viinat ostin Wiipurista,
Oluet omilta mailta.
Kävin sitte makoamahan,
Otti yöksi vierehensä,
Antoi kyllä kyynäsvartta,
Viljalta vihaista kättä.
Kylm’ oli kylki maatakseni,
Selkä vieläki vilumpi;
Nousin kylmältä kyleltä,
Viluiselta vuotehelta,
Sulho suorihen jälestä,
Tukat tuulelle jakeli,
Hapseni hajottelevi.
© 2024 Runosto – Vanhoja suomalaisia runoja